Kuten jo olen moneen kertaan todennut monissa eri foorumeissa, ehkä tässä blogissakin, niin en viettänyt 60-vuotisjuhliani mitenkään erikoisesti. Thromoksen keikalla joku yleisöstä sen tiesi ja sitten sana levisi ja lopultahan yleisö lauloi minulle onnittelulaulun, mutta sellaisia isoja partyja, joihin olisin kutsunut ihmisiä, en sitten lopultakaan pitänyt.

Lauluyhtyeen kanssa vietän paljon aikaa ja koska he myös uhraavat aikaansa minun harrastukseni ylläpitämiseen, niin heidän kutsumisensa oli kuitenkin eri juttu. Toisaalta oli hyvä juttu hetkeksi istahtaa periskoopille ja tehdä muutakin kuin pelkkää laulantaa, joskin lauloimme me illan aikana muutaman laulun.

Essi oli lapsineen, Thromos (vaikkakaan ei kokonaan), Jussi ja Juho sekä Kirsi ja Olli Pekka ja menihän tuo ilta tosi mukavasti. Juteltiin paljon ja minä melkein päivänsankarina laitoin kaikki paikalla olevat kyselemään minulta jotain, mitä ikinä heille päähän vain pälkähti. Siinä käytiin elämäni kohokohtia ja ikäviä hetkiä, katumuksen ja riemun tunteita, lapsuuden haaveita ja vaikka mitä läpi ja ehkä kaikki hieman taas oppivat lisää minun omituisuudestani.

 Irmeli oli jälleen kerran väsännyt ihan uskomattoman hienon tarjoilupöydän (kuvasta puuttuu kakku!!!!) ja upeat piirakat ja kakut. Lapsia kiinnosti pääosin pöydälle ilmestyneet suklaamunat, mitä sittemmin ihmettelimme. Kuinka ihmeessä joku voi syödä kerralla niin paljon "suklia" (Essin määritelmä noin 2-vuotiaana)?

sakk60_2.jpg

********

Kun me jutustelimme, katsoivat pojat tietohallinnassa netiltä Tappara-HIFK-peliä ja lopulta toivat riemu-uutisen HIFK:n sensaatiomaisesta voitosta. Vielä siis on punapaidoilla joitain mahdollisuuksia, mitä tosin en ihan tosissani usko vieläkään - tänään on taas peli...

Kahvia juotiin ja jossain vaiheessa se kakkukin tuli pöytään. Herkkua...

sakk60.jpg