Sitten tuli vuosi 1982, joka oli suurien muutosten vuosi. Hiihdon MM-kisat pidettiin Oslossa. Niissä kisoissa Matti Nykänen hyppäsi hiihtomaailman tietoisuuteen läpi sumun ja saavutti Suomen ainoan kultamitalin, muuten tuli neljä hopeaa ja neljä pronssia. Yleisurheilun EM-kisat pidettiin sitten loppukesällä Ateenan helteissä. Sieltä Suomi saavutti neljä mitalia ja niistä yksi oli kultainen - Reima Salonen 50 kilsan kävelystä. Jääkiekkoa pelattiin MM-tasolla Suomessa ja lopputulos tuttuun tapaan - viides. Euroviisuissa Iso-Britanniassa Suomi sai komean ympyrän - nolla pistettä, kun Kojo nukkui pommiin.

Vuosi alkoi siis odotuksen merkeissä. Lunta oli Jyväskylässä paljon. Irmeli jäi äitiyslomalle jo tammikuussa, koska hänen epäilty aikansa oli laskettu väärin. Yhtenä päivänä luimme Hesaria ja löysimme sieltä avoimista työpaikoista sellaisen ilmoituksen, että Vihdissä on luokanopettajan virka. Mehän tästä kiinnostuimme, koska halusimme päästä Helsingin lähelle, mutta emme kaupunkiin. Katsoimme asiaa tarkemmin kartasta ja totesimme, että kyseessä olisi hyvä välimatka pääkaupunkiin. Motiivina oli lähinnä se, että meidän molempien sisarukset asuivat tuohon aikaan Helsingissä. Vihdistä ei olisi paha matka Kotkaan, missä Irmelin vanhemmat asuivat ja niinpä vain Kivijärvi jäi vähän kauemmaksi ja siellähän  enemmänkin kesän aikaan  sitten tuli reissatuksi.  Siis näimme tuon Vihdin virkahakemuksen ja sitten vaan paperia kuoreen ja kuori postilootaan. Siihen se sitten viranhakurumba päättyikin, koska pari viikkoa myöhemmin minulle soitettiin, tosin Irmeli vastasi kun oli kotona - minä olin jossain muualla, ja ilmoitettiin, että olen saanut viran. Jälkikäteen kuulin, että hakijoita oli paljon, mutta musiikin osaaminen oli se viimeisin piste. Silloinhan ei ollut haastatteluja, vaan ihan paperihaulla lähdettiin liikkeelle. Siinä samalla, kun sitten soittelin Vihdin koulutoimistoon, sain kuulla, että ihan tulevan kouluni vieressä olisi vapaa kolmen huoneen ja kyökin asunto. 

Tammi-helmikuussa laitettiin sitten asuntoa vauvan tulolle sopivaksi. Ostettiin lastenvaunut ja sänky käytettynä, hankittiin vaatelipastoon riittävä määrä potkupukuja ja rättivaippoja. Siihen maailman aikaan todella pidimme Essillä rättivaippoja ja ainoastaan hienommissa tilaisuuksissa oli kertakäytöt käytössä, jos kohta ne laitettiin muovihommalla sitomalla.

Odotus päättyi sitten lopulta maaliskuun 18. päivänä, kun Essi syntyi Jämsässä. Perhesynnytykset eivät vielä silloin olleet mahdollisia Jyväskylässä, joten me hujautimme bussilla vajaan tunnin reissun Jyväskylästä. Kortepohjasta kävelimme aamun pimeinä tunteina keskustaan vajaa vuorokausi ennen lapsen syntymää. Näin ei tavallisen usein enää nykyaikana tehdä, mutta meillä ei ollut autoa. Näinpä maailmamme sitten muuttui kertaheitolla. Irmeli ja vauva olivat pari päivää sairaalassa. Viitasen Aki haki meidät Jämsästä kotiin. 

Vauvanhoito oli ensin tavallaan vaikeaa ja jokainen inahdus ja ähkäisy piti käydä tarkistamassa, mutta hyvin pian siihen vauvaelämään totuttiin. Vauvakirjaa kirjoitettiin. 

Minun arkielämä oli sitä pianonsoiton opetusta ja sijaisuuksien tekemistä ja erityyppisiä soittohommia. Ei meillä paljon rahaa ollut, mutta pärjäsimme kuitenkin. Kävin edelleen laulutunneilla ja Studiokuorossa, mutta mahdollisimman paljon toki vietin aikaa kotona Irmelin ja vauvan kanssa. 

