Tänään on aprillipäivä. Onneksi on lauantai, koska arkipäivänä saisi varoa tosissaan, ettei joudu koulussa mitä kummallisimpien jekutusten uhriksi. En omalta kohdaltani muista kovinkaan paljon mitään ihmeempää temppua, mutta olenhan minä niitä piloja nähnyt ja jotkut ovat todella hyviä. Herkullisin koulujuttu lienee se, kun erään opettajan oppilaat vaihtoivat luokassa tavalliset liidut liitulakuihin. Oli siinä hetken opella ihmettelemistä, kun liidulla ei voinut kirjoittaa. Koululaiset ovat huijanneet toisiaan kertomalla jollekin herkkäsielulle, että tämän on heti mentävä rehtorin puhutteluun ja siinä sitten kanslian oven edessä on arka tyttönen tai poikanen täristen seissyt ja odottanut puhuttelua. 

Minulla on sattuneesta syystä monta muistoa ihan toisesta yhteydestä tälle päivälle. Nythän on siis syntymäpäiväni. Tänä vuonna täytän 60 eli vaihdan kerralla vuosikymmentä. Ei se haittaa. En ole yhtään kummallisempi kuin eilen tai vaikkapa pari vuotta sitten. Samat on harrastukset ja huvit, sama duuni ja samat mielenkiinnon kohteet. Juhlin viisikymppisiäni oikein pieteetillä, joten päätin sitten lopulta jättää tämän tasajuhlan väliin. Olihan minulla suunnitelmia tämän suhteen, mutta sitten erinäiset työ- ja harrastuskiireet ratkaisivat asian siihen pointtiin, että enpä välitä juhlia.

Lauluyhtyeellä on tänään keikka. Se on meidän vanha perinteinen ystäväiltamme ja paikkakin on sama kuin monesti ennen. Mukavaa taas päästä lavahommiin pitkän treenikauden jälkeen. Meillä on hyvin vahva suomalainen teema tänään, joskin laulamme yhden merkittävän biisin englanniksi.

Eilen laskin, että koulua on vielä jäljellä noin 40 päivää, vähän yli. Olemme tehneet koko kouluvuodesta reippaasti yli 70% ja vanhaan malliin tuo pahan ämmän jälkeinen loppukevät menee ripeästi vallankin, kun pääsiäinen sattuu tänä vuonna huhtikuun puoliväliin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin ensi kuussa pääsee jo kesäiselle uintiretkelle, kuten niin moneen kertaan ennenkin. Onhan se mahtavaa. Kesä, vaikkakin lyhyt, on niin valtavan elinvoimaista aikaa eikä sitä voi vähätellä, että se meidän töitä tekevälle on erittäin ansaittu. 

Viikon päästä pääsen laulamaan Johann Sebastian Bachin suurta Johannes-passiota (edellyttäen, että olen terve). Irmelillä oli orastava flunssa reipas viikko sitten, mutta hän onnistui kellistämään sen eikä tuo pahalainen (siis se flunssa) päässyt iskemään minuun. Kaksi vuotta sitten meillä oli iso Thromos-keikka, joka oli minulle tosi vaikea, kun ääni oli todella Vantaalla. Kurkku ei ollut erikoisen kipeä, mutta ääni katosi kyllä ihan totaalisesti. Jotenkin sen keikan sain lauletuksi, mutta kyllä siinä sitten oli kurkku ihan paketissa. 

Mutta mitäpä tässä muuta. Eteenpäin, sano mummo lumessa ja tässä sitä mennään. Mainitaan vielä, että HIFK passitti eilen TPS:n kesälomalle, mitä voi pitää hillittömänä ihmeenä. HIFK on pelannut niin huonosti runkosarjassa, mutta näyttää siltä, että jonkinlainen pelihuumori ja -kunto ovat löytyneet ja niinpä runkosarjan kakkonen, ehdoton pelisarjan suosikki, pääsi pakkaamaan laukkunsa ja ostamaan rantapallot.