Kesä sujahti melkoisen vähäisellä lenkkeilyllä. Kyllä minä joka viikko jonkin verran kuljeskelin, mutta en niin aktiivisesti kuin työaikana. Osaltaan tuo varmaan johtui siitä, että olimme aika paljon pois kotoa juhannuksesta alkaen ja pitkät automatkat ja muut reissaamiset kävivät jaloille. Kun sitten en päässyt oikein säännölliseen rytmiin, niin jokainen lenkki sai jalat kipuilemaan oikein kunnolla eli lepopäiviä oli pakko pitää enemmän kuin olisin halunnut.

Olen tässä ollut pari viikkoa töistä pois. Tässä iässä alkaa näitä kremppoja olla enemmän ja vähemmän ja kun ne kaikki ottavat osansa yhtä aikaa, niin siinä putoaa hetkeksi oravanpyörästä pois. Nyt alan taas olla kunnossa ja kun tuo elämä normalisoituu arkirytmiin, niin eiköhän tässä taas aleta olla valmiita säännölliseen lenkittelyyn. Tavoitteena on käydä vähintään reippailla puolen tunnin kävelylenkeillä (sauvojen kanssa) noin neljä kertaa viikossa. Se riittää tämän ikäiselle ja kuntoiselle ukolle ihan mainiosti ja siinä väleissä ehtii palautuakin.

Sairaslomani ensimmäisen viikon otin kyllä hyvin hissukseen, mutta toisella viikolla aloin jo kävellä päivittäin ihan pieniä reissuja. Torstaina jaksoin sitten mennä hyvää tahtia yli kuuden kilsan reissun ja tänään rauhallisella tempolla selvästi pidemmän pätkän. Tuohon ulkona lenkkeilyyn vaikuttaa sitten oleellisesti säätila. Sateella en ihan mielelläni lähde, jos kohta pieni tihku ei haittaa. Kylmä tuuli pienen vihmovan sateen kanssa on se vihoviimeisin syksyn ajan ilma. Talvella räntäsade ja reipas tuuli ovat sitten ne inhottavuudet. 

Tänään oli hieno ilma. Katsoin ensin yleisurheilumaaottelun ja lähdin sitten hissukseen kävelemään. Lämpötila oli jokseenkin asiallinen ja vaikka tuuli oli hieman viileä, niin etenkin metsässä se oli vallan vaimea. Hetkeksi oli pakko pysähtyä ihailemaan tuossa matkan varrella avautunutta näkymää Averia-järvelle. Kyllähän tämä syyskesäinen luonto on näillä leveysasteilla upeaakin upeampi.

lenkkikuva.jpg