Vuosi 1988. Talviolympialaisissa, jotka pidettiin Calgaryssa, Kanadassa, suomalaisurheilijat nappasivat seitsemän mitalia, joista neljä oli kultaista. Kisat olivat Matti Nykäsen juhlaa, kun hän sai kaiken mahdollisen eli voitti pienen ja suuren mäen sekä oli mukana joukkuekisassa. Marjo Matikainen nappasi sen neljännen kullan 5 km:n hiihdosta. Hopea tuli jääkiekosta eli kahdenkymmenen vuoden rankan odotuksen jälkeen sain lopulta nauttia suomalaisen jääkiekon siirtymisestä mitalikantaan. Päävalmentajana oli sittemmin paljon parjattu Pentti Matikainen. MM-kisoja ei pelattu o-kisojen takia. Euroviisuissa tuli taas turpaan. Boulevard-yhtye lauloi biisin "Nauravat silmät muistetaan" jääden kisassa sijalle 20/21 ja sai vain kolme pistettä, kun voittaja sai 137. Nämä kolme pistettä tulivat Israelilta. Kesäolympiakisat pidettiin Soulissa, Etelä-Koreassa. Suomalaisurheilijat saavuttivat neljä mitalia, joista kultaisen kiskaisi Tapio Korjus keihäänheitossa.

Vuosi 1988 alkoi sikäli hankalissa merkeissä, että Paavo-Pekan korvajutut olivat aina vaan pahemmat. Lopulta kaiken hässäkän päätteeksi päätimme, että minä jään hoitamaan häntä kotiin ja käytän häntä myös sairaalassa, missä hän muista syistä johtuen oli muutaman viikon jaksolla kevättalven aikana. Muuten minä toimin koti-isänä, koska Irmeli odotti Kerttua ja kävi normaalisti töissä. Essi jatkoi innolla viulunsoittoa ja osoittautui taitavaksi. Talvella ja keväällä olimme niin työn ja touhun täyttämiä, että emme jaksaneet juurikaan käydä missään - Kotka, Helsinki ja Kivijärvi. Muuten viikonloput aika tiukasti kotioloissa ja kävimme myös paljon Helsingissä eräässä sosiaalisessa ryhmässä keskustelemassa ja hakemassa tukea lapsen ikävän sairauden vuoksi.

80-luvun lopulla minulla oli laulamisen kanssa vaikeuksia ja se johtui allergiasta, jota ei ensin tajuttu lainkaan. Niinpä luovuin kuorohommmista ja siirryin soittamaan viulua seurakunnan orkesteriin, Kapelliin. Sekin oli tavallaan virhe, koska viuluun laitetaan jousen kitka-aineeksi hartsia, joka puolestaan tehdään männyn tai kuusen pihkasta ja minähän olen sille ihan superherkkä. Sitä vaan en tiennyt vielä silloin. Soittaminen oli joka tapauksessa todella hauskaa. Juoksin edelleen sen, minkä ehdin  ja olin kyllä ihan tosissani menossa maratonille elokuussa.

Kesälomalla teimme sitten kautta aikain ensimmäisen ulkomaanmatkamme koko porukalla. Kesäkuun lopulla ajelimme Turkuun ja pyyhälsimme paatilla lahden yli Ruotsiin, missä kävimme ensin Kolmårdenissa ja sieltä sitten suuntasimme jälleen paatilla Gotlantiin, missä olimme Visbyssä ja sitten kävimme tutustumassa Peppi Pitkätossun taloon, josta tosin oli tehty melkoinen markkinakeskus. Lapset viihtyivät eli sehän oli tietenkin pääasia. Oli muuten melkoinen homma laatia tuo reissu, koska eihän siihen aikaan ollut nettiä ja niinpä Irmeli vietti toisenkin tovin matkatoimistossa suunnitellessaan reissun ja tuli sitten kotiin hillitön paketti erilaisia matkalippuja ja varauspapereita mukanaan.

Maraton jäi sitten juoksematta, kun sairastuin juuri sen alla vatsatautiin ja enpä sitten koskaan enää lähtenyt kokeilemaan niin pitkää juoksua, koska harjoittelu jäi vähemmälle erinäisistä (teko)syistä johtuen.

Syksy alkoi koulussa ja harrastuksissa ihan mukavasti, mutta arjen kuviot olivat hankalat. Marraskuussa siirryin takaisin kirkonkylälle opettamaan, koska Niuhalasta lähti yksi opettaja jonnekin muualle. Tämä siirto helpotti meidän arkeamme suuresti, koska asuimme ihan koulun vieressä ja Kertun synnyttyä olivat kaikki kädet tarpeen. Ajan säästö siinä, että ei tarvinnut mennä edes Nummelaan asti, oli tosi merkittävä. Isommat lapset kävivät Vähäkylässä Steiner-kerhoa muutaman kerran viikossa ja muuten elämä oli sellaista touhua kuin se nyt yleensäkin kolmen pienen lapsen kanssa elävillä nuorilla aikuisilla on - siis paljon pyykkiä ja ruuanlaittoa.

Essi soitteli viulua ja Paavon kanssa käytiin vielä korvahoidoissa ja muissa jutuissa. Tekemistä riitti ihan runsain mitoin. Loppuvuoden aikana emme varmaan hirveästi käyneet missään reissuilla, koska Kerttu oli ihan vauva ja tuskinpa edes Kotkassa käytiin ennen kuin hän siitä vähän kasvoi.