Essi kastettiin Kortepohjan kirkossa lähimpien sukulaisten läsnäollessa. Kahvilla oltiin siinä meidän pienessä opiskelijaperheasunnossa pappia ja kanttoria myöten. 

Toukokuussa äiti täytti 50 ja olimme sitten tietenkin Kivijärvellä. Irmeli meni sinne viikoksi ennen juhlia vetämään haravanjälkeä pihaan. Viikkoa ennen noita juhlia lauloin Kivijärven mieskuoron solistina Jussi-setäni johtaessa ja Seppo Kantosen säestäessä Kivijärven yläasteen salin pullistellessa väenpaljoudesta. Olihan se hieno kokemus. Äidin juhlissa piisasi sitten väkeä ja kivijärviset joivat paljon kahvia. Jossain kohtaa siinä toukokuun aikana kävin Vihdissä - ensin junalla Helsinkiin ja sieltä bussilla Vihtiin ja sama takaisin ja siinä välissä kävin tutustumassa kouluun ja pääsin käymään tulevassa kodissammekin. Päällisin puolin vaikutti ihan mukavalta paikalta ja kyllähän se Vihdin kirkonkylän luontainen kauneus ihastutti.

Touko-kesäkuun vaihteessa Irmeli meni viikoksi Essin kanssa Kotkaan ja sinä aikana minä ostin auton. Se oli upea, pieni Morris Mini ja se maksoi 4000 markkaa. Sen oli erään kurssikaverini isä kasannut ja olihan se hieno - nahkapenkit ja kaikki. Kesäkuussa pidin lomaa. Kävimme viettämässä viikonloppua yhden kaverimme luona Keuruulla. En edes etsinyt töitä, koska olin tehnyt niin paljon sijaisuuksia ja muita pikku hommia, että meillä oli ihan riittävästi rahaa pieneen lomailuun. No, minä kyllä aloitin kesäni elämäni ensimmäisellä ulkomaan matkalla - Ruotsiin. Studiokuorolla oli nimittäin muutaman päivän keikka Tukholmaan ja lähelle ja olihan se nyt ihan oma juttunsa minun pienessä elämässä. Ruotsissa oli aivan järkyttävä helle juuri noina päivinä ja etenkin konserttien aikana mustassa smokissa keekoilu oli melkoista hikivirtaa. Arkeen palattiin, kun Suomessa satoi lunta! Oli sentään 10. kesäkuuta. Juhannukseksi lämpeni ja muistaakseni olimme Kivijärvellä.

Heinäkuussa tein Säynätsalon kanttorin sijaisuuden. Yhtenä viikonloppuna kävin Helsingissä serkkuni häissä. Mentiin Jyväskylästä lauantaiaamuna Sulo-enon Transitilla ja tulin sitten illalla takaisin junalla, koska sunnuntaiaamuna oli soittohommia Säynätsalossa. Olihan meillä sitten toisetkin häät siinä heinäkuun helteissä. Lapsuuden ja sen jälkeisen ja vielä nykyisenkin elämäni merkittävä ystävä astui silloisen tyttöystävänsä kanssa avioliiton satamaan Petäjävedellä. Ovat edelleen naimisissa. Minä sain kunnian soittaa häämarssit ja olihan se upeaa Petäjäveden hienossa puukirkossa. Vielä sitten juhlittiin jossain kivan kesäisessä paikassa - muistaakseni oli hieno ilta.

Siinä sitten vauvan kasvaessa ja kesän lämpimissä pakkailtiin vähäiset tavaramme muuttoa varten. Muuttoauto tilattiin ja siitä sitten lähdettiin 31. heinäkuuta ajamaan hurjassa helteessä kohti Vihtiä. Automme jäähdytin ei ollut oikein tehokas ja niinpä jouduimme pitämään lämmityslaitetta päällä ajaessamme, ettei vesi olisi päässyt kiehumaan. Aika hurjaa ajaa 300 kilsaa helteessä, mutta nuorena siihen kykeni.

