Siirryttiin sitten vuoteen 1993. Hiihdon MM-kisat pidettiin Falunissa, Ruotsissa, ja suomalaisten menestys oli heikkoa. Kaksi mitalia, hopea ja pronssi, naisten 15 kilometrin hiihdossa. Jääkiekon MM-kisat pelattiin Saksassa. Suomen joukkueella oli hieman alavireinen reissu ja tulokseksi jäi 7. sija. Euroviisuissa sijoituttiin sitten 17. sijalle 25 laulun joukossa. Edustajanamme oli Katri Helena laulullaan "Tule luo". Kesällä urheiltiin sitten yleiurheilun puolella maailmanmestaruuksista ja sieltä sai Sari Essayah kultaa 10 kilsan kävelyssä ja hopeaa pokkasivat keihäsmies Kimmo Kinnunen ja 50 km:n kävelijä Valentin Kononen. Ei siis mikään suuri urheiluvuosi, mutta monenlaista muuta toki tapahtui.

Vuoden 1993 alku ei oikeastaan eroa mitenkään aiempien vuosien alusta. Töitä, kuorolaulua, lenkkeilyä, kreikan opiskelua ja saattaa olla, että noihin aikoihin aloin osallistua aktiivisemmin Vihdin Opettajien järjestötyöhön, mutta en ole alkuunkaan varma. Joskus 1990-luvulla aloittelin niitä hommia, mutta minulla ei ole muistiinpanoja, joten en osaa sanoa. Hiihtolomalla olimme muutaman päivän Siuntion kylpylässä, mistä kävin yhtenä iltayön hetkenä Lohjalla pelaamassa kaukalopalloa - sen muistan mainiosti. Varmasti jälleen kävimme Kotkassa ja Helsingissä ja pääsiäisen aikaan Kivijärvellä. Saimme Jyväskylässä  opettajien SM-kaukalopallokisoissa pronssia (siis Vihdin opettajien joukkue). Essi jatkoi viulunsoittoa ja ratsastusta, Kerttu oli vielä päiväkodissa ja Paavo-Pekka toki koulussa ja toimi ansiokkaasti koulun bändin rumpalina. 

Alkukesän kuvioissa oli mm. pieniä reissuja Kotkassa, Jaalassa ja Helsingissä. Kuun puolivälissä sitten lennettiin taas sinivalkoisilla siivillä Kreikkaan. Tällä kertaa vuorossa oli Samoksen saari Aegean meren itärannoille - melkein Turkkiin. Samos oli hyvin miellyttävä saari, mutta emme siellä sittemmin ole käyneet (paitsi Essi).

Samoksen jälkeen heinäkuun alkupäivinä vietimme mökkielämää Kivijärvellä muutaman päivän, mutta silloin satoi melkein koko ajan ja siksipä lähdimme kotiin aika nopsaan. Asuimme siihen aikaan vielä Kirkkoniementiellä samassa talossa, missä olimme asuneet koko Vihdissä olomme ajan. Sattuipa niin, että taloon tehtiin kattoremonttia noihin aikoihin. Vanhat tiilit pois ja uudet tilalle. Sitä jyskettä ja pauketta emme jaksaneet kuunnella ja keksimme livahtaa Tukholmaan parin yön reissulle.

Loppukesä sujui varmaankin aika paljolti kotona löysäillen - ehkä kävimme Kotkassa ja Helsingissä - en muista tarkemmin. 

Elokuun alussa hieman ennen koulujen alkua poltin tähän astisen elämäni viimeisen savukkeen. Löysin autosta askin, jossa oli yksi tupakki ja polttelin sen siinä pois kuljeksimasta. Sen jälkeen en ole edes maistanut mitään tupakkatuotetta ja melkein uskon, että en koskaan enää moista myrkkyä maista. Tosin vannomatta paras.

Koulu alkoi vanhaan tapaan elokuussa ja minä siirryin kuudennen luokan opettajaksi. Kreikan tunneilla kävin, mutta kuorohommista pidin taukoa noihin aikoihin. Työtä ja tekemistä riitti enemmän kuin tarpeeksi. Isommat lapset kävivät koulua - Essi oli viidennellä ja Paavo-Pekka toisella luokalla. Kerttu kävi luonnollisesti päiväkotia ja Irmeli johti sitä samaa päiväkotia. Essi jatkoi viulunsoittoa ja saattaa olla, että Kerttukin noihin aikoihin alkoi soittaa myös viulua. En enää muista varmaksi, mutta jossain vaiheessa ihan pienenä hänkin soitti kyseistä instrumenttia.

Noihin aikoihin aloin tehdä omia lauluja - varovaisesti, mutta kuitenkin. Yksinkertaisiahan ne olivat, mutta omia kuitenkin. Usein pääsin hyvään alkuun, mutta sitten homma kariutui ja niitä kesken jääneitä ja osin kirjoitettuja pikkulappusia on yhä edelleen siellä ja täällä. Löydän niitä aina sattumalta joistakin koloista. Toki sekaan mahtui omasta mielestäni onnistuneita juttuja ja onhan osa vieläkin "elossa" ja olemassa.

Marraskuun viimeisenä päivänä menin yhdessä erään tuttavani kanssa Helsinkiin Tavastia-klubille ja tutustuin sillä reissulla ihan henkilökohtaisesti hyvin merkittävään suomalaiseen muusikkoon, jonka kanssa myöhemmässä elämän vaiheessa olen vaihtanut paljon sanoja ja ajatuksia musiikin tekemisestä ja samaisen herran ansiosta lopulta rohkaistuin tekemään omista lauluistani kokonaisen cd:n. Se oli toki melkoinen reissu ennen kuin ajatuksesta tuli totta, mutta näin siinä lopulta kävi.

Siinähän se loppusyksy mennä hupsahti ja joulu tuli niin kuin ennenkin - ja meni.