Santorinin saari - musta helmi kirkkaansinisen meren syleilyssä...

Keväällä 1995 sain mahdollisuuden lähteä erään leirikoulun matkassa tutustumaan Santorinin saareen - siihen asti minulle täysin tuntemattomaan Aegean meren erikoisuuteen. Olin käynyt Kreikassa ensimmäisen kerran kuusi vuotta aikaisemmin, Kreetalla, ja sen jälkeen sitten Rodoksella, Samoksella, Thassoksella, Lefkasilla ja uudestaan Kreetalla, mutta jostain syystä  en ollut edes kuullut Santorinista enkä siis lukenut enkä kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Keväällä 1995 tosiaankin tutustuin kahteen leirikouluja Kreikassa ohjanneeseen opettajaan ja heidän kauttaan pääsin sitten mukaan Kansainväliset Leirikoulut-ryhmän toimintaan.

Ensimmäinen kerta oli hieman järkyttävä, koska saari oli tasan toisenlainen kuin olin koskaan millään muotoa tottunut. Santorinilla eivät metsät humise eikä kuuman auringon alta helposti varjoa löydy. Saari on pieni ja käytännössä pelkkää kalliota, mutta silti se on viehättävä ja vähintäänkin hyvin erikoinen.

Merta kaikkialla, tulivuoren varjossa, leppeän tuulen hyväillessä... 

DSC_0016.jpg

Santorini on tulivuorisaari. Kauan sitten, tuhansia vuosia sitten saari oli pyöreä ja kokonainen, kunnes valtava maanjäristys mursi saaren keskiosan, joka upposi saaren alla olevaan laavaluolaan. Mitä kaikkea kauhistuttavaa tuhoa tuo katastrofaalinen luonnonilmiö saikaan aikaan lienee tutkijoillekin eddelleen jonkinlainen hämmästyksen aihe, mutta seuraamukset olivat todistetusti suuret. Minoalainen kulttuuri tuhoutui hyökyaallon haudatessa Knossoksen palatsin ja sen läheisyydessä olleen korkeakulttuurisen alueen meren syvyksiin, koko itäisen Välimeren taivas peittyi pitkäksi ajaksi tuhkapilveen tuhoten ainakin jossain määrin alueen viljasatoa ja lopulta sitä, miten paljon ihmisiä kuoli tuohon maankuoren järkkymiseen ei mitenkään voi tietää.

Tulivuori on nykyään saari keskellä Santorinin aluetta. Onhan se siis ollut siinä jo kauan - yli kaksituhatta vuotta, mutta jonkin verran on alueen ulkomuoto muuttunut pienemmissä järistyksissä. Tulivuori on vielä sillä tavoin toimiva, että sen uumenista kohoaa rikkikaasua, jonka hajun tunnistaa kaukaa ja siinä tulivuorisaaren pääkraaterin kohdalla on melkoisen kuumia loukkoja, joissa nahka palaisi kyllä hetkessä, jos niihin loukkoihin kätensä työntäisi. Saaren vieressä on toinen, hieman pienempi saari ja yhdessä sen poukamassa käytetään turisteja päivittäin uimassa kuumissa lähteissä.

*************

Kreikan aurinko - sinä elinvoiman avara lähde, sinä valon ja varjon sydän, sinun voimasi valtaa...

Kuten kaikkialle Kreikkaan, niin myös Santorinille ihmiset tulevat rantalomalle nauttimaan lämmöstä - niin ilmassa kuin meressä. Se kaikille sallittakoon, mutta on hyvä muistaa, että saarella on runsaasti nähtävää ja mahdollisuudet mukaviin patikkaretkiin kerrassa huikeat. Saaren eteläosassa on Profitis Iliaan vuori, jonne pääsee molemmilta puolilta näppärästi kävellen, jos kohta ne reissut vaativat kovaa kuntoa. Muinainen Akrotirin kylä kutsuu kaikkia historiasta kiinnostuneita ja samaan syssyyn voi sitten piipahtaa Thirassa, saaren pääkaupungissa, sijaitsevassa arkeologisessa museossa. 

Santorinilla on upea majakka. Tai ei se majakka niin hieno ole, mutta se ympäristö siellä. Huimat kalliot ja alla tyrskyävä meri. Profitis Iliaan päälle kapuaminen (tai autolla/mopolla ajaminen) takaa upeat näköalat, kuten myös Muinaisen Thiran kaupungin rauniot Mesa Vuonon päällä.

 

g.jpg

********

Olen jälleen lähdössä Santorinille. Minulla ei ole mitään käsitystä, kuinka mones tämä reissu tulee olemaan. Parikymmentä on aika lähellä, mutta jotenkin nämä laskut ovat menneet sekaisin, eikä minulla ole mitään muistiinpanojakaan näistä matkoista saati sitten videoita. No, kaikista niistä reissuista, jotka olen tehnyt perheen kanssa joko kahdestaan Irmelin tai sitten lasten kera tai jollakin sekokoostumuksella, on videoita olemassa lukuun ottamatta ihan sitä ensimmäistä Kreetan reissua, jonka tein äitini ja silloin 7-vuotiaan Essin kanssa.

Tänä kesänä reissuun lähteä melkoinen konklaavi. Minun lisäkseni Irmeli, Paavo-Pekka, Kerttu, Essi, Jussi, Lauri, Artturi, Aleksanteri ja Emma eli siis perheeni ihan kokonaisuudessaan. Syynä tällaisen seurueen keräämiseen on ollut minulle täyttyvä tasakymmenvuotistaival. Itse asiassa olisin halunnut mukaan reissuun vielä muitakin läheisiä - veljeni vaimoineen, pari lapsuuden/nuoruuden ystävää, vaimoni siskon, serkkuja, mutta tuntuupa nyt valitettavasti kaikilla olevan jotain muuta juuri siihen aikaan. Harmittavaa sikäli, että tässä olisi kaikille ollut loistava mahdollisuus saada täydellisesti saaren tunteva opas ja vieläpä ilmaiseksi. Viime kesänä bongasin lyhyellä matkalla lentokentältä Kamarin kylään Aurinkomatkojen oppaan kertomana kolme selkeää virhettä, mutta harvapa näistä oppaista on koskaan päässyt koluamaan saarta niin tarkasti kuin minä olen ehtinyt viimeksi kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana. Toisaalta kyllä sinne vielä lentoja ja hotellihuoneita saa, mutta kohta alkaa olla kiirus - jossain kohtaa alkavat matkat huveta ja sitten kun kesällä on oikein kylmää ja märkää ja viluista, niin kyllähän se harmitus sitten iskee, vaan myöhäistä sitä on itkeä kun löröt on housussa.

DSC_0003.jpg