Vuosi 1986. Hiihdon MM-kisoja ei järjestetty. Lätkän MM-kisat järjestettiin Moskovassa, mistä Suomi jälleen kerran nappasi nippa nappa-sijan eli jäi neljänneksi. Euroviisut järjestettiin Norjassa ja Suomi sijoittui sijalle 15/20 Kari Kuivalaisen esittämällä "Never the end"-biisillä. Yleisurheilun EM-kisat pidettiin Stuttgartissa, Saksassa ja siellä Suomen mitalisaalis oli kuivakan nahkea eli vain yksi hopea - Arto Bryggaren saalis 110 metrin aidoissa. Tällainen oli siis vuoden 1986 merkittävien tapahtumien lista.

Talvi ja kevät olivat suhteellisen leppoisia tuossa koulutyössä - ei mitään ihmeellistä. Kuoro- ja lauluhommat jatkuivat entisellään ja lapset kasvoivat tasaisesti. Olin jatkuvasti aiempaa tyytymättömämpi työympäristööni ja aloin katsella vähän uutta. Jo useamman vuoden Vihdissä asuttuamme, olin tietenkin tutustunut kavereihin eri puolella Vihtiä ja lopulta päätin hakea töihin Nummelaan, Kuoppanummen koululle, missä minulla oli vanhastaan pari hyvää kaveria ja koko koulu tuntui muutenkin mukavalta. 

Se, että oliko talvi 1986 kylmä vai lämmin on täysin unohtunut. Joidenkin netistä löytämieni juttujen perusteella oli aika viileää, mutta talvella 1985 oli ollut vielä rajumpia pakkasia. Niin ne vaan muistot katoaa, kun ei ole pitänyt mitään kirjaa tällaisista asioista. Minä muistan käyneeni 80-luvun lopulla juoksemassa melko kylminäkin päivinä, mutta pääasiassa en yhtään muista vuosilukuja. Talvella -86 olin kuitenkin selkeästi paremmassa kunnossa kuin edellisenä vuonna, joten ilmeisesti sitten tuli juostuksi ihan riittävästi. 

Essi täytti neljä ja oli vallan vauhdikas kaikissa toiminnoissaan. Paavo-Pekka konttaili ja pyöri ympyrää kotona, mutta ei vielä talvella tietenkään oppinut kahdella jalalla kulkemista, mutta siinä sitten keväällä toukokuun aikana hän nousi kahdelle jalalle ja sellainen ihme sattui, että minulla oli lainavideokamera kotona juuri sillä hetkellä, kun poikanen lähti liikkeelle ensimmäisen kerran ilman tukea. 

Noihin aikoihin olisimme halunneet ostaa asunnon, mutta kävi niin, että olimme liian hyvätuloisia aravarahoitteiseen, mutta liian pienituloisia kovan rahan kämppään. Täällä Etelä-Suomen alueella oli meille liian kallista sillä hetkellä ja vaikka kuinka laskettiin, niin emme olisi saaneet kaksiota kummempaa. Ei sillä, etteikö olisi viihdytty vuokra-asunnossamme, mutta kun ajatuksena oli saada jonkinlainen oma, niin olihan siinä harminsa.

Kesällä 1986 kävimme tietenkin Kotkassa ja Kivijärvellä, mutta siinä ne kesäreissut olivatkin. Ei meillä ollut varaa matkustella eikä kahden pienen lapsen kanssa muutenkaan innostanut lähteä mihinkään pitemmälle. Kun vielä noilla molemmilla lapsilla oli melkoisesti korvavaivoja, niin kyllähän siinä omat harminsa olivat. Irmeli ei ollut Paavo-Pekan jäljiltä vielä palannut töihin, joten meillä oli hyvin aikaa viettää kesälomaa kotona ja kulkea noilla mummolareissuilla. Muut harrastukset olivat vähissä kesän aikana, mutta toki juoksin paljon ja kunto kasvoi kohisten elokuun alkuun mennessä.  Heinäkuussa oltiin mökillä aika pitkään ja silloin oli todella hienoja ilmoja ja muistan juosseeni tosi pitkiä lenkkejä.

Niinpä sitten elokuussa olin jälleen Helsingissä maratonia juoksemassa ja silloin olin tosi hyvässä kunnossa. Koska edellisenä vuonna väsähdin lopussa suunniteltua pahemmin, aloitin varovasti. Niinpä puolimatkaan kului noin kaksi tuntia. Tulin toisen puolikkaan hieman reippaaseen puoleentoista tuntiin ja maalissa olin jotakuinkin hyvävoimainen eli ehkä olin jakanut vauhtini vähän hassusti, mutta muistan kyllä mainiosti ohittaneeni viimeisen kympin aikana satoja hölkkääjiä.

Elokuussa aloitin sitten työt Kuoppanummella Nummelassa. Kolmatta luokkaa siellä opetin ja siinä sivussa musiikkeja siellä ja täällä. Ihan mukavaahan se oli. Työkaverit olivat mukavia ja ilmapiiri suhteellisen rento ja joukkovoimaisesti kannustava. Ero alkuvuosiini oli melkoinen. Irmeli ja lapset viettivät päivät kotona ja Steiner-kerhossa. Jatkoin lenkkeilyä ja laulamista Kantaattikuorossa ja kävin edelleen laulutunneilla, josta oli kuitenkin hohto jo melko lailla kadonnut. 

Syksyn mittaan kävimme varmaankin Kotkassa, Kivijärvellä ja Helsingissä, mutta oikeasti en muista juuri ollenkaan, mitä teimme vapaa-aikoina muuten. Lasten Steiner-kerho oli yksi osa elämäämme ja osallistuimme sen toimintaan. Essi aloitti viulunsoiton, mutta en kuollaksenikaan muista, minä vuonna. Hän oli pieni - ehkä viisi, jolloin se homma pääsi alkamaan varmaankin vasta seuraavana vuonna, mutta en minä siitäkään ole varma. 

Sellaista tasaista touhottamista päivästä toiseen ja viikosta toiseen se elo siinä kohtaa oli. Kaikki muistot tuntuvat olevan jonkinlaisena jatkuvana kuviona päässä ilman mitään tarkkaa aikajanaa. Nuo 80-luvun vuodet ovat päässäni melkoista sumua - vähän niin kuin ne lapsuuden ensimmäiset vuodet, joista alkaa sitten olla muistikuvia. Ne tapahtuivat, mutta en mitenkään muista, milloin. 

Koska lapset olivat pieniä, niin olen aika varma, että vietimme joulun Vihdissä. Mitään mielikuvaa mistään muustakaan ei ole ja varmaankin loman aikana ajeltiin jossain, mutta kuten tässä jo moneen kertaan olen todennut, niin aika lailla paikallaan oloa tuo kotielämä noihin aikoihin oli. Nuo vähän isommat kalenterivuoden juhlatkin taidettiin pääosin viettää kotioloissa ja naapureiden kanssa. Emme me kovin paljon muualla pyörineet.