Viikonloppu sujahti alta vallan reippaasti. Perjantaina tosin olin niin väsynyt, että en jaksanut tehdä juuri mitään ja kun Irmelikin oli työpaikkansa tilaisuudessa, lösähdin sohvalle ja lueskelin ja katsoin telkkaria. Hieman oli mielessä, että josko vaikka saunoisin, mutta enpä viitsinyt itsekseni alkaa lämmittää saunaa, kun se kuitenkin on puilla lämpenevä ja ottaa aikansa, että tulee saunomiskuntoon.

Lauantaina oli sitten toimintaa taas ihan kerrakseen. Aamupäivä mennä hupsahti pois tiekseen, joskin teimme Kertun kanssa laulusovituksen. Itse asiassa Kerttu oli sen jo tehnyt, mutta meidän piti vielä siirtää sävelet nuoteille Kertun lauluyhtyettä varten. 

Sitten olikin jo kiirehdittävä Helsinkiin, missä kävin Paavalin kirkossa soittamassa häissä. Essi oli luvannut laulaa jo kauan sitten jostain Disney-leffasta tutun laulun "I see the light" ja jossain vaiheessa lupasin lähteä säestämään, joten ei muuta kuin sukat jalkaan ja puku päälle ja liikkeelle.

soittaja1.jpg

Enpä ollutkaan ikinä käynyt tuossa kirkossa, vaikka ihan vieressä on tullut käydyksi usein. Irmelin sisko nimittäin asui aikanaan viidenkymmenen metrin päässä, mutta eipä tuota koskaan tullut käydyksi missään tilaisuudessa. Helenan luona käytiin aina synttärijuhlissa ja vastaavissa ja siinähän sitä ohjelmaa riitti.

Olihan tuo ihan mukava tilaisuus, kuten häät aina, mutta oli siinä pieni ongelmakin. Minulla sattui olemaan melkoisia soittamisvaikeuksia, joista kerron tässä tuonnempana, mutta pääosin kahden sormen taktiikalla jouduin käyttämään oikeaa kättä, mikä jättää pianon soundin hieman vajaaksi, mutta onneksi Essi lauloi tosi hyvin ja prioriteetti olikin laulussa.

soittaja3.jpg

*******

Lauantai-iltana menimme sitten sellaiseen tilaisuuteen, missä en ikinä aiemmin ole ollut ~ ei Irmelikään. Olimme nimittäin runokirjan julkaisujuhlassa. Ystävämme Minna on kirjoittanut sellaisen. En osaa lähteä ruotimaan sitä, mistä Minna on ammentanut tämän kirjan sisällön muuten kuin siitä, mitä hän on kirjan loppuun luonut. Siellä on osuus "Pikkusiskon surumatka - 40 ensimmäistä päivää". Nämä runot liittyvät hänen siskonsa yllättävään kuolemaan kymmenisen vuotta sitten.

Itse asiassa jossain määrin osaan kuvata sitä tunnetta ja paloa, joiden avulla runot lähtevät liikkeelle. Siinä on sama tila kuin laulun tekemisessä. Sisällä sydämessä, sielussa on oltava sellainen liikkeelle laittava voima, joka saa ajatukset toimimaan ja kitetyttämään sen sisällä vellovan tunteen, jotta voi luoda uutta. Siihen ei voi opettaa kuin jossain määrin teknisesti - se on vaan tunnettava ja on saatava se irti omista ajatuksista. Se vaatii vahvan tunnetilan ja sellaisen hetken tai/ja ympäristön, että sanat ja lauluja tehdessä myös sävelet lähtevät soljumaan. Joskus kaikki onnistuu helposti ja joskus luomistyö on hidasta ja vaivalloista ja tavaraa lentää roskiin huippuvauhdilla.

Minnan juhlassa kuulimme kirjan runoja, joita olivat valinneet ja myös lukivat Päivölän yleisölle Pirkko Kela ja Juha Wikström. Minnan ja Markun nuoremman tyttären Miian, tanssiryhmä esiintyi ja Minnan kummipoika (muistaakseni, mutta sukulainen joka tapauksessa) diplomipianisti ja pianotaiteilija Juho Keränen soitti Madetojaa ja improvisoi Ilon laulun. 

Tilaisuudessa oli nähtävillä myös kirjan kuvittajan Mirka Billinghamin juuri tätä kirjaa varten tekemiä teoksia. Päivölän virkistyskoti oli juuri omiaan tällaisen kulttuuritilaisuuden järjestämiseksi - onhan Päivölässä vuosien varrella vieraillut ja yöpynyt niin kovan tason kulttuurihenkilöitä kuten Eino Leino, Leevi Madetoja ja vaikka ketä. Siihen joukkoon voidaan nyt lisätä Minna.

runo.jpg

Siinä kauniin loppukesäillan hiljalleen hämärtyessä käväisimme vielä syömässä Nummelan kiinalaisessa. Oli erinomaisen hyvää kanaa. Irmeli söi jotain nuudelijuttua.

*********

Joskus viime viikolla loukkasin sormeni jossain hommassa. Itse asiassa ei aavistustakaan, missä, mutta hiljalleen se kipeytyi ja oli lopulta ihan käyttökelvoton ~ sen verran siihen alkoi sattua. Liekö sitten jännetuppitulehdus, hermopinne vai mikä, mutta se aiheutti sen, miksi jouduin räpeltämään pianoa kaksisormijärjestelmällä lauantain keikalla.

Sunnuntaita vasten yöllä heräsin joskus vielä pimeyden pitäessä valtakuntaamme otteessaan ja sormen kipuilu oli kerrassaan ilkeä. Valvoin pitkään ja silloin yöllä ottamani ipuprofeeni auttoi kai jonkin verran, että pystyin jomotuksesta huolimatta  nukkumaan aamulla. Kipu oli kuitenkin niin kova, että lähdin Lohjalle päivystykseen ja melkein ensimmäisen kerran eläissäni toivoin, että minulla olisi automaattivaihteinen auto. Ei oikein ollut kivaa yrittää vaihtaa ja samalla varoa satuttamasta sormea mihinkään. Käsijarrukin piti kiskoa vasemmalla kädellä.

Lohjalla pääsin nopsasti lääkärille, joka ei kuitenkaan osannut tehdä oikein mitään muuta kuin antaa särkylääkettä. Täytyy nyt katsoa lähteekö sormi levolla paranemaan, vaan joudunko hakemaan esim. kortisonipiikin. On tämä koneen naputtelukin pääasiassa vasemman käden touhua. Koska en pysty edes kynää pitämään kädessä, niin jäin kotiin ja katselen sitten lähipäivinä, kuinka käy.

sormi.jpg