Olen jo yli neljänkymmenen vuoden ajan tavalla tai toisella harrastanut kuorolaulua. Aluksi se oli vaatimatonta ja pyrkimys stemmalaulun oppeihin oli ensimmäinen vaativa tehtävä. Stemmalauluhan syntyy siitä, että kuorossa laulaa matalaäänisiä, korkeaäänisiä, väliäänisiä, miehiä, naisia ja vaikka lapsia ja jokainen ryhmä laulaa omaa ääntänsä, vaikka laulaisi samoilla sanoilla. Näin syntyy moniääninen teos eli jos samat nuotit soitetaan vaikka pianolla, niin joutuu käyttämään monia sormia, ellei jopa kaikkia. Stemmalauluun tarvitaan siis kaksi eri laulajaa, jolloin syntyy duetto. 

Tämän hetken elämässäni laulan kuorotyyppisesti kolmessa porukassa. Thromoksessa, Produktiokuorossa ja Vihdin Kamarikuorossa. Näiden lisäksi olen laulanut Vihdissä asuessani Kantaattikuorossa, Kirkkokuorossa ja sitten vielä johtanut Viihdekuoroa. Tämän kuluneen vuoden aikana ovat Thromos ja Kamarikuoro olleet aktiivisimmat.

Kamarikuoro on nyt tulossa tämän vuoden ensimmäiseen suureen maaliin. Esitämme ensi sunnuntaina eli 9.4. klo 18.00 Vihdin kirkossa J.S.Bachin Johannes-passion. Liityin kuoroon tammikuussa ja heti sain käteeni Johann Sebastian Bachin Johannes-passion nuottikirjan. Siis kirjan - ei mitään monistetta. Johannes-passio on kärsimysnäytelmä, jossa kerrotaan laulamalla Johanneksen evankeliumin mukaisesti pääisäisjuhlien tapahtumista Jerusalemissa 2000 vuotta sitten. Sävellysteoksessa on soolo-osia, joista merkittävimmät ovat kertojan (evankelistan) ja Jeesuksen roolit. Välillä saadaan kuulla aarioita ja kuoron koraaleja, jotka ovat ikäänkuin saarekkeita kertomuksen keskellä. Kuoron tehtävänä on myös tuoda esille väkijoukko, joka huutelee Jerusalemin kaduilla ja hurjimmillaan vaatii Jeesusta ristiinnaulittavaksi : "Kreuzige!!!!"

Teos lauletaan pienehkön orkesterin säestyksellä ja Vihdissä siitä vastaa tänäkin vuonna helsinkiläinen barokkiorkesteri Galantina. Soittajat käyttävät vanhanaikaisia, barokin ajan mukaisesti tehtyjä soittimia ja vaikka viulut näyttävät ihan samanlaisilta kuin nykyaikanakin, niin jotain eroa niissäkin on. Puupuhaltimet ovat ihan puuta ja seassa on yksi kitaran näköinen ja sen tapaan soitettava aika erikoinen soitin, jonka nimeä en edes tiedä. Yhtyeen soundi on hyvin kaunis ja erikoinen. 

jopamainos.jpg 

Teos on pitkä. Youtubesta löytyy useita eri nauhoituksia ja kyllä ne kaikki kestävät säännöllisesti pari tuntia. Siis koko juttu on fyysisesti raskas. Laulaessani nuorena laulutunneilla Jyväskylässä ja käydessäni Studiokuoron riveissä opin kohtuullisen hyvin lukemaan nuotteja ja niinpä pääosin kotikuntamme kuoroissa olen selvinnyt harjoituksissa uusistakin lauluista ilman erillistä harjoitusta kuoropaikalla tai kotona. Tämä Bach on sitten ihan toista maata. 

Kuoron Chorus-osat ovat ajoittain erikoisen haasteellisia. Stemmat soljuvat fuugamaisesti peräkkäin, oman stemman alku on laskettava huolellisesti ja lähtöääni napattava jostain - orkesterista tai muista laulajista. Rytmiä on seurattava kapellimestarin tikusta tarkoin. Sen lisäksi, että on oltava stemmastaan tarkka, ovat etenkin nämä chorusten stemmat laulullisesti vaativia. Osan aikaa ne kulkevat hyvin korkealla ja nopeat kuudestoistaosat soljuvat käsittämätöntä vauhtia. Avasin tässä näytille alkukuoron yhden aukeaman ja jokainen, joka osaa lukea nuotteja, näkee tästä, että ei ihan peruskansanlaulua.

jopanuotit.jpg

**********

Olimme eilen Helsingissä harjoittelemassa tätä teosta yhdessä Galantinan kanssa. Tänään sitten jatkamme ilman bändiä kuoro-osuuksilla Vihdissä ja sitten pitäisi olla valmista sunnuntain koitokseen. Tähän aikaan vuodesta toki elää sitten koko ajan pienessä jännityksessä, että pysyvätkö flunssat ja muut vähäisemmät kurkkuärsykkeet poissa, mutta se on sitten sen ajan murhe, jos näin käy. Ikävää toki, jos jonkun tyhmän taudin takia joutuu jäämään pois, kun on kuitenkin treenannut uutterasti, mutta sellaista tämä elo on. Katsotaan sitten sunnuntaina. Nyt on vielä ihan ookoo-meininki.