Kiirettä pitää näin kesäloman alla. Yleensä olen ollut aika hyvä päivittämään tätä blogia, mutta kuluneella viikolla on tekemistä riittänyt siinä määrin, että ovat taas jutut olleet vähissä.

Viime sunnuntaina  oli äitienpäivä. Se olikin Irmelin elämän ensimmäinen ilman äitiä. Haikeaa tietenkin, mutta realismia. Huonokuntoinen ja jo kovin väsynyt Ilona ei enää jaksanut, mutta saavutti kunnioitettavan 93 vuoden iän. Hautajaiset ovat viikon päästä.

Koska meillä kummallakaan ei enää ole äitiä, emme voineet muuta kuin muistella. Onhan Irmeli toki itse äiti ja niinpä lapset kyllä muistivat häntä. Tässä on piakkoin hieman matkaa tiedossa ja siihen liittyen lapset ostivat Irmelille vaihtoehtoisen lahjan, johon liittyi mahdollisuuksia kaloista aasiin asti.

Päätimme mennä kahdestaan Helsinkiin saakka. Tavoitteena oli nauttia sekä hengen että ruumiin ravintoa. Meillä on koko vuoden kestävät kausiliput Kiasmaan (ja Ateneumiin ja Sinebrychoffin museoihin) ja niinpä menimme tutustumaan ARS17-näyttelyyn Kiasmaan. Onhan se erikoista ja jopa hienoa, mutta ihan en osaa sanoa, oliko se niin hillittömän hienoa kuitenkaan. Tuo nykytaide on vähän sellaista omaa juttuaan. Tämä kuva ei ole nykytaidetta, vaan ihan vaan kuusikymppinen äijä ajamassa autoa punaiset housut jalassa.

driver.jpg

Kiertelimme Kiasmassa kaikki kerrokset ja ihmettelimme kaikenlaisia omituisia ja ihmeellisiä ja myös nerokkaita teoksia. Olen nähnyt Kiasmassa ennenkin ja näin taaskin melkoisesti erityyppisiä videojuttuja ja olihan siellä iso laatikko täynnä muovinsyöjämatoja natustelemassa styroksia. Melkoisesti kaikenlaista - täytyy todeta näin. Minä en ihan oikeasti aina pääse tämänkaltaisen taiteen ytimeen, mutta onhan niitä ihan kiva katsella. Yhdestä Kiasman ikkunasta avautui kyllä melkoisen upea näkymä.

kiasma1.jpg

Ruumiin ravinto toteutettiin italialaisravintola Villettassa. Varasin pöydän hyvissä ajoin, mutta en kertonut Irmelille, vaan arvuuttelin häntä. Annoin vinkiksi Helsingin - en enempää ja sitten annoin hänelle sunnuntaiaamuna tehtäväksi arvata, mikä oli kohteena. Sen verran paljastin, että paikka ei ole mikään superhieno eli ei tarvitse vetää ykkösiä niskaan. Sallin kaksi arvausta, jotka hän sitten veikkasi pieleen - eka vaihtoehto oli Kallion Zorbas ja toinen Töölönlahden rannalla oleva Juttutupa. Olemme käyneet molemmissa aika usein ja ne on erittäin hyviksi todettu, mutta niinpä on myös Villettakin ja siksipä menimme sitten sinne. Siellä on hyvä ruoka ja mukava fiilis.

************

Sunnuntai-iltana kävimme kävelyllä ja tutustuimme Vihdin kirkonkylän uuteen nähtävyyteen. Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlakuuseen, joka on istutettu toriaukiolle vanhan kunnantalon, nykyisen kirjaston, eteen. Saapas nähdä, kuinka puu tuossa alkaa kasvaa. Hyvällä paikalla se ainakin on.

suomenkuusi.jpg

******

Tämän menneen viikon rytmitystä on toki jossain määrin ohjaillut jääkiekon MM-kisatohina. Mutinaa, jupinaa ja parranpärinää on kyllä riittänyt, koska Suomi ei ole ikiaikoihin pelannut näin surkeasti. Joukkueeseen ei saatu terävää maalintekijää ja huolimatta hyvistäkin paikoista, on maalinteko ollut nihkeää. Samaan aikaan ylivoimapeli on ollut supersurkeaa ja kun puolustuskin on ajoittain vuotanut kuin seula, niin ei siinä paljon ollut toivottavaa. Pikemminkin suomalaista kauhuleffaa. Hetken oli sellainen pelko päällä, että Suomi joutuu karsimaan sarjapaikasta. Tappio Ranskalle murskalukemin oli kyllä ihan pohjanoteeraus. Pisteitä tuli lopulta sen verran, että joukkue nipin napin kipusi kahdeksan parhaan joukkoon. Kanada vei alkusarjan viimeisessä pelissä Suomea kuin pässiä narussa ja kun sitten selvisi, että ns. kuoleman pelissä eli semifinnaleihin pääsemisen varmistusottelussa oli tulossa vastaan mainiosti pelannut USA, niin minähän olin ihan varma siitä, että "pojat, me on hävitty tää peli." Sitten tämä etukäteen haukuttu joukkue on kuin uudestisyntynyt ja haudasta noussut ja pyörittää amerikkalaisia, puolustaa tiiviisti ja lopulta tekee kaksi tarvittavaa maalia ja kun vielä Säteri piti maalinsa nollilla, niin superjymy-yllätys oli valmis. Tällä joukkueella ja surkealla valmennuksella Suomi on yhtäkkiä neljän joukossa. Ei voi muuta kuin onnitella ja ihmetellä. Vaikka tämä voitto tulikin, niin olen edelleen sitä mieltä, että Marjamäen viivyttelytaktiikka ei toimi nykyajan kansainvälisillä kentillä. Hän on hyvä pitkän linjan valmentaja, kuten Kärpissä valmentaessaan osoitti, mutta nämä sähäkkäät turnaukset eivät ole ehkä hänen juttunsa. Ihan kaikki suomalaiset huippupelaajat eivät oikein halua tulla hänen joukkueeseensa - tällaisia kaikuja olen kuullut.

