Tämä kesä ei ole tokikaan vastannut edes pienessä mielessä sitä, mitä oikealta kesältä odotellaan. Toki näillä leveysasteilla on hyväksyttävä, että välillä sataa ja on viileääkin, mutta toisaalta olisi ihan suotavaa, että olisi sellaisiakin hetkiä, että aurinko paistelisi muutaman päivän tai joa jokusen viikonkin ja lämpötilat nousisivat jopa lähelle tai ylikin hellerajan. Tänä keäsnä tuo Venäjän yllä oleva viileä piste on estänyt Suomeen ja pohjoiseen Eurooppaan aikoneiden lämpimien ilmamassojen  ylettymisen tänne saakka. Joku ilmastoviisas on sanonut, että ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan Pohjois-Eurooppaan juuri tämänkaltaiset ilmiöt ~ leudot talvet ja epävakaiset ja viileät kesät. Milloinkaan ei siis ole hyvin. Saa nähdä, kuinka käy. 

Nyt tässä on ollut pari hieman parempaa päivää. Kohtuullisen lämmintä ja poutaista ja niinpä näistä hetkistä on heti otettava kiinni. Meillä sattui olemaan Lipetti varattuna ja eilen sitten kävimme nauttimassa kanottiretkestä Hiidenvedellä.

Homma lähti hienosti liikeelle. Laskin paatin veteen ja pidin siitä kiinni, ettei se pääsisi karkuun, kuten jokunen vuosi sitten, jolloin Irmeli joutui uimaan sata metriä karkulaisen perässä. Ilman kommelluksia pääsin istumaan tuholle ja meloin kanootin laiturin viereen, mistä Irmeli kepeästi astahti paikalleen.

kanootti1.jpg

********

Siitäpä se matka alkoi. Ajattelimme ja toteutimme melontasuunnitelman ja päätimme kiertää Papinsaaren. Hiljalleen se siinä matka eteni ja mieleeni palasi vanha koulukirjalaulu: "Kanootin kapean vesille työnsin..."

kanootinnokka.jpgkanootti2.jpg

Siinä se hiljalleen reissu eteni ja kevyessä tuulessa laineen liplatus paatin pohjaa vasten rauhoitti mieltä ja ajatusta. Etenimme kepeästi meloen ja välillä kuvia ottaen kohti saaren kärkeä. Linnut kaartelivat yläpuolellamme ja hetken tuli mieleen, että menimmekö liian läheltä niiden pesiä, mutta ei sieltä mitään hyökkäystä tullut.

kanoottiretki1.jpg

Melontapari eteni kaikessa rauhassa ja rouvalla oli hyvää aikaa laittaa kuvia What'sAppiin.

Kiersimme saaren ja vaikka jonkin verran pilviä taivaalla vaelsikin, niin pääosin auringonpaisteinen tämä retki oli.

Hiidenvesi on suuri järvi ja se näyttää kauniilta ja onkin kaunis.

kanoottiretki2.jpg

Surullista vain, että maa- ja metsätalouden pitkäaikainen lannoitus on tehnyt tehtävänsä ja vesien hieman lämmettyä alkavat sinilevät kukkia rajuina. Uiminen ei näissä vesissä innosta ja sehän on kaiken lisäksi hyvin arvelluttavaa, koska osa sinilevistä on reippaan myrkyllistä.

sinilev%C3%B6.jpg

*********

Saavuimme turvallisesti rantaan ja kun Irmeli piti paattia paikoillaan, minä pääsin ketterästi kuivalle maalle kastelematta jalkojani. Sitten ohjeistin rouvaa kääntämään hieman kulkuvälineen perää, jotta saisin oikaistuksi sen paremmin ja Irmeli pääsisi vakaammin pois kanootista. Nyt ei kuitenkaan mennyt kuten Strömsössä kätevästi. Samalla, kun rouva käänsi paatin perää, minä vedin sitä hieman kevyelle maalle ja siinä kohtaa se kallistui ja seuraavaksi kuuluikin plumps ja meillä oli yksi vesielävä lisää. Eihän se muuten mitään, kohtuullisen lämmintä ja hieman sinileväistä, mutta kun rouvalla sattui olemaan puhelin taskussa. Salamannopeasti hän kaivoi sen pois taskustaan ja sitten pyyhittiin vedet telehvoonin pinnalta ja lopuksi vielä sammutettiin virta. Harmillinen takaisku, anyway. Siinä sählätessä kanootti sitten karkasi ja minäkin jouduin kastumaan melkein vyötäröön saakka, mutta kanootti ei karannut sen kauemmas eikä enää tullut vahinkoja.

Sattuneesta syystä näistä tapahtumista ei ole kuvia.

Puhelin sitten kuivui lämpöisessä vuorokauden verran ja kun kokeilimme sitten laittaa sitä päälle, niin se käynnistyi ihan normaalisti ja on ainakin tähän asti toiminut ihan moitteettomasti - saapi nähdä.