Tulipa vuosi 1989. Kevät oli melkoista säpinää, kun minulla oli eka luokka ja Irmelillä kotona kolme alle kouluikäistä lasta. Eipä siinä juuri sitten ihan ihmeellisiä ehtinyt tehdä. Hiihdon MM-kisat olivat Lahdessa ja aivan valtava menestys suomalaisille. Sieltä nimittäin onnistuivat suomalaiset saalistamaan 15 mitalia, joista 6 oli kultaisia ja niinpä Suomi olikin mitalitilaston ykkönen, mikä sitten kyllä on jäänyt kauas historiaan. Nykyään ollaan maassamme iloisia, jos hiihtokisoissa edes pari mitalia irtoaa. Kultaa saivat Harri Kirvesniemi 15 kilsan perinteisellä, Marja-Liisa Kirvesniemi kympin perinteisellä, Marjo Matikainen 15 perinteisellä, naisten viestijoukkue, Jari Puikkonen suurmäessä ja mäkijoukkue. Jääkiekon MM-kisat olivat Ruotsissa ja siellä Suomi saavutti viidennen sijan. Euroviisuissa maatamme edusti Anneli Saaristo sijoittuen seitsemänneksi laululla "La Dolce Vita". Osallistujia oli 22. Yleisurheilussa ei sitten suurkisoja ollutkaan.

Talvi ja kevät 89 etenivät sitten rauhallisesti ihan omalla painollaan. Työtä koulussa ja työtä kotona. Kolmen lapsen kanssa melkoista vauhtia ja meininkiä. Kävin siellä ja täällä laulamassa ja muistaakseni vielä niihin aikoihin soitin Kapellissa, mutta siitä jutusta minulla ei ole minkäänlaista tarkkaa mielikuvaa. Paavo-Pekan korvahommat alkoivat hiljalleen hellittää ja muutkin hankaluudet alkoivat hitaasti mutta varmasti väistyä, jos kohta puuhaa riitti kyllä. Kertulla alkoi olla korvatulehduksia jo ensimmäisen elinvuoden aikana, mutta sitä en muista, joko siinä talvella. Emme talven aikana juurikaan käyneet missään - Kotkassa ja Helsingissä, mutta sitä en muista olimmeko mitenkään innokkaita lähtemään Kivijärvelle kolmen pienen lapsen kanssa. Vaihdoimme alkuvuodesta Kadettin punaiseen Ladaan ja siitä alkoi sitten pitkä itäautohistoria.

Essi jatkoi viulunsoittoa musiikkiopistossa ja oli tosi taitava - sai paljon kehuja eikä ihan turhaan. Paavo-Pekka ja Essi jatkoivat päiväkerhoa  Vähäkylän Steiner-jutuissa eli sellaista menevää touhuahan tuo elämän kuvio oli.

Ihan koulujen loputtua sanoin Irmelille, että voisin lähteä hieman autoilemaan vaikkapa Ruotsiin Essin kanssa. Tähän Irmeli sitten tokaisi, että älä nyt sellaista tee - tulee kalliiksi. Hän sitten ehdotti, että lähtisin Kreikkaan tai Italiaan tai Espanjaan. Hesari oli pullollaan hillittömän halpoja reissuja ja niinpä me sitten varasimme siitä vaan matkan tietämättä ja tajuamatta yhtään, mihin olimme menossa. Eihän meillä ollut passejakaan, mutta onneksi sellainen pikapassi järjestyi. Siinä kävi sitten niin, että äitinikin halusi lähteä reissuun mukaan ja niin meitä kolmen sukupolven voimin  vietiin isolla punaisella KarAirin koneella Kreikkaan, Kreetalle, Agios Nikolaokseen. Asuimme kolmestaan isossa bungalowissa, hotellissa, jonka nimi oli Ariti. Kiva paikka ja kerrassaan upea reissu. Tutustuimme iittiläiseen perheeseen ja vietimme kaikkiaan hienon viikon ja siitä alkoi sitten minun Kreikka-innostukseni, johon sitten palaan myöhemmin. 

Noin viikko reissun jälkeen käsiini iski todella raju ihottuma, jota ei tietenkään siinä vaiheessa osattu yhdistää Kreikan matkan lopputulokseksi. Syyksi ovat sittemmin selvinneet aurinkosuojavoiteet, joissa olevat kemikaalit saivat aikaan rajun viiveihottuman ja juuri tuosta viiveestä johtuen en minä eivätkä lääkäritkään heti osanneet keksiä syytä rajuun reaktioon. On minulla muitakin ihottumia, mutta kerronpa niistä joskus toiste. Ihottuma oli kuitenkin niin hurja, että jouduin lähtemään Kotkasta bussilla Helsinkiin ihotautisairaalan päivystykseen, josta sitten kortisonilla ja antibiootilla sain hyvää apua.

Loppukesästä ajelimme Kivijärvellä mökillä ja Kotkassa mummon ja vaarin luona ja varmaan vähän Helsingissäkin, mutta pääosin aika rauhassa pyörimme kotiseuduilla. Heinäkuun lopulla oltiin muutama päivä lomahotelli Ellivuoressa, Vammalassa - aika lähellä Tamperetta ja sieltä käsin kävimme sitten ihmettelemässä myös Särkänniemeä Tampereella.

Syksyllä jatkoin vanhan luokkani kanssa eli menin toka luokalle. Työ oli mukavaa ja saimme varmaan opituksikin paljon hyviä asioita. Muuten se elämä jatkui samaa rataa eli Irmeli hoiti lapsia kotona, Paavo-Pekka kävi kerhossa ja vähän muuallakin ja Kerttukin taisi tehdä jotain pientä kodin ulkopuolella. Essi aloitti koulun, joten tietenkin elämänmuutos oli melkoinen. Viulunsoitto toki jatkui entisellään. Sikäli kun muistan, en enää pitänyt teknisiä käsitöitä. Jossain määrin olin alkanut ymmärtää ihottumieni syitä. Suurimmat syylliset olivat luonnonhartsit (esim. kuusen ja männyn pihka) ja jotkut hajusteet.

En ole ihan varma, soitinko enää Kapellissa vai lauloinko Kantaattikuorossa vai teinkö kumpaakaan. Aika hektistä se touhu oli siihen aikaan ja kaikki vapaa-aika käytettiin lepoon ja liikuntaan. Ensimmäiset orastavat innostuksen lähteet kreikan kieleen syntyivät, kun löysin kirjastosta kirjan Nykykreikan alkeet ja sen avulla opettelin lukemaan tuota outoa tekstiä. Kirjaan kuului kasettikin ja muistaakseni kopioin sen ja siitä se sitten alkoi. Muuten emme varmaan hirveästi liikkuneet missään kauempana, koska oli  kolme pientä lasta ja eihän se kulkeminen mitenkään mikään kakunpala heidän kanssaan ollut.