Tähän tarinaan en liitä yhtään kuvaa, vaikka olenkin innokas kuvaaja. Syyn tähän kuvattomuuteen saatte selville lukemalla tämän tarinan.

Satuin eilen ensimmäisenä paikalle, kun Vesikansan risteyksessä Nummelassa tapahtui kolari. Yksi henkilö ajoi ylhäältä tulevaa tietä yli Hanko-Hyvinkää tien pysähtymättä STOP- merkin kohdalla suoraan kohti Hiidenrantaa. Lohjalta päin tulleen henkilöauton kuljettaja ei ehtinyt mitenkään reagoida eteen tulleeseen autoon ja rytinä oli selvä. Koska olin ensimmäinen paikalla olija, menin heti apuun kahden muun ihmisen kanssa. Apuhommien jälkeen hyvin pian paikalle saapui palolaitoksen ensivasteyksikkö, joka otti autoissa olleet huomaansa ja me paikalle jääneet jäimme ohjaamaan liikennettä. Liikenne sujui asiallisesti, kukaan ei kaahannut ja kaikki uskoivat meidän käsimerkkejämme - pysähtyivät kun näytettiin.

En ehtinyt ensin edes järkyttyä, vaan yritin toimia sen mukaan, mitä terve järki sanoo. Kun olin pysäyttänyt autoni ja näpännyt hätävilkut päälle ja saanut sanotuksi kyydissä olleelle tyttärenpojalleni, että pysyy autossa, säntäsin ulos. Varmistin kyllä, että vasemmalta tai oikealta ei tule autoja, mutta sitten menin keskelle tietä jääneen auton luo. Autossa ei ollut muita kuin kuljettaja ja hän tuntui päällisin puolin olleen ihan ehjänä lukuunottamatta jonkinasteista shokkia. Air bag oli iskenyt häntä kasvoille ja hän oli ilmeisen shokkikiihtynyt, mutta tosiaankin pääosin selkeä ja ehjän näköinen. Sammutimme hänen autostaan virran ja ohjasin hänet tien pientareelle istumaan. Törmäyksen alle jääneen auton luona oli kaksi auttajaa, joten en mennyt sinne enää sähläämään, vaan kävin ohjailemaan liikennettä ja hyvin pian palolaitoksen ensivasteyksikkö olikin paikalla ja otti autoissa olleet vastuulleen. Yksikön päällikkö pyysi minua jatkamaan varsin vilkkaan liikenteen ohjaamista ja odottamaan poliisia, joka kyselisi sitten kolarista sen, mitä osaisin sanoa. Itse asiassa en nähnyt kolaria, koska saapuessani STOP-merkin taakse katsoin vasemmalle Lohjan suuntaan ja kuulin sitten sen rajun paukauksen, kun autot osuivat toisiinsa. Poliisin saavuttua kerroin sen, mitä tiesin ja sitten sain luvan lähteä. Paikalle oli saapunut kolme ambulanssia ja helikopteri, joten ammattitaitoista sakkia oli riittävästi paikalla eikä siellä enää kaivattu yhtään ylimääräistä ihmistä.

Koin onnettomuuden lisäksi erikoisen ikävänä sen, että ohiajaneissa autoissa oli ihmisiä, jotka ottivat kännykkäkuvia tapahtumasta. Siitä tämä otsikkoni - käsittämätöntä. Ei siellä mitään dramaattista ollut näkyvissä, mutta minua tyrmistytti tuo ihmisten uteliaisuus. Mihin tarkoitukseen ja mitä tarpeita varten ihmiset ottavat kuvia sellaisessa paikassa, missä jotkut henkilöt loukkaantuvat ja pahimmassa tapauksessa kuolevat. Tuollainen paparazzaus ahdistaa suorastaan.

Jos minulla olisi nyt joku kanava, jonka kautta pääsisin vaikuttamaan suomalaisiin, sanoisin, että antakaa sataprosenttinen rauha niille, jotka ovat siinä tekemässä työtään tai velvollisuutensa myötä ovat auttamassa onnettomuuten joutuneita. Siellä ei ole ensimmäistäkään ihmistä, joka haluaisi päätyä jonkun some-sivuston kuviin - kyse on vakavasta ja pahasta paikasta.