En ole mikään erikoinen ruuanlaittaja ja vielä vähemmän leipuri. Jotenkin osaan tehdä muutaman ruokalajikkeen niin, että niitä voi kohtuudella syödä, mutta jos koskaan tarvitsee mitään erityisen hyvää oikeaa sapuskaa, niin kyllähän meillä Irmeli tai mahdollisesti paikalla olevat tyttäret sen asian hoitavat. Minun bravuurit ovat makaronilaatikko ja tonnikalakastike. Kaikesta muusta tulee jotain vähän sinne päin.

En osaa lainkaan leipoa. Taikinoista tulee liian löysiä tai liian sitkeitä tai ne maistuvat pahalle. Kaulitessa kaikki jää vaan kiinni alustaan tai kaulimeen ja sokeritaikinasta tulee aina joku lits ja läts. Ei mitään kaunista. Poikasina yritimme opetella veljeni kanssa sokerikakun laatimista, mutta siinä kävi niin huonosti, että kun ajattelimme hieman koristella sitä karamellivärillä, niin kun ei ollut ohjetta, laitoimme liikaa karamelliväriä ja meillä oli sitten hieman lässähtänyt, hyvin punainen kakku. Lisäksi halusimme maustaa sitä karvasmanteliöljyllä, mutta kun ei ollut ohjetta, laitoimme koko pullon tuota öljyä, jolloin meillä oli lässähtänyt, hyvin punainen ja äärimmäisen karvasmanteliväkevä kakku. Lisäksi helvetinmoinen sotku keittiössä.

Olen kuitenkin taitava tekemään kauniita korvapuusteja, jos joku vaan tekee taikinan. Aleksanteri oli meillä lauantaina ja niinpä teimme yhdessä hänen kanssaan pullaa. Irmeli teki taikinan, jonka koostumus oli kerrassaan huippu. Kaulitsimme sitten sopivan möykyn hyvin ohueksi, lisäsimme voita, kanelia ja sokeria ja sitten minä pyöritin taikinan tiukaksi rullaksi. 

pulla1.jpg

Kun rulla oli valmis, leikkasin siitä ihan pieniä pullauksia ja lopputuloksena oli kolme pellillistä pieniä korvapuusteja ja lisäksi kaksi Aleksanterin tekemää pyöreää donitsipullaa. Minun mielestä pienet pullat maistuvat paremmilta kuin isot pullat - lienee makuasia.

pulla2.jpg