Olimme Vihdissä iltapäivällä ja muuttoauto tuli sitten vasta myöhään illalla. Oli pieni paniikki, että miten saamme tavaramme yötä myöten kannetuksi toiseen kerrokseen. Talomme erikoislaatuisuus tuli kuitenkin hetkessä selväksi, kun kaksi isäntää sattuivat olemaan melko kivassa pienessä sievässä ja tarjosivat auttavat kätensä samoin kuin kaikki talossamme asuneet pikkupojat. Huolimatta pienestä paniikista tavaroiden ehjänä säilymisen puolesta, mikään ei särkynyt ja niinpä tavaramme olivat toisen kerroksen asunnossamme tosi nopeasti. Suuri harmi oli se, että sama muuttoauto, joka toi meidän tavarat oli vienyt toisen lastin Helsinkiin ja siinä samassa kaikki meidän kuivamuonat oli vahingossa viety sinne. Sattui olemaan saarijärveläispariskunta se Hesaan muuttanut sakki ja tunsin heidät kouluajoilta ja niinpä erinäisten yhteydenottojen jälkeen sain heidät kiinni ja sitten huristelimme Lauttasaareen hakemaan ruokatavaramme.

Elokuun alku sujahti sitten laittaessamme tavarat paikoilleen ja tutustuen uuteen asuinpaikkaamme. Kävimme Hesassa Irmelin siskon perheen luona ja löysimme myös Kyllikki-tätini siskon ja hänen perheensä Vihdistä. Vallan nopeasti tutustuimme talomme ihmisiin ja kotouduimme nopeasti. Koko Vihdin opettajakunta kävi vielä risteilyllä hakemassa koulutusta ennen kouluvuoden alkua ja siellä sitten opin jo tuntemaan joitakin kuntamme kansankynttilöitä. Ehdin vielä ennen koulun alkua käydä kirkossa ja veisasin sen verran kovaa, että Martti Kilpeläinen, kanttori, tuli värväämään minut seurakunnan Kantaattikuoroon. Olisinhan minä jonkin kuoron varmasti etsinyt - jos en Vihdistä, niin lähiympäristöstä - sen verran reippaasti tuo kuorokärpänen oli puraissut.

Koulutyö alkoi sitten ja lähti näppärästi käyntiin. Työtä oli kyllä paljon ja se oli myös haastavaa, mutta mikäs työ ei alussa niin olisi. Hieman ihmettelin koulun jäykkää henkeä ja nahkeaa ilmapiiriä, mutta minä olen aika sopeutuva ja ei siellä mitään sen ihmeempää sitten ollut. Opettajat eivät kuitenkaan tehneet vapaa-ajallaan mitään yhteistä eikä mitään sellaista aitoja kaatavaa jutturinkiä koskaan syntynyt. Jo syksyllä tutustuin yhdistyksemme mökkiin, Lipettiin, ja sen vieraskirjoja lukiessani tajusin, että aika monilta muiöta kouluilta käytiin viettämässä reippaita saunailtoja siellä mökillä, mutta meidän koulumme loisti poissaolollaan. Kyllähän se ilmapiirin jäykkyys ja vanhanaikaisuus minulle sitten hiljalleen selvisi. Eipä ollut paras mahdollinen työympäristö.

Essi kasvoi kovaa kyytiä. Meidän aikamme toki kului paljolti ihan hänen hoitamisessaan, mutta jotain toki ehdittiin tehdä kodin ulkopuolella. Minä kävin laulamassa Kantaattikuorossa ja osallistuin ammattiyhdistyksen liikuntatoimeen - lähinnä pelailtiin lentopalloa ja jalkapalloa. Löysin kirjaston, joka siihen aikaan oli nyttemmin meille Thromoksen keikkapaikkana tutuksi tulleessa Siirilän talossa. 

Irmeli sai työpaikan lastentarhanopettajana ja niinpä Essille piti hankkia hoitopaikka. Kirkolla oli siihen aikaan yksi pieni päiväkoti, mutta sieltä hän sitten onneksi sai paikan ja aloitti marraskuun alussa. Irmeli puolestaan työn lisäksi joutui menemään autokouluun, koska Vihdissä ei todellakaan voinut kuvitella turvaavansa kulkemista yleisiin kulkuneuvoihin. 

Kävimme joskus loka-marraskuun vaihteessa Kivijärvellä ja pari kertaa syksyn aikana Kotkassa ja Helsingissäkin pyörähdettiin. Muuten se aika kului kotiympyröissä.