Tässä viikolla napsahti taas sellainen päivä, että pääsin muistelemaan mukavia. Keskiviikkona nimittäin tuli kuluneeksi tasan 40 vuotta, kun onnistuin saamaan lukion päästötodistuksen, yo-todistuksen ja valkoisen lippiksen. Uskomatonta, miten hyvin tuon päivän voi muistaa, vaikka siitä on niin kauan, mutta onhan tuo yksi elämän suurista merkkipaaluista ja upea tapahtuma eikä sitten toistu koskaan yhdellä henkilöllä eli siis aivan ainutkertainen juttu.

Silloin toukokuussa 1977 olin toukokuun puolivälissä jokusen päivän veljeni luona Leppävaarassa ja sitten kotimatkalla pysähdyin Jyväskylään ostamaan juhlakamppeet. Äitini oli määrännyt setäni vaimon, Kaarinan, mukaani ostamaan pukua ja muita vaatteita. Äiti ei oikein luottanut minun kykyyni ostaa juhlavaa vaatetta. Totta puhuen Kaarina katsoi vierestä, kun minä ostin harmaan liivipuvun ja solmion ja mustan paidan ja totesimme yhdessä, että hyvä on. Mitähän äiti oikein kuvitteli minun ostavan? Pellepuvun? Jyväskylän reissulla soitin sitten lukion rehtorille ja sieltäpä sitten sain kuulla ilouutisen eli kirjoitukset olivat menneet loistavasti - yli odotusten itse asiassa.

Juhlapäivä oli aurinkoinen ja lämmin ja huikeaa kirkkautta riitti enemmän kuin tarpeeksi. Olihan se juhlavaa, kun ne tutut kaverit olivat pukeutuneet hienosti ja tytöillä oli tavattoman kauniit puvut ja hiukset hienosti laitettuna. Yhtä lailla upea fiilis oli, kun rehtori kuulutti nimeni ja sitten astelin hakemaan paperit ja lippiksen. Tuli siinä sitten tehtyä niin syvä kumarrus, että takin helmat nousivat korkeuksiin ja sekös salin täyttä yleisöä nauratti. 

Asuimme tuohon aikaan vielä omakotitalossa ja kyllähän meillä sitten oli tupa täynnä vieraita ja enimmäkseen tuttuja. Kukkia ja rahaa tuli lahjaksi. Sitä en kyllä millään muista, miten paljon niitä vieraita kävi, mutta kahvia ja kakkua sujahti kitusiin uskoakseni paljon. Juhlimme sitten Saarijärvellä, Summassaaressa, mihin lähdin autolla ja taisin ottaa pari kaveria kyytiin. Siellä oli oikein mukavaa ja menoa piisasi varmaan aika myöhään ja ihan kirkkaassa auringonpaisteessa tultiin takaisin Kivijärvelle. Iso päivä.

ylioppilas.jpg

*******

Tänä vuonna kesä tuli hillittömän kylmin askelin. Jostain tuolta pohjoisesta, liekö navalta saakka, tulee niin maan perusteellisen kylmää ilmaa, että täällä oikeasti hytistään. Lämpötila on lähellä kymmentä, mutta se puhallus tekee tämän fiiliksen ihan hirveäksi. Uskoakseni huomenna alkaa hiljalleen lämmetä ja siirrymme lähemmäksi oikeaa kesää - kaiketi!

Eilen illalla olin keikalla säestämässä Pekkaa Nummelan kirjastossa. Upeasti Pekka lauloi, vaikka pianon vire oli niin sanotusti peräpeilistä eli aivan käsittämätön. Paikalla esiintymässä oli myös harmonikkataiteilija Pilvi, joka on voittanut paljon palkintoja ja osaa käsitellä viisirivistään enemmän kuin hillittömän hvin.

pekkajam%C3%A4.jpg