Reilu vuosi sitten päätimme lähteä koko porukalla juhlistamaan 60-vuotissyntymäpäivääni Santorinille. Kreikkaan ja nimenomaan tuolle saarelle siksi, että minulle se on kesämökin korvike ja Santorini on vain jostain syystä minun silmissäni hyvä paikka. Kun suuri määrä minun ikäisiäni ihmisiä suuntaa mökeilleen kesäkuukausina, niin minä kernaasti väännän nokkani eri paikkaan. Pääasiallisestihan minä inhoan mökkielämää ja keskimäärin ottaen vuorokausi alkaa olla ehdoton oleskelumaksimi. Idean tähän reissuun keksi yllättäen Paavo, joka ei ollutkaan moneen vuoteen matkustanut kotimaata ja lähimaita kauemmaksi. Reissuun lähtivät kaikki lapseni, lastenlapset, vaimoni, vävy ja yksi poikaystäväkin eli meitä oli komeasti 11 reissaajaa.

Suuntasimme Kykladien saariryhmän eteläisimpään nurkkaan sinivalkoisin siivin juhannuspäivänä. Lento lähti kolmen jälkeen ja perillä olimme kuta kuinkin seitsemältä. Suuntasimme Kamarin kylään. Hotellille ehdimme kahdeksaan mennessä. Irmeli, Kerttu, Paavo-Pekka ja minä majoituimme minulle kovin tuttuun Hippocampukseen ja Essi porukoineen meni viereiseen Santelliniin.

hippo.jpg

******

Otimme koko viikon rennosti, mutta emme kuitenkaan pelkästään uiden tai altaalla makoillen, vaan toki kävimme saaren parhaita nähtävyyksiä ihmettelemässä. Santorinilla pääsee paikasta toiseen parhaiten mopolla tai mönkkärillä ja olihan se melkoinen karavaani, kun koko porukkamme lähti jonossa matkaan.

sakkemotorbike.jpgsakkemopo.jpgpaavoquad.jpgjuslauquad.jpg

*******

Kävimme katsomassa ensimmäisenä ajopäivänä (maanantai) päivänä sellaisia paikkoja, joihin ei ihan pienimpiä ja huimausta pelkääviä uskalla viedä. Saaren korkein paikka on Profitis Ilias-vuori, jonka huipulle ei ihan pääse, mutta lähelle kuitenkin. Sieltä näkee upeasti koko saaren pohjoisosan calderaa myöten ja melkoisen osan eteläpuolta.

profili.jpg

Toinen heikkohermoisia pelottava paikka on Akrotirin niemen päässä oleva majakka, missä se majakka ei niinkään ketään pelota, mutta se niemenkärjen korkeus ja jyrkät kalliot kylläkin. Ihan päässä taitaa olla sadan metrin pudotus melko lailla jyrkästi suoraan alas. Sielläkin kävimme pikkuporukalla.

majakka.jpg

*********

Koko jengillä ajelimme sitten hieman helpompiin paikkoihin tiistain ja keskiviikon aikana. Eräänlainen "täytyymennä"-paikka on Kamarista katsottuna suoraan rinteeltä näkyvä valkoisella muurilla ympäröity pieni kirkko ja sen takana oleva luola. Leirikouluajoistani saakka sitä on kutsuttu Piilokirkoksi. Olen myös leikilläni sanonut, että jos en pysty kävelemään Piilokirkon polkua ylös, niin silloin on syytä jäädä eläkkeelle. Siinä mielessä ei sitten vielä tarvitse. Kapusin kirkon polun helposti, joskin aika hitaasti, mutta ihan näppärästi meni. Kuvasta ei ihan pysty päättelemään jyrkkyyttä, mutta voin taata, että reipas nousu se on. Kirkon pihassa (kirkko on muuten aika pieni, noin yhden hengen juhlapaikka) otimme sitten perinteisen matkaryhmäkuvan, joka on sitten tämä stoorin lopussa. Sen verran on kehaistava, että olin ainoa, joka käveli ylös. Muut menivät mönkijöillä toista tietä ja sitten kävelivät loppumatkan helpompaa reittiä. Artturi olisi halunnut kävellä minun kanssani, mutta väärinkäsityksen takia hän ei sitten päässytkään tulemaan.

piilokirkko%C3%A5olku.jpg

*********

Käväisimme katsomassa myös muinaisen Thiran kaupunkia Mesa Vuonon huipulla. Samat rauniot siellä edelleen ovat kuin käydessäni ensimmäistä kertaa siellä noin kaksikymmentä vuotta sitten.

kamariylh%C3%A4%C3%A4lt%C3%A4.jpgancthira.jpg

********

Kun alla on omat kulkuvälineet, niin meidän oli kovin helppo mennä Kamarin rantaa kauemmaksi. Tavallaan saaren paras ranta on muutaman kilometrin päässä Kamarista lähellä lentokenttää. Kyseinen ranta on nimeltään Monolithos. Siellä vietimme eka mopopäivän iltapäivätunnit.

Kamarin ranta on pitkä, joten sinne mahtuu paljon auringonpalvojia, mutta onhan se kieltämättä aika täyteen buukattu joka päivä. Meidän porukka viihtyi loppujen lopuksi paremmin hotellin altaalla, mutta toki kävimme rannassakin. Tässä Kamarin ranta.

kamariranta.jpg

*********

Santorinin auringonlaskua sanotaan maailman kauneimmaksi. Mene ja tiedä, mutta olen nähnyt hienompiakin. Jostain syystä ihmiset menevät saaren pohjoiskärkeen Oian kylään ihmettelemään tuota luonnontapahtumaa, mutta meille riitti lähellä Pyrgosia sijaitsevan kirkon piha. Hienosti se aurinko siitäkin katsottuna vajosi horisontin taakse.

lapset.jpg

*********

Toisena mopopäivänä ajeltiin ensin vuoren huipulle ihmettelemään  luostarin kirkkoa. Se on hieno ja siitä pihalta on komeat näkymät Akrotirin niemeä kohti. Caldera, tulivuori, Thira ja Oia näkyvät myös hienosti. Ajoimme sitten sieltä koko konklaavilla Pyrgosiin jätskille. 

