Olen tätä blogiani kirjoitellut jo kohta 11 vuotta, mutta enpä ole kertaakaan saanut aikaiseksi kirjoittaa tästä meille suomalaisille ja hyvinkin minulle tärkeästä tavasta - saunasta. Olen 60½-vuotias eli olen elänyt 3146 viikkoa. Jos laittaa viikkokeskiarvoksi kaksi saunomista, tulisi näin laskien kokonaismääräksi 6292 hikikeikkaa. Välillä on ollut viikkoja, että olemme saunoneet joka päivä ja välillä on mennyt parikin viikkoa ilman yhtäkään saunalöylyä, mutta oikeasti on mahdotonta sanoa, kuinka usein olen saunan löylyissä päässyt  rentoutumaan.

Kuten kaikki suomalaiset, jotka vaan saunassa käyvät, myös minäkin olen päässyt tai joutunut hyviin ja huonoihin saunoