Essin keskimmäinen poika, Artturi, pelaa salibandya maalivahtina Vihdin Salisusien (VSS) 05-syntyneiden joukkueessa. Hän aloitti kavereiden kutsumana puolitoista vuotta sitten. Aluksi hänkin heilui kentällä keppi kädessä, mutta jossain vaiheessa hän innostui ajatuksesta toimia maalivahtina. Jo viime syksynä hän sai huomiota varmoilla otteillaan ja hyvillä peleillä. Tuo kehitys on ollut siinä määrin positiivista, että hän on päässyt ja käy tällä hetkellä aika ajoin Espoon Indians joukkueen treeneissä ja saa myös edustaa sitä, mutta kuitenkin niin, että VSS on ykkösseura.

Eilen Nummelassa oli kuuden joukkueen turnaus ja tietenkin VSS kasasi joukkueen kotinurkilla pelattavaan kisailuun. Muita joukkueita tässä miniturnauksessa olivat VSS:n lisäksi äsken mainittu Indians Espoosta, LoSB Lohjalta, TU Espoosta (Tuomarilan Urheilijat), ESport Oilers Espoosta ja SCH Hyvinkäältä. 

Ensimmäinen vastus oli Lohjan joukkue ja siinä saivat vihtiläiset venyä äärimmilleen, mutta saivat kuitenkin voiton yhden maalin erolla luvuin 2-1. Hetken päästä Artturi sai komennuksen "kakkosjoukkueensa" tolppien väliin, kun Indians-joukkueelta puuttui vielä aamun ensimmäisinä tunteina oma maalivahti. Peli päättyi sitten maalivahdin kannalta iloisesti ja ilmeisesti Artturilla ei ollut paljon tekemistä, koska "heimolaiset" latoivat Lohjan joukkueen pömpeliin kahdeksan maalia, kun taas lohjalaisten saaliiksi jäi pyöreä nolla.

 

artturi1.jpg

******

Alkusarjassa pelattiin vain kaksi peliä ja ne sitten määräsivät loppupelien paikat. Tässä kohtaa VSS sai vastaansa kovana tunnetun espoolaisjengin, Indiansin ja hyvästä pelistä huolimatta pojat joutuivat antautumaan luvuin 1-3. Erittäin hyvää peliä kaikesta huolimatta.

Artturin jengi sijoittui näin ollen alkulohkon toiseksi ja päästäkseen ottelemaan sijoista 1.-4., oli seuraava peli voitettava. Vastustajaksi tuli toisen lohkon kolmonen eli SCH Hyvinkäältä. Salisusilla oli matkassa kaksi maalivahtia ja he kumpikin saivat pelata yhtä kauan eli Tomi pelasi eka puoliajan ja Artturi toisen. Näin tehtiin kaikissa peleissä. VSS otti otteen mailoihin piirun verran tanakammin ja meni vallan nopasti omille teilleen voittaen lopulta 9-3. Tässä kuvassa Artturi joutuu kyllä antautumaan hyvän laukauksen ampuneelle hyvinkääläiselle.

artturi3.jpg

Tässä kuvassa puolestaan tilanne, jossa Artturi on juuri saanut torjunnan onnistumaan ja pallo liitelee omille teilleen pois joukkueen maalilta.

artturi2.jpg

***********

Näin VSS oli tilanteessa, missä piti karsia joko pronssi- tai kultataisteluun pääsemisestä. Vastaan asettui Tuomarilan porukka ja tasaisen tiukan matsin päätteeksi vihtiläisten mailat nousivat kohti kattoa merkiksi loppuottelupaikasta numeroin 4-2.

Loppuotteluun oli sitten tulossa vastaan tähän asti näiden poikien kohdalla lyömätön joukkue - Indians. Loppuottelu oli finaalipelin arvoinen - tiukka ja vauhdikas ja hyvä matsi. Molemmat joukkueet pelasivat tarkasti ja puolustivat huolella ja niinpä ottelu jäi vähämaaliseksi. Verkon heilutuksen aloitti Indians ensimmäisen puoliajan aikana. Hyvistä yrityksistä ja tolppalaukauksista huolimatta maaliluvut eivät muuttuneet miksikään. Tauolle mentiin siis espoolaisten niukassa 0-1 johdossa. Artturi tuli toisessa erässä maalille ja joutui tekemään tosissaan töitä, kun "heimolaiset" räiskivät palloa kohti pömpeliä. Puolustus venyi mallikkaasti ja uhrautuvasti ja Artturin maalilleen ripustama riippulukko ei auennut kovista yrityksistä huolimatta. Lopulta sudet onnistuivat maalinteossa kaksi kertaa ja kun summeri pärähti toiden erän lopussa oli susiryhmän voitto varmistunut. Paikalla ollut yleisö jakoi loppukannustusta aivan tosissaan ja päivän uurastuksen tuloksena pojat ja valkkuryhmä saivat kultaiset killuttimet kaulaan. Olihan siinä helppo hymyillä.

artturi4.jpg

********

Artturilla oli mahtava kannustusjoukko matkasssa. Essi, Lauri, Juha ja Anneli ihan aamusta alkaen. Irmeli ja minä tulimme puolen päivän aikaan ja loppuottelussa olivat sitten Juha, Anneli, Miku, Essi osan aikaa ja minä. Artturi kertoi, että kannustushuudot kuuluivat hyvin eikä niistä ollut haittaa.