Mukavaa, kun näin vanhana pääsee näkemään ja kokemaan täydellisen uusia asioita. Minä en nimittäin ole ikinä käynyt rokkifestareilla ennen eilistä. Silloin, kun olin nuori, ei sieltä Kivijärven nurkilta olisi mitenkään päässyt, koska minulla ei ollut sellaisia kavereita, joilla olisi ollut auto ja jotka olisivat olleet asiasta kiinnostuneita. Eipä minulla olisi varmaan ollut rahaakaan, koska kaikki ansaitsemani hilut piti säästää lukiovuoden käyttöön. Jossain vaiheessa kyllästyin sitä paitsi tyystin ajatukseen, että minun pitäisi yöpyä teltassa jossain epämääräisessä paikassa. Opiskeluaikana ja sitten muutettuamme Vihtiin ajatus rokkifestareista katosi taivaan tuuliin - nehän olivat nuoria varten (ajatteli noin 25-vuotias).

Mietin helmikuussa, mitä ainutlaatuista hankkisin Irmelille synttärilahjaksi ja kun jostain luin, että Ultra Bra kasaa porukkansa yhteen kolmea festarikeikkaa varten, päätin sitten hankkia liput meitä lähimpään festaripaikkaan. Se oli tässä tapauksessa Turku ja Ruisrock.

Lähdimme eilen iltapäivällä ajamaan kohti Turkua. Moottoritie oli kuuma ja avoin ja koska tie on tosiaan hyvä ja siinä saa melkien koko ajan huristaa 120 kilsan nopeudella, niin eihän täältä kauan sinne aja. Auton sai viedä parkkiin Artukaisiin jonkun messukeskuksen viereen ja sieltä oli sitten ilmainen bussikuljetus Ruissaloon - niin lähelle, kuin nyt saattoi helpolla päästä. Oli siitä vielä reipas kävelymatka varsinaiselle alueelle, mutta lopulta siellä sitten oltiin.

rokkivaari.jpg

Reput ja tavarat tutkittiin portilla huolellisesti. Meillä ei ollut mitään sopimatonta.

Suutasimme ihan ensimmäiseksi telttaan, missä oli tuttua porukkaa lavalla eli Anssi Kela yhtyeineen. Anssi ja Tuomas Wäinölä rokkasivat huolella - kitarat saivat kyytiä. Bändi oli huippuvireessä ja niin oli Anssikin. Teltan täysi yleisöä lauloi mukana etenkin niitä vanhoja Nummela-albumin biisejä, mutta kyllä näitä uudempiakin.

anssi.jpg

*****

Hiukan pääsi huikomaan, joten otettiin Anssin keikan jälkeen tortillat. Ihan oli syötävää ja hyvää.

Tälläydyimme siihen rokkikentän keskelle kuuntelemaan Vesalaa joksikin aikaa, mutta lähdimme sitten hyvissä ajoin kohti rantaa, missä oli luvassa tämän reissumme meidän pääesiintyjä - Ultra Bra. Kävelimme melkein lavalle asti ja jäimme siihen seisomaan ja odottelemaan keikan alkua. Kello oli noin kuusi ja siinä kohtaa todellakin pääsimme helposti melkein lavalle asti.

Meni hetki, ehkä vartti ja kun siinä kohtaa katsoin taakseni, tajusin, että olipa hyvä, kun lähdettiin ajoissa. Siellä nimittäin oli valtava määrä ihmisiä emmekä kyllä millään olisi enää päässeet lähellekään lavaa, jos olisimme tulleet vartinkin myöhempään. Kuulemisestahan ei ollut ongelmaa, mutta kyllähän livekeikkaan kuuluu sellainenkin osuus, että näkee porukan hyvin. Nykyään tietenkin noilla isoilla lavoilla on isot screenit, mutta ei se ole sama.

