Siirryttiin jo vuoteen 1991. Hiihdon MM-kisat pidettiin Val di Fiemmessä ja kävipä niin hurjasti, että Suomen urheilijat eivät saaneet yhtään kultamitalia - kaksi hopeaa ja kaksi pronssia irtosi. Jääkiekon MM-kisoissa Suomessa tuli aika totuttuun tapaan viides sija. Jari Kurri ja Teemu Selänne olivat kisojen pistepörssissä ihan kärjen tuntumassa, mutta ei edes kaksi pääskyä tee kesää, kuten tiedetään. Euroviisut sujuivat huonosti. Kaija Kärkinen sijoittui pisteeseen 20/22 biisillään Hullu yö. Yleisurheilun MM-kisoissa Tokiossa Kimmo Kinnunen ja Seppo Räty ottivat keihäänheitossa kaksoisvoiton ja Sari Essayah käveli pronssille kympillä.

Irmeli aloitti Pappilanpellon päiväkodissa lastentarhanopettajana heti vuoden alusta (itse asiassa jo 1990 vuoden lopulla), kun tuo uusi päiväkoti aloitti toimintansa tässä kirkonkylällä. Essi jatkoi koulunkäyntiä ja Paavo-Pekka ja Kerttu aloittivat uransa samassa päiväkodissa kuin Irmeli. Päivät siis alkoivat olla hyvinkin samankaltaisia. Aamulla töihin ja iltapäivällä kotihommiin. Essi kävi viulutunneilla ja ratsastamassa ja muuten harrastelimme pääasiassa liikkumista, lukemista ja minä kävin muistaakseni kuorossa. Syksyllä aloittamani kreikan opinnot etenivät hyvää vauhtia. Osasin jo lukea kreikkaa sujuvasti, mutta enhän minä siitä vielä mitään ymmärtänyt. Aika äkkiä valkeni, että kyseinen kieli on sikavaikeaa. Kävimme Helsingissä ja Kotkassa - pääasiassa.

Noihin aikoihin meille tuli ensimmäinen kotieläin - kani. Söpöhän se oli, mutta järjettömän sottainen ja söi sähköjohtoja. Keväällä sain myös ensimmäisen oman videokameran ja siitä alkoi sitten edelleen jatkuva videointiharrastus.  

Tammikuussa oikea jalkani kävi niin kipeäksi, että hankkiuduin ihan urheilulääkärille. Tämä totesi, että akillesjänne on pahasti tulehtunut ja vaatii leikkauksen. Jalka leikattiin Meilahdessa hääpäivänämme ja onneksi se ei ollut poikki. Tällaisen puhdistusleikkauksen jälkeen ei jalkaa kipsata ja sillä sai jo alkaa astella viikon leikkauksen jälkeen. Muutamassa viikossa se kuntoutui kävelykelpoiseksi, mutta  juokseminen siirtyi kesälle, koska haava oli hieman tulehtunut ja sen hoitaminen vei aikansa.

Essi osallistui Salossa lastenlaulukisoihin, pääsi loppukilpailuun. Kaksi muutakin vihtiläistä oli mukana ja muistaakseni toinen heistä voitti koko kisan.

Juhannuksen tienoilla lensimme sitten jälleen Kreikkaan. Tällä kertaa kohteena oli Thassoksen saari. Se oli tosi mukava paikka, vehreä saari ja miellyttäviä ihmisiä. Matkaseuranamme oli toinen vihtiläisperhe, joka tosin jäi saarelle vielä toiseksi viikoksi. Paavo-Pekka vietti kuudennen syntymäpäivänsä siellä. Talvella 2016 minulle sitten selvisi, että nykyinen kreikan opettajani oli oppaana saarella tuohon aikaan ja vilahtaa meidän videollammekin. Pieni on maailma.

Loppukesästä reissasimme Kivijärvellä ja Kotkassa sekä Helsingissä. Essi osallistui ratsastusleirille, Irmeli ja pienemmät lapset olivat jonkin aikaa jollain käsirumpuleirillä eli hieman tämä maailmankuva alkoi laajeta. Muuten kesä sujahti Irmelin osalta työntekoon, koska hän oli aloittanut työt vasta talvella ja näin lomaa ei ehtinyt kertyä juuri ollenkaan ja siitäkin osa meni Kreikan lisäksi Kotkassa, kun hän oli auttamassa lonkkaleikkauksesta toipuvaa äitiään. 

Loppukesästä meillä oli japanilaisia kulttuurireissajia kylässä muutaman päivän ajan ja sitten minä vielä tein reissun Kreikkaan, Lefkasille. 

Syksyllä koulutyö jatkui entisellään - nyt neljännen luokan kanssa. Irmelin työpäivät ja lasten päiväkotipäivät rytmittivät kouolun ohella arkeamme. Laulua ja kreikkaa ja juoksemista - siinä ohjelmaa. Essin viulu- ja ratsastushommat jatkuivat ja uutena hoidokkina kotiimme tuli kissa - Marja-Liisa.

Jossain vaiheessa, ehkä se oli juuri vuoden 1991 aikana, tajusimme, että Paavo-Pekka on rytmisesti hillittömän tarkka. Hän oppi hetkessä soittamaan rumpuja ja kotivideoilta löytyy paljon tosi hauskoja soittopätkiä, missä hän juuri ja juuri ylettää bassarin ja haitsun polkimille ja meno on melkoista.