Olen kirjoittanut tätä blogia jo yli kymmenen vuotta. Kirjoitan melkein mistä tahansa, mutta onhan tämä pääasiassa hyvinkin arkipäiväistä vuodatusta jokapäiväisen elämäni vaiheista. Merkittävintä osaa näiden sepustusten sisällössä pitävät tarinat musiikista ja seuraamistani urheiluasioista, etenkin jääkiekosta. Sääasiat ja vuodenaikojen vaihtelu ovat selkeästi minulle tärkeitä ja saavathan nuo piha-ja talotouhut aina osansa. Lasten asioistakin olen jonkin verran kirjoitellut, mutta ehkäpä jopa enemmän noiden lastenlasten touhuista. Aika paljon kommentoin ja selitän matkoistamme. Tällainen sekametelisoppa tämä blogini siis on ja sellaisena pysyköönkin.

 

Onko asioita, joista minä en kirjoita tässä blogissa? Ihan tietoisesti jätän joitakin asioita tämän tarinoinnin ulkopuolelle. Uskonto ja politiikka ovat minulla melkoisen harvoin täällä esillä - jos ollenkaan. 

 

Jokainen, joka on tätä tarinointia lukenut tajuaa kyllä, että koska laulan seurakunnallisissa kuoroissa, niin onhan siinä taustalla jonkinlainen kristinuskoon liittyvä sidos. En kuitenkaan ole saarnaaja enkä uskonnollinen selittäjä. En osaa etsiä enkä löydä oikeita selityksiä kristinuskon puolesta enkä sitä vastaankaan enkä edes halua ottaa kantaa väittelyihin. Pidän useimmat uskonnolliset asiat omana tietonani.

 

Politiikka on yhtä lailla saanut luvan pysyä poissa näistä kirjoituksista. Kai sieltä rivien välistä saa suhteellisen helposti kaivetuksi poliittisia ajatelmia, mutta vaikeaa se on, koska en itsekään tarkkaan tiedä, mikä on ehdottomasti poliittinen ajatusmallini. Muistaakseni en ole koskaan kuitenkaan kertonut, ketä olen äänestänyt - en henkilöä enkä puoluetta. En sitä halua tehdä eikä minun tarvitse. Olen kyllä jossain määrin ottanut kantaa joihinkin poliittisiin asioihin lähinnä koulumaailmaa koskeviin, mutta ylen harvinaista se on. Tämän blogin pääasiallinen sisältö on tarkoitus pitää hyvin kevyenä ja siksi sekä uskonnolliset ja poliittiset kannanotot ovat saaneet jäädä minunkin osaltani muihin foorumeihin. Pääasiassa tartun niihin keskustelutilanteissa, jos sopiva hetki sattuu kohdalle.

 

Työni on vaitiolovelvollisuutta vaativa. En kerro oppilaistani sen enempää kuin yleisesti ottaen voin sanoa. Luokkani laulaa hyvin - sen voin sanoa, mutta en tietenkään nimetä ketään. Koulumaailmassa tapahtuu paljon sellaista, mitä ulkopuoliset eivät voi tietää ja mehän emme niistä saa puhua. Valitettavasti tämä yksipuolinen vaitiolopakko aiheuttaa väärinkäsityksiä ja jopa pahojakin mielipide-eroja koulun ja huoltajien välillä ja kun joskus näkee jonkun vanhemman kirjoittavan somessa jotain täysin väärin tulkittua asiaa, niin siihen ei valitettavasti voi vastata ja niin nuo väärin tulkitut jutut jäävät elämään oikeina.

 

Yksityinen elämäni ihan yksityisimmillään ei kuulu kenellekään. Olemme olleet Irmelin kanssa naimisissa 36 vuotta, mutta en edes kuvittele lähteväni jakamaan pitkän avioliiton salaisuuksia ja siitä, miten se on mahdollista ja onko ollut vaikeaa vai helppoa vai mitä. Ei minusta ensinnäkään ole sellaiseen selvittämiseen ja toinen juttu on, että tämä blogi on minun, ei meidän. Sitä ei sen enempää tarvitse selittää. Raha-asioista en myöskään selittele täällä blogissa. Toki jokainen tietää (siis minut tunteva) että olen pihi ja kerään kolikoita mustaan purkkiin, mutta muuten minun (ja meidän) talouspolitiikkamme ei kuulu kenellekään muulle. 

 

Blogini on ja pysyy niin kauan kuin minäkin - näin luulen. Minulla vain on yksinkertaisesti sellainen pää, että minun on tehtävä tätä. Pientä omaehtoista tarvepsykologiaa, sisäistä työnohjausta. Tällainen minä olen.