Ultra Bra esitti 20 biisiä ja kyllähän siitä keikasta tuli kerrassaan valtava yhteislaulutilaisuus. Porukka lauloi koko ajan ja tietenkin ne vanhat biisit olivat makeaa mannaa yleisölle. Meidän vieressä oli noin 15-, korkeintaan 18-vuotias tyttö, joka lauloi uljaasti kaikki biisit mukana. Enpä malttanut olla kysymättä, kuinka hän osasi ne niin hyvin. Kysehän oli tietenkin siitä, että tytön vanhemmat ovat aina kuunnelleet UB:tä ja näin tartuttaneet häneen fanituksen.

Ultra Bra oli jo aktiiviaikoinaan aina hyvin mahtipontinen. Keikoillakin oli iso orkesteri ja hyvien sovitusten myötä se oli jotain tosi uniikkia jo silloin. Nytkin lavalla oli mukana iso jousiporukka ja kas kummaa - siellähän oli tuttu kaveri rivissä. Attehan siellä oli alttoviuluineen. Nykyään Helsingin kaupunginorkesterissa vakanssilla ja hyvin taitavassa Meta4-kvartetissa soittava Atte oli nyt tällaisella keikalla ja kovasti näytti jousiporukka nauttineen soittamisesta.

atte.jpg

********

Jotenkin hauska juttu oli, kun UB esitti laulua "Vesireittejä", niin pieni purtilo mennä hiippasi juuri sillä hetkellä keikkarannan ohi. Asiaan tietenkin kuului, että yleisö vilkutteli laivan kannella olleille matkustajille, jotka varmaan hetken verran hekin saivat nauttia Ruisrokin tunnelmasta.

viiking.jpg

********

Olihan se kaiken kaikkiaan hauska reissu. Sen vaan taas huomaa, että kun vanha lähtee jalkojensa päälle moneksi tunniksi, niin suorastaan rankaksi käy. Monen kymmenen tuhannen ihmisen joukossa pitää kävellä varoen ja aina välillä ei näe mihin astuu, niin sekin saa seisomisen lisäksi jalkoihin sellaisin puupökkelötunteen. Hieman oli sama fiilis kuin maratonien jälkeen paitsi pahempi.

Nykypäivänä on erilaisten musatilaisuuksien äänentoistoon kiinnitetty runsaasti huomiota. Ovathan ne äänet voimakkaita, mutta ei siellä tervekorvainen korviaan säre enää ja sitä paitsi korvatulppia saa ilmaiseksi, kun vaan älyää etsiä. Safety-infosta haettiin Irmelille ja Anssi Kelaa hän kuunteli korvat suojattuina, mutta Ultra Bran keikalla ei kuulemma tarvinnut. Minä olen herkkä pitämään kuulosuojaimia melkein missä vaan, joten kuuntelin kyllä kummatkin keikat silikonit korvissa.

ruista.jpg

*******

Ainakin tällä yhdellä katsannolla voin todeta, että rokkifestarit eivät ole enää mitään pelkkää nuorison juhlaa. Toki suurin osa paikalle saapuneista oli varmasti minua nuorempaa populaa, mutta oli siellä selvästi vanhempaakin sakkia. Kaikki siellä sulassa sovussa hyvää musaa kuuntelemassa.

Festareilla on myös tavallaan huono maine sen takia, että sinne muka tullaan ryyppäämään ja rellestämään. Hesarissa oli aamulla juttua siitä, että tämä juhla ainakin oli sujunut rauhallisesti emmekä me ainakaan nähneet mitään rellestystä ja ylihumaloimistumista. Kyllähän siellä porukka joi viiniä, sidukkaa ja olutta, mutta hyvin hillittyä se meikäläisten näkökulmasta näytti olevan. Kyllä sinne tultiin pääsoin nauttimaan hyvästä musasta, kavereiden seurasta ja hyvästä fiiliksestä.

Vielä tähän loppuun kerron, että tasan tarkkaan tiedän, että Ruisrokki kirjjoitetaan Ruisrock, mutta se on näin suomalaisittain helpompi juttu kirjoittaa sillä tavalla kuin minä nyt tein.

ub.jpg