Vuosi 1995 toi taas tullessaan ihan uusia asioita. Niinhän sen elon kuuluu mennäkin. Hiihdon MM-kisat pidettiin Kanadassa, Thunder Bayssa, missä suomalaisurheilijat saivat kuusi mitalia, joukkuemäen hyppääjien tuodessa ainoan kultaisen. Jääkiekon MM-kisat pelattiin Tukholmassa ja sieltä se kauan ja hartaasti odotettu kultamitali sitten viimein tulla napsahti. Suomi eli laman jälkeistä aikaa ja jopa sosiologiaa ja historiaa tutkineet tieteilijät ovat samaa mieltä siitä, että jääkiekkokullan saaminen nosti Suomen lamasta. Ihmiset saivat siitä niin paljon virtaa ja olihan tuo selvää, että kiekkokullan hypetys oli jotain ihan uskomatonta. Sellaista kansanjuhlaa en muista Suomessa aiemmin pidetyn ~ ei eds 70-luvulla Virenin ja muiden juoksijoiden rohmutessa olympiamitaleita. Euroviisut pidettiin Dublinissa (vaihteeksi!) ja sinne ei Suomea huolittu aiempien vuosien huonon menestyksen takia. Yleisurheilun MM-kisat pidettiin Ruotsissa, Göteborgissa, missä suomalaiset saavuttivat kolme mitalia - yhden kutakin mallia. Kultaa nappasi 50 kilsan kävelyssä Valentin Kononen, hopean haki Mika Halvari kuulantyönnössä ja pronssia pokkasi Mikaela Ingberg keihäänheitossa.

Viulun- ja pianonsoitot jatkuivat ennallaan samoin kuin kuorotreenit. Melko paljon lenkkeilin, mutta maratonhuuma oli jäänyt paljoltikin leikatun jalkani kipeytymisen ja osittaisen kyllästymisen takia. Paavo-Pekan asioissa kuljettiin paljon Vihdin ja Helsingin väliä.

Meille tuli koira. Paimensukuinen lapinkoira, joka sai nimekseen Minka. Kissat eivät aluksi luonnollisesti olleet ihastuksissaan, mutta tottuivat aika pian.  Olihan se alkuvaihe sitä "matot rullalla"-aikaa, mutta aika pian Minka oppi sisäsiistiksi. Paimenkoirien tapaan se oli kova räkyttämään, mutta muuten hyväluontoinen ja mukava koira. 

Olin viidennen luokan opena. Luokalla oli paljon rahaa ja aloimme puuhata leirikoulua. Joku siinä heitti idean, että mentäisiinkö Kreikkaan. Opettaja-lehdessä olin nähnyt mainoksen ja kutsuin sitten esittelijät koulullemme kertomaan leirikoulusta Santorinille. Luokka tai vanhemmat itse asiassa eivät vakuuttuneet, mutta minä innostuin ja erinäisten vaiheiden jälkeen olin pari-kolme viikkoa tämän tapahtuman jälkeen Santorinilla tutustumassa leirikouluohjaajan hommaan. Lopputulokseksi tuli se, että reippaan kymmenen vuoden aikana vein viitisentoista koululuokkaa ympäri Suomea viikoksi opiskelemaan Välimeren elämää pääosin Santorinille, osin myös Rodokselle.

Kesäloma alkoi sitten sillä tavoin, että nappasin autoon epämääräisen luvun lapsia ja lähdin Kivijärvelle äitiä tapaamaan ja mökkiä haistelemaan. Muuten pyörimme kotosalla, Helsingissä ja Kotkassa - paremminkin kyllä Miehikkälässä siellä Punatalolla, josta edellisessä volumessa kerroin. Jokakesäinen kohteemme oli myös Jaala, minne Kertun kummit olivat muuttaneet muutamaa vuotta aiemmin. Heinäkuussa kävimme sitten Kivijärven mökillä ja sieltä käsin Jyväskylässä Ullan rippijuhlissa. Ulla on siis veljeni vanhin lapsi. Tuostapa sitten alkoi sellainen suvun, tai itse asiassa meidän perheemme, isojen juhlien putki, jota riitti reippaasti toistakymmentä vuotta. Rippi-, ylioppilas-, ammattikoulu- ja synttärijuhlia. 

Irmelin kesäloma sattui hieman myöhempään kuin usein aiemmin ja niinpä menimme Kreikkaan heinäkuun lopulla. Kohteena oli Mytilini tai paremminkin tunnettu Lesvoksena. Kuumaa oli, mutta olipa merikin lämmin. 

Kerttu aloitti syksyllä koulun ja Essi meni yläkouluun, Paavo-Pekka neloselle. Minä aloitin nelosen opena Paavo-Pekan rinnakkaisluokalla. Kuoroa, kreikan opiskelua, lasten soittotunteja ja sellaista. Saattoi olla, että olin jo mukana OAJ:n hommissa, mutta en ole lainkaan varma, koska siitä ei ole mitään merkintöjä missään.

Uutena juttuna oli Essin ja minun teatteriharrastus. Essi oli kyllä aiemminkin käynyt Vihdin teatterin treeneissä, mutta syksyllä hänet valittiin oikein pääosaan teatterin talvinäytelmään, joka oli "Peppi Pitkätossu". Minä puolestani hoidin näytelmän musiikin. Suuri homma, mutta kaiken kaikkiaan se oli mielenkiintoinen paketti. 

Joulu sitten vietettiin toki kotona emmekä varmaan olleet kovin kaukana uuden vuoden juhlienkaan aikana.