En nyt siirry kadun toiselle puolelle enkä aio kertoa syvälle menevää psykoanalyysiä siitä tai niistä asioista, joita elämäni syvissä varjoissa olen tehnyt ja joita nyt kadun. On näitä kaduttavia asioita elämässä ollut, joten mainittakoon, että kadun sitä, että valitsin lukioon mennessäni pitkän matematiikan linjan ja sitten sitä, että en mennyt linja-autokuljettajakurssille, kun olisin päässyt ilmaiseksi ja jopa niin, että olisin saanut jotain päivärahaa. On näitä sitten muitakin, mutta jätetään toiseen kertaan. 

Tämä Kadun on ihan tavallinen laulu, jonka tein viime keväänä. Kävin sitten joskus toukokuussa studiolla ja kuuntelutin tätä Gilbertillä ja hänhän lähti heti matkaan, että tässä on taas sellainen tekellys, joka kannattaa laittaa digiavaruuteen eli siis nauhoittaa ja sitten miksata ja masteroida jne. ja laittaa Spotifyhyn. Gilbertillä on sellainen vekotin, että saimme hyvin nopeasti naputelluksi pohjatyön eli rummut ja vähän soittimia niin, että minä pystyisin sitten kesän aikana tekemään omia juttujani kotona.

Aloitin sitten homman kirjoittamalla biisiin laulustemmat ja jouset. Äänittämisen aloitin soittamalla Gilbertin pohjien päälle pianoa, johon olin tyytyväinen kolmannen soittokerran jälkeen. Thromoksen porukka kävi hoitamassa taustalaulut ja jouset soitin digitaalisesti keyboardilla.  Voisi ajatella, että stemmojen laulu kävi tuosta vaan, mutta ei se niin helppoa suinkaan ollut. Kyllä lauluporukka oppi hommat nopeasti, mutta koska äänitin useita kertoja laulajat yhdessä ja erikseen, hiljaiset ja voimakkaat osuudet erikseen jne., niin siinä kului aikaa useita tunteja monen päivän aikana. Itse lauloin miesstemmat - myös bassot, joissa tosin käytin digitaalitekniikkaa ja se taustamörinä on kyllä uskomattoman hauskaa. Yksinään sitä ei voisi millään julkaista missään - ei edes Kansanradiossa, mutta muiden seassa se toimii. Laulustemmoja on loppujen lopuksi kolmellakymmenellä raidalla ja siinä eivät vielä ole mukana minun soolo-osuudet. Ajallisesti kyse on yli kymmenen tunnin tekemisestä, mutta en ole pitänyt kirjaa.

Seuraava vaihe oli saada kitarat matkaan. Soitin sekä kuusikielistä akkaria (= tavallinen nailonkielinen klassinen kitara) ja 12-kielistä. En ole kaksinen kitaran rämpyttäjä ja niinpä jouduin ottamaan kaikki kuviot uudestaan ja uudestaan ja niinpä lopputulos alkoi olla paikallaan yli kolmenkymmenen otoksen jälkeen. Biisi kestää yli viisi minuuttia ja soitin joka kerta alusta loppuun ja kuuntelin otoksen samantien joten kun laskee 2 x 5 min x 33 krt, on tuloksena 330 minuuttia eli soitin kitaroita pelkästään 6½ tuntia. En tietenkään yhtä soittoa - ei sitä jaksa, vaan usean päivän ajan aina hetki kerrallaan. 

Loppujen lopuksi minulla oli äänitettynä tällainen lista. Jos joku viitsisi lukea tämän koko hömpän läpi, huomaisi, että siellä on soitettu esim. vyötä. Ihan tosi juttu. Käytin nahkavyötä rytmisoittimena ja jos saan sen miksausvaiheessa kuulostamaan mieluisalta, jätän sen pois. Tarkka lukija löytää sieltä myös nokkahuilun. Sanoin viime keväänä tuotaajalle, että tästä päivästä alkaen aion soittaa kaikissa äänityksissäni nokkahuilua - oli kyse sitten balladista tai rokahtavammasta, niin muutaman tahdin verran sinne mahtuu nokkista aina.

raidat.jpg

*******

Seuraava vaihe oli sitten kasata kaikki nauhoittamani ja hyväksymäni raidat. Se oli helppo homma ja tallensin koko paketin muistitikulle, jonka sitten vein studiolle. Siellä kasasimme kaikki studion laitteelle ja aloimme koota biisiä ja pohtia tuotantoa. Nimittäin lopullisessa versiossa ei ole läheskään kaikkea, mitä olen äänittänyt, vaan jätämme tarpeettomia äänityksiä pois kokonaan tai otamme vain pieniä osia.

Kun olimme saaneet soittopaketin järjestykseen, oli minun lauluäänityksen vuoro. Kyseessä on siis soolobiisi, jonka olen tehnyt itselleni. Lauloin biisin kolme kertaa ja laitoin pelin poikki. Syy on nimittäin siinä, että loppuosa menee hyvin korkealle ja en jaksa laulaa sitä puhtaasti kuin muutaman kerran. Kun biisin alku menee melkein kuiskaamalla, niin se puoli kärsii ihan hirveästi, jos joudun laulamaan paljon korkealta ja ihan fortessa(= niin voimakkaasti kuin kykenen). Kolmas otos kuulostaa hyvältä, joten päätin tyytyä siihen. Jos se ei sitten monen kuuntelun jälkeen tyydytä, niin laulan uudestaan - ei se sen kummempaa ole.

stu3.jpgstu4.jpg

**********

Lopulta pääsimme siihen tilaan, että saatoimme kuunnella pakettia. Kuuntelu tuli täysin kuivana eli ei minkäänlaisia kaikuja eikä miksauksia. Totesimme, että tästä päästään todennäköisesti tekemään lopullinen biisi. Gilbertiä tosin hirvitti miksaamisen määrä, koska tavaraa on niin paljon, mutta toisaalta kuorostemmat tullaan miksaamaan samalla tavalla, joten kun löytyy yksi hyvä ratkaisu, niin pääsemme samoilla asetuksilla tekemään kaikki kolmekymmentä stemmaraitaa. Sama pätee minun kitarointiin ja kun laitamme stemmat omaan ryhmään ja kitarat omaan, niin saamme suhteellisen helposti taustan balanssiin varsinaisen laulun kanssa.

stu1.jpg 

********

Mihin tarkoitukseen tämä koko homma menee? Itse asiassa ei mihinkään paitsi että toki se julkaistaan minun Spotify-tilillä ja lähitulevaisuudessa saatamme kasata muutaman biisin cd:n, jos uusia biisejä tulee tarpeeksi. Kyse on minun harrastuksestani ihan kuten jollain on moottoripyöräily tai pilkkiminen tai nyplääminen tai autojen tuunaaminen. Vierivä kivi ei jaksa sammaloitua.