On se niin kevättä ja onhan nyt maaliskuu ihan loppumetreillä. Tänä vuonna ei enää ole maaliskuun viikonloppuja, vaan jo lauantaina on huhtikuu ja sitä myöden aprillipäivä ja lauantaiaamuna saa sanoa, että ensi kuussa on jo hyvällä tuurilla täysi kesä.

Yksi tanakka kevään merkki on jääkiekkoliigan pudotuspelien kuuma sarja. Kuumahan se on ainakin monien tunteiden osalta ja meille, jotka jännäämme jääkiekkokenttien ulkopuolella, se on ihan merkittävä viihdepläjäys. On toki sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät jääkiekosta perusta, mutta eihän sitä kaikkea voi. Jääkiekkoa kyllä pitäisi. On nimittäin sellainen juttu, että mikään teatteriesitys, elokuva, ooppera, operetti, mitä niitä nyt onkaan, ei voi tarjota mitään niin karmivan kovaa jännitystä kuin ratkaisukierroksilla oleva lätkämatsi. Käsikirjoitusta ei ole kirjoitettu etukäteen eikä edes alkuvaiheen kova hurmos välttämättä riitä. Nähtiinhän se viime viikolla, kun Ilves tuli takamatkalta ja iski viisi maalia yhden erän aikana Tapparan maaliin. Tilanteiden arvaamattomuus on jääkiekon suuri suola.

Minähän siis olen HIFK:n miehiä - eihän se enää liene ylläri. Jo yli 50 vuotta eikä suosikkijoukkuetta vaihdeta, vaikka sillä menisi kuinka huonosti ikänään. Fanituksessa mennään ylä-ja alamäet samaa rataa pelaajien ja muiden asianosaisten kanssa. Meikäläisellä tietenkin on se etu verrattuna niihin, jotka saavat elantonsa liigakiekosta, että kun pelit loppuvat, niin me laitamme fanitavarat kiltisti kaappiin ja siirrymme odottamaan seuraavaa kautta. Ammattimiehet käyvät ruotimaan kulunutta kautta ja sitten tuleekin potkuja tai pusuja - kuinka vaan.

HIFK pelaa helkkarin huonosti, mutta muuten pleijarisarja on tasaista. Minulla näkyy Ruutu, joten pystyn katsomaan kaikki liigan ratkaisuottelut suorina ja kun nyt näitä pleijarimatseja on yhtä aikaa monia ja mielenkiinto on aikamoinen myös tuohon Tampereen kaksikkoon päin, niin oli tehtävä sellainen ratkaisu, että laitoin yhtä aikaa kaksi matsia näkymään. Tämä kuva on lauantailta - telkkarista tuli TPS-HIFK ja padilta Ilves-Tappara. Kätevää, eikä totta...Hieman vaativaa, kun pitää seurata kahta yhtä aikaa ja toinen on äänetön, mutta kyllä siitä tilanteen näkee suorana.

iishokki.jpg

************

Viikonloppuna taas käännettiin kelloa. Tunti mentiin kohti uutta kesää ja taas jälleen kerran some ja monet muutkin keskustelukerhot saivat tuulta siipiensä alle. Enimmäkseen tästä siirrosta kirjoitellaan negatiiviseen sävyyn. Minua ihan omassa sisäisessä maailmassani tämä muutos ei haittaa pennin vertaa. On kuitenkin ihan todistettu, että niitä ihmisiä, joille tämä tuottaa jonkinasteista tuskaa, on oikeasti olemassa. Toisaalta kyllähän sitä matkustetaan Ruotsiin ja Englantiin ja itään ja länteen ja silloin kelloja käännellään oikein usean pyöräytyksen verran ja niihinkin totutaan. Kellojen siirto on jo aika pitkään ollut EU-vetoinen toimenpide eikä siitä Suomi vissiin voi omaa päätöstä tehdä, vaikka sellaistakin on vaadittu. No, henkilökohtaisesti tämä on minulle ihan yksi lysti. Jos minulta kysyttäisiin, niin siirtäisin kellon pysyvästi kesäaikaan, jolloin talvisin meillä olisi hieman pitempään tuossa iltapäivällä valoisaa. 

sein%C3%A4kerllo.jpg

********

Eilen pääsin kahteen kuukauteen ensimmäisen kerran liikeelle sauvat kädessä. Sattuneesta syystä en ole pystynyt puristamaan käsiä kiinni tammikuun puolivälin jälkeen ja niinpä kaikki vähäisetkin hiihtomahdollisuudet jäivät toteuttamatta. En sitä myöten päässyt myöskään hiihtämään ja ainoa asiallinen liikuntamuoto, jota olen harrastanut on ollut ihan tavallista murtomaakävelyä eli siis ihan tavallista kävelyä. Eilen kuitenkin onnistuin nappaamaan sauvoista kunnolla kiinni ja pystyin jopa kävelemään ihan hyvällä vauhdilla. Jospa tämä jatkuisi.

hanska.jpg

***************

Meidän huushollissa ei oikein olla autoihmisiä. Tai siis siinä mielessä ollaan, että meillä on oma henkilömobiili ja kaiken lisäksi hyvä sellainen - Nissan Note eli Niilo. Me tunnemme ihmisiä, jotka hinkkaavat ja puunaavat autojaan erittäin usein, mutta siinä asiassa me olemme lähes maailman laiskimpia. Jos en ihan pieleen muista, niin viime vuonna pesin auton kolme kertaa. Sitä, että onko se pesty tänä vuonna, en osaa lainkaan sanoa. Jonkinlainen mielikuva on, että heiluin letkun ja pesusienen kanssa yhtenä päivänä tässä aiemmin talvella, mutta en ole tällä hetkellä yhtään varma.  Jotenkin se touhu turhauttaa, kun pesun jälkeen kärry on ensimmäisen reissun jälkeen ihan samannäköinen kuin ennen pesua. Jos vaikka lotosta voittaisin muutaman miljoonan, saattaisin sitten palkata jonkun autonpesijän pitämään mersusta hyvää huolta, mutta en kykene uskomaan, että minusta ikinä tulee sellaista auton kanssa sohijaa. On ikään kuin tärkeämpääkin tekemistä.

Nyt eilen iski kuitenkin hitonmoien mielenhäiriö eli pesin Niilon. Muuttuihan tuo hetkeksi, mutta eipä tässä kauan tarvitse odottaa, kun se taas on jossain kurassa ja ravassa. Olkoon. Ei se siitä miksikään muutu eikä sen vaihtoarvokaan muutu millään muotoa. Joistain taulukoista ne aina katsovat ne hinnat - eivät edes vilkaise vaihtoon tulevaa autoa. 

niilo.jpg