Olemme näin pitkällä keväässä, että jälleen on kaivettava Suomi-paita ja valmistauduttava suuriin tunteisiin. Jos oli kovaa vastakkainasettelua ilmassa vielä muutama viikko sitten SM-liigan ratkaisuotteluiden aikana, niin nyt taas puhalletaan yhteen hiileen ja heilutellaan Suomen lippua Suomi-paita päällä ja tekonenät naamassa. Alkusarjan aikana suomalaisfanien on kuitenkin tyytyminen huomattavasti kevyempään menoon ainakin varsinaisessa pelipaikassa, koska Leijonien alkupelit pelataan Pariisissa ja siellä ollaan huimasti tiukempia alkoholin suhteen kuin kisojen toisen lohkon paikassa. Toisen ryhmän pelithän pelataan Kölnissä, Saksassa, mikä on tunnetusti oluen suhteen tosi rentoa aluetta.

Suomalaiset penkkiurheilijat ovat äärimmäisen vaativia. Niinpä tänäkin vuonna on. Lehdet ja varsinkin some tuntuvat pursuavan asiantuntijalausuntoja, joiden mukaan tänä vuonna ei ole kerrassaan mitään mahdollisuuksia. Tämä siis ennen kuin ensimmäistäkään peliä on pelattu. 

Tämän vuoden Leijona-joukkue ei ole etukäteen ajatellen niin vahva kuin monena aiempana vuonna. Paras mahdollinen jengi sinne on kerätty, vaikka joistakin valinnoista on toki taas noussut melkoinen haloo.

Kun ei ole mahdollista saada Pekka Rinnettä maaliin, niin haetaan seuraavaksi paras. Suomella on vuodesta toiseen ollut kovia maalivahteja enkä millään jaksa uskoa, että Suomen peli kaatuisi maalivahteihin. Joonas Korpisalo ja Joni Ortio kestävät taatusti vertailun muiden maiden maalivahteihin.

Puolustuksessa ei ole NHL-miehiä Honkaa lukuun ottamatta, mutta kovassa liemessä keitettyjä pelimiehiä riittää. Hietanen, Jaakola, Kukkonen, Ohtamaa... EHL-turnauksessa porukka näytti vahvoja otteita, jos kohta muutaman kerran alakertaan jäi vaarallisia aukkoja. Täytyy kuitenkin muistaa, että jääkiekko on hyvin tiivistä joukkuepeliä. Tämäkin joukkue hioutuu loppua kohden paremmaksi ja kuviot ja yhteispeli alkavat sujua koko turnauksen ajan niin kuin Marjamäki (valmentaja) haluaa.

Hyökkääjät ovat kovaa luokkaa ja etenkin ykkösketju Aho - Aaltonen (Miro) - Filppula voi saada aikaan melkoista jälkeä. Monet asiantuntijat ja muutkin itkivät Patrik Laineen ja Mikael Granlundin ja Leo Komarovin perään, mutta Laineen väsymys, Granlundin loukkaantuminen ja Komarovin sopimusjutut estivät herrojen saapumisen turnaukseen. Joukkueeseen valitut pelaajat ovat viimeisen päälle taidokkaita pelimiehiä ja ammattilaisia, joten kyllä siellä pitäisi tulosta pystyä tahkoamaan. Usein se hanan aukeaminen on pienestä kiinni. Täytyy kuitenkin muistaa, että jääkiekko on kahden suunnan peliä ja hyökkäysporukan on kyettävä myös osallistumaan viisikkotyöhön omalla puolella ja blokkaamaan sekä vaaralliset laukaukset että laukaisijat pois alta ja sitten oltava valmiina ryntäämään vastustajan päätyyn, kun kiekko on hallussa. Se, mitä olen Suomi-kiekkoon kaivannut viime vuosina, on röyhkeys vastustajan maalin edustalla. Paljon laukauksia viivalta ja valmiutta rynniä ja päivystää vastustajan maalivahdin kiusaksi. Juhamatti Aaltosen valinta kisoihin herätti valtavasti porua enkä tavallaan ihmettele. Kun nyt tuossa keväällä näin livenä parikin Aaltosen toilailupeliä ja telkkarista loput, niin täytyy todella tunnustaa, että ei hän HIFK-paita päällään vakuuttanut. Toisaalta hän on taitava pelimies ja kun osumatarkkuus paranisi, niin hänellä on ratkaisijan mantteli yllään. Ei mikään ihme, vaikka hana aukeaisi tärkeimmällä hetkellä. Usein näissä peleissä yksi laukaus voi ratkaista koko paletin. Marjamäki tuntee Aaltosen hyvin ja tietää, että sopivalla hetkellä Aaltonen on painonsa ja palkkansa veroinen pelimies. HIFK:ssä siirto kakkosketjuun vieraiden kavereiden rinnalle sotki Juhiksen pelin, joten kyse voi olla aika pienistä tekijöistä. Melkoinen mailataituri hän on eikä askel sankaruuteen ole varsinaisesti mikään hyppy pilvenpiirtäjältä toiselle.

Mitä minä veikkaan? En mitään, koska ikinä en ole osunut lähellekään arvioitani paitsi silloin 1970-80-luvuilla, jolloin ilman suurempaa vaivaa saattoi ennustaa Neuvostoliiton voittavan kisat. Tänäkään vuonna se voittajan veikkailu ei ole itsetään selvä kuvio.

suomi.jpg