Olen viime vuosina osallistunut useaan otteeseen serkkujen tapaamisiin. Veljeni alkoi jo vuosia sitten haalia isäni puoleisten serkkujen yhteen kokoamista ja olemmepa onnistuneet parikin kertaa kokoontumaan, jos kohta minä en ole sattuneista syistä itse päässyt kuin kerran tähän konklaaviin. Ei siellä kaikkia serkkuja silti ole tavattu. Ainakin kaksi asuu Ruotsissa ja kun minä olen sieltä puolelta ainoa opettaja, niin eivät ne lomatkaan satu aina sopimaan.  

Irmelin isän puolen serkut kohtasivat oikein järjestetysti kaksi vuotta sitten, mutta näitä tapaamisia on ollut paljon muutenkin, koska melkoinen osa suvusta asuu lähellä Kotkaa tai käy siellä muutenkin aktiivisesti. Kaikista näistä serkuista melkein jokainen osallistui ~ taisi olla yksi, jolla oli joku merkittävä juhla kuuri samaan aikaan jossain muualla. En muista.

Nämä tapaamiset kohtuullisen väljällä aikataululla ja ohjelmalla ovat tavattoman mukavia. Olen tässä viime vuosina havainnut, että serkut kyllä kohtaavat, mutta valitettavasti hautajaisissa. Mitkään tasavuotissynttärit eivätkä häät yhdistä sukua niin voimallisesti kuin ihmisen elämän viimeinen tilaisuus, mutta vaikka niissä kohdataankin, ei se tunnelma kuitenkaan erikoisen hilpeäksi nouse, vaikka vääjäämättä muistotilaisuudet aina päättyvät kohtuullisen keveisiin tunnelmiin.

***********

Aloin jo viime vuonna puhua äitini puolen serkkujen kohtaamisesta. Tavallaan tämän porukan koollekutsuminen ja toteuttaminen on ollut oletusarvoltaan helppo, koska meitä on kerrassaan neljä ja 75% sakista asuu Jyväskylässä. Miehiä olemme kaikki.  

Näin helpoista lähtöasetelmista huolimatta, ei homma ole toteutunut ennen viime viikonloppua. Ennen tätä tapaamista olemme viimeksi olleet samoilla hoodeilla yhtä aikaa 12 vuotta sitten ~ äidin hautajaisissa. 

Olemme sikälikin hyvä serkkukokoonpano, että meillä on vanhimman ja nuorimman ikäero 3a 3kk 18d eli juuri tällä hetkellä olemme hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Kolme meistä on jo vaareja, pappoja - miksikä nyt kutsutaan ja tietysti kaikilla on mielessä eläkekuviot. Minä olen muuten ainoa koko porukasta, joka on saavuttanut jo virallisen eläkeiän, vaikka olen juuri ja juuri 60 täyttänyt. Minä kun kuulun siihen porukkaan, joka sai 80-luvun lopulla valita, jääkö kuusikymppisenä vaiko vähän vanhempana. Siihen sitten liittyi erinäisiä ehtoja, mutta ne kyllä minun kohdalla toteutuivat.

Meidän ikäiset tietenkin jossain määrin puhuvat sairauksista, mutta ne tiedetään jo muutenkin, sillä vaikka emme ole tapailleet saman katon alla, olemme kyllä olleet tekemisissä. Minä pääasiassa puhelimitse ja sähköpostilla ja nuo kolme Jyväskylässä asuvaa sitten tapaavatkin aika ajoin.

Meillä ei ollut mitään kiveen hakattua suunnitelmaa. Olimme sopineet tapaamisesta viime lauantaina klo 11 Anteron luona ja näin tehtiin. Söimme hyvin, juttelimme ja katselimme vanhoja valokuvia, joiden myötä sitten muistelemisetkin sujuivat näppärästi. Veljeni meni iltapäivällä käväisemään valmistujaisjuhlissa ja minä jäin serkkujen kanssa kuuntelemaan musaa ja jopa vähän soittelimmekin. Markku lähti käymään kotonaan ja Antero ja minä sitten kävimme kävelyllä ihastelemassa kaunista luontoa, jota Jyväskylässä kyllä riittää.

jkl.jpg

Jatkoimme tapaamista sitten illempana veljeni luona, joskin Antero ei enää sinne ehtinyt, mutta me loput kolme jatkoimme haastelemista vielä pitkälle iltaan. Joskus jo kymmenen jälkeen illalla veljeni keksi, että lähdetään ilta-ajelulle ja niinpä tehtiinkin. Hän kävi näyttämässä muutamia merkityksellisiä paikkoja, kuten työpaikkansa. Ihan reippaasti päälle puolenyön siinä ajeltiin ja juteltiin.

Yövyin sitten veljeni luona ja ajelin kotiin sunnuntai-iltapäivänä yhtä uutta kokemusta rikkaampana.

******

Kun nyt Keski-Suomeen saakka oli tullut ajelluksi, niin kävin toki Kivijärvelläkin. Lähdin nimittäin liikkeelle jo varhain perjantaiaamuna ja iltapäivällä sitten olin perillä. Yövyin tutussa Loma Hoikassa ja kävin tietenkin tapaamassa enoani ja hänen vaimoaan sekä ystäväämme, Paavoa. Illan vietin Arin ja Anjan luona heidän mökillään. Koska olin yksin liikkeellä, enkä viitsinyt hirveästi mitään ruokia laitella, niin kävin vielä ennen Jyväskylään lähtöä aamiaisella Paavon luona.

paavo.jpg

Mukavahan näitä  koko elämääni vaikuttaneita ihmisiä on tavata, kun he vielä ovat ihan hyvissä voimissa ja muistavat asioita. Paljon on vettä satanut Kivijärvelläkin siitä hetkestä alkaen, kun minä synnyin.