Pyrgos-tauon jälkeen huristelimme sitten muinaiseen Akrotiriin, missä katselimme monta tuhatta vuotta sitten laavan alle jääneitä raunioita. Paikka on vallan upea. Se on siis merkittävä arkeologinen tutkimuskohde, mutta samalla yleisölle avoin, joten kuka tahansa voi mennä tutustumaan tuohon hienoon historiaan.

ancakr.jpg

*********

Akrotirin liepeiltä menimme syömään välipalaa ja sitten taas saaren läpi ja uimaan. Lomaviikkomme sää oli sellainen, että uiminen oli enemmän kuin odotettua joka käänteessä ja kun lämmöt loppuviikosta nousivat neljäänkymmeneen, niin uimisesta tuli ainoa haluttu aktiviteetti.

**********

Syöminen on tietenkin lomalla hyvin tärkeä osa päivittäisten touhujen keskellä. Meillä oli molemmissa hotelleissa hyvä aamiainen, jolla pääsi mukavasti alkuun. Päivällä ei kukaan halunnut ihmeesti syödä, mutta jotain pientä siihen kohta piti aina saada ja minun päivärytmilleni sopi kreikkalainen pikaruoka, gyros pita, todella sopivaisesti.

jiro.jpg

Alkuillasta kävin aina syömässä salaatin ja ainoan ns. lämpimän ruuan söin kahdeksan ja kymmenen välillä. Koko sakilla taisimme käydä pari kertaa sapuskoimassa. Vaikka oltiinkin näin perhemeiningillä liikkeessä, niin ei meillä sentään yhteistä ruokapakkoa ollut - ihan lomallahan siellä oltiin. 

*********

Ajopelit vietiin keskiviikkoiltana pois ja sitten torstaiaamuna lähdimme osaporukalla katsomaan tulivuorta. Eipä tuokaan ole miksikään muuttunut sinä aikana, kun olen Santorinilla pyörinyt, mutta ainahan siellä on kiva käydä haistelemassa rikkikaasua ja työntämässä kättä kuumaan kalliorakoseen.

volcano.jpg

Tulivuorelta seilasimme sitten kuumille lähteille, missä isot veljekset eivät tällä kertaa välittäneet uida, mutta koska Aleksanteri oli eka kertaa Santorinilla, halusi hän käydä rapauinnilla ja näin tapahtui. Ei sentään yksin, vaan Essin kanssa.

rapauinti.jpg

*******

Perjantaina minä lähdin snorkkelireissulle, jonka lapset kustansivat minulle synttärilahjaksi. Snorkkelointi sinänsä on minulle tuttua puuhaa jo ihan lapsesta saakka ja koska olen Kreikassakin sukellellut paljon, niin eihän siellä mitään yllättävää löytynyt. Oli kivaa mennä nopealla veneellä Perissan ohi eli näinpä ensimmäistä kertaa eläissäni saaren eteläistä rantaa mereltä käsin. Päädyimme sukeltelemaan lähelle Akrotiria, missä oli kivoja luolia. Aika hulppeaa on sukeltaa ihan pimeään luolaan, missä ei näe yhtään mitään ja sitten tulla takaisin kohti kapeaa valokiilaa ja lopulta taas häikäistyä kun tulee auringon alle.

sukeltaja.jpg

*****

Perjantai-iltana tapasimme vielä kamarilaisia tuttaviamme ja lapset pelasivat minigolfia ja uivat yhdessä. Oli mukavaa, että tuota yhteistä kieltäkin alkaa olla, kun sekä nuo tuntemani kreikkalaislapset että Essin lapset (Emmaa lukuun ottamatta) osaavat englantia. 

*******

Lauantai meni mukavasti ensin naisväen ja lasten käydessä jalkahoidossa paikallisessa akvaariokalojen spassa ja loppuaika ennen lähtöä sitten uiden ja jutellen ja kun lento lähti illalla kahdeksalta, niin loppujen lopuksi olimme kotona hieman puolenyön jälkeen.

**********

Santorini ei tarjoa minulle enää oikeastaan yhtään mitään yllättävää, mutta se on kohteena äärimmäisen helppo, koska minun ei myöskään tarvitse vaivata päätäni pätkääkään siihen, että tutustuisin kohteeseen. Yleensä aina mennessäni jonnekin, haluan nähdä paikasta kaiken ja tutustua siihen hieman pintaa syvemmältä ja niinpä koen matkan menneen hukkaan, jos en ole aivan sikaväsynyt sieltä tullessani. Santorini, ihan kuten Kivijärvikin, ovat kuitenkin poikkeustapauksia. Ne ovat paikkoja, joissa en stressaa pakkonäkemisen osuutta ollenkaan. Jos joku asia ei huvita, en tee sitä. Niinpä olen aika varma, että jos vaan kykenen, menen edelleenkin Santorinille.

sakkeylh.jpg

*********

Tämä reissu jää muistojeni kirjaan hyvin ainutlaatuisena. Onnistuimme toteuttamaan Paavon suunnitelman ja saimme koko läheisteni porukan viettämään tätä "juhlaviikkoani". Uskoisin, että tulen muistelemaan tätä reissua vielä pitkään ja toivon, että se oli antoisa myös kaikille matkassa olleille.

family3_nomiksa.jpg