On todella paljon suomalaisia, jotka eivät välitä jääkiekosta ja pitävät sitä yhdentekevänä. Näinhän se ei ole. Kaikki tietävät vanhan lausahduksen siitä, kuinka Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maailmankartalle. Parempia suomalaisuuden lobbaajia ei olekaan kuin menestyvät urheilijat. Muutama vuosi sitten seistessäni ystäväni kanssa Pariisissa katakombin sisäänpääsyjonossa, tapasimme amerikkalaisperheen, jotka olivat oppineet tietämään Suomen Jarkko Niemisen kautta. Toisen kerran, jälleen Pariisissa, seilasin Eiffelillä ja aloin jutella taas kerran amerikkalaisporukan kanssa. Kuultuaan, että olen Suomesta, alkoi melkoinen hypetys ~ Koivut, Selänne, Numminen jne.... nimiä ja tuntemusta tuli kovasti ja perheen isäntä kertoi, että ei ollut tiennyt Suomesta mitään, ennen kuin oli tutustunut jääkiekon kautta paremmin maamme kuvioihin. Sadat miljoonat ihmiset seuraavat formulaa ja niinpä Häkkinen, Räikkönen ja Bottas ovat aivan uskomattoman merkittäviä suomalaisuuden edustajia ja heidän kauttaan hyvinkin saattaa joku merkittävä teollisuuden tai muun kaupan edustaja innostua Suomesta. 

Urheilun merkitys on niin valtava, että ensinnäkin valtiovallan täytyisi uhrata huomattavasti enemmän varoja huippu-urheilulle ja sitten tulisi säätää vankeusrangaistuksen uhalla laki, että kaikkien on pakko seurata a) olympiakisat b) jääkiekon mm-kisat ja c) yleisurheilun em- ja mm-kisat sekä Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelu. Näiden kisojen aikana ei saisi matkustaa eikä tehdä töitä. Kaupat ja ravintolat pitäisi sulkea ja kaikin tavoin välttää ulkonaliikkumista. Kaikenlaiset musiikki- ja muut kulttuuritapahtumat tulisi kieltää näiden kisojen aikana. Suomalaisuus nousee fanaattisella suomalaisuudella, kuten nähtiin 1995 jääkiekon mm-voiton hulinoissa ja jotta Suomi nousisi, tulisi meidän oikeasti olla isänmaallisia asiassa, jossa ollaan hyviä.

Tänä iltana Suomen miesten lätkäjoukkue pelaa Ruotsin mielipuolisen kovaa joukkuetta vastaan. On itsestään selvää, että siinä tulee tappio. Ruotsalaiset eivät lähde takki auki peliin, kuten amerikkalaiset, eivätkä tippaakaan kuvittele olevansa yli-ihmisiä. Niinpä ennustan, että Suomi häviää erittäin rumasti - vähintään viidellä maalilla. Valitettavasti.

**********

Koulussa olemme opiskelleet mittaamisia. Menimme hyvällä säällä ulos mittaamaan hyppäämisiä, heittelyjä ja piirtämään isoja kuvioita. Oli kuulemma mukavaa matematiikkaa.

matematiikkaa.jpg

*******

Koululaiset innostuvat aina, jos joku heidän tuntemansa julkkis tulee koululle. En itse asiassa tiedä, kuka houkutteli YleX:n toimittajan, Tommi Mannisen, koulullemme puhumaan ja kertomaan työstään ja sen vaatimuksista, mutta hyvä kun Manninen tuli. Loistava puhuja ja kertoili upeasti niistä vahvuuksista, jotka sisältyvät koulumme työskentelyyn - sinnikkyys, rohkeus, pitkäjänteisyys ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan. Manninen tubettaa (siis tekee YouTubeen videoita) ja sekös lapsia innostaa. Sen verran herrasta, että hän on koulmme entiinen oppilas ja siksi tietenkin innostui tulemaan tänne. Löysin yhden vanhan luokkakuvan, missä hän iloisesti hymyilee ja sellaisena hymypoikana minä hänet muistan.

tmanninen.jpg