Vuosi 1994. Vuosi alkoi tavallaan kehnosti. Olin jossain määrin stressaantunut ja siitä seurasi jonkinasteinen burn out, jonka vuoksi jouduin sitten olemaan pari kuukautta pois töistä. Otetaan nyt ensin nämä tärkeimmät. Talviolympialaiset järjestettiin 1994 ja nämä kisat olivat kautta aikain ensimmäiset, jotka j'rjestettiin eri vuonna kuin kesäkisat. Kansainvälinen Olympiakomitea oli päättänyt alkaa järjestää kesä- ja talvikisat eri vuosina ~ miksi, sitä voidaan pohtia. Suomalaiset eivät saaneet yhtään kultaa ja pitkästä aikaa myös mäkihyppääjät jäivät vaille mitalia. Mika Myllylä sai hopean ja pronssin pitkiltä matkoilta ja myös miesten viestijoukkue sai pronssin.  Marja-Liisa Kirvesniemi nappasi kaksi hopeaa ja miesten lätkäjoukkue nappasi pronssiset mitalit. Jääkiekon MM-kisat pelattiin Italiassa, missä kisat päättyivät Kanadan kultajuhliin Suomen joukkueen hävitessä loppuottelun rangaistuslaukauskilpailussa. Hyvä hopea silti ja parempaahan oli tulossa. Euroviisut laulettiin jälleen kerran Dublinissa Irlannin voittaessa vaihteen vuoksi. Kätkän sisarukset CatCat sijoittuivat 22. sijalle 25 laulun joukossa sinänsä kivalla rallilla "Bye Bye baby" eli ei vieläkään mitään erityisempää. Yleisurheilun EM-kisat järjestettiin Helsingissä elokuussa. Kaksi mitalia jäi Suomeen. Sari Essayah voitti 10 km:n kävelyn ja Seppo Räty heitti keihästä hopeamitalin arvoisesti.

Vuosi alkoi siis mollivoittoisesti. Olinhan toki ollut jo syksyllä melkoisen väsynyt, mutta työahneus kaiketi lopulta kaatoi minut ja stressi iski ihan lujaa päälle. En oikein nukkunut enkä syönyt hyvin ja sitten ei oikein työkään sujunut, joten jouduin lopulta pariksi kuukaudeksi sairaslomalle. Lepoa ja liikuntaa - se lopulta auttoi. Tuolloin päätin pyhästi, että en ikinä tee töitä enempää kuin oikeasti jaksan. Ihan ei ole onnistunut, mutta jossain määrin kuitenkin olen oppinut säästelemään itseäni. 

Talvi ja kevät menivät siis aika säästeliäästi, mutta toki jotain muutakin tapahtui kuin vain kotona synkistelyä. Kävin kylläkin kreikan tunneilla, mutta kuorohommat olivat jäissä. Innostuin kuitenkin tekemään lauluja. Loppukevään olin jo ihan kunnolla töissä eli pääsin burn outista eroon suhteellisen vähällä.

Toukokuussa tutustuin sitten Gilbert Sihvoseen.  Satuimme jonnekin yhtä aikaa ja hän kuuli minun laulavan ja tarttui välittömästi siihen. Hän oli sitä mieltä, että minun kannattaisi tehdä biiseistäni kunnollinen äänite ja sitten alettaisiin miettiä, mihin niillä päästäisiin, jos minnekään.

Kesälomaa vietettiin siinä mielessä laman varjossa, että 90-luvun alun paha taloudellinen taantuma oli pudottanut kuntien varoja melkoisesti ja niinpä meillä julkisen puolen työntekijäillä olivat palkat laskeneet tai korotukset jääneet hyvin vaisuiksi. Enää en muista, oliko se juuri kesä 1994, kun kunnan työntekijöiltä leikattiin lomarahat pois, mutta jonakin kesänä oli sellainen tilanne. Kreikkaan emme kuitenkaan menneet, emmekä mihinkään muuallekaan ulkomaihin, vaan säästeliäästi pysyimme kotimaassa. Kävimme siis Kivijärvellä parikikin kertaa kesän aikana, Kotkassa, Jyväskylässä ja Helsingissä. Veljeni perheineen oli muuttanut Jyväskylään 90-luvun alussa ja siellä piipahdettiin aina Keski-Suomen reissuilla. 

Irmelin vanhemmat olivat vuokranneet ihan itärajan läheltä vanhan nuorisoseuratalon, missä sitten vietimme muutaman päivän muistaakseni kahteen otteeseen kesän aikana. Talo oli melkoisen suuri - olihan siellä järjestetty tanssejakin aikanaan ja kyllähän me sinne mahduimme vallan mainiosti. Minä en oikein viihtynyt siellä, mutta kyllähän ne päivät ihan hyvää tahtia etenivät. Tekemistä riitti ihan kummasti. Tuohon maailman aikaan meillä oli valkoinen Lada 1500S. Ihan hirveä vekotinhan se oli, mutta kelpasi meille. Edullinen ja kestävä, jos kohta varsin ruosteherkkä. Meillä oli pari Opelia kahdeksankymmentäluvun puolivälin jälkeen, mutta sitten siirryimme Lada-kerhoon. Meillä oli ensin punainen Lada 1200S, mutta siinä oli pari pientä vikaa ja niinpä vaihdoimme sen tuohon 1500:een, jolla sitten ajettiinkin pitkään.

Syksy alkoi sitten uusilla jutuilla. Minulla oli viides luokka - iso, mutta ihan kiva porukka. Aloitin jälleen lauluhommat kantaattikuorossa ja kävin kreikan tunneilla. Lenkkeilin, minkä jaksoin ja kävin punttisalilla. Essi ja muistaakseni myös Kerttu kävivät viulutunneilla ja Paavo-Pekka aloitteli pianonsoittoa musiikkiopistossa. Lokakuussa pääsimme muuttamaan Pappilanpellon kouluun, minne koko silloinen kirkonkylän oppilasmäärä mahtui helposti. Uutuuttaan kiiltelevä koulu oli tietenkin tavattoman mukava ja siellä oli ihan hienoa sitten tehdä näitä töitä. 

Syksyn aikana touhuttiin edelleen ihan normaaleja kuvioita - käytiin varmaankin pari kertaa Kotkassa ja Helsingissä, mutta muuten kotiympyröissä, kuten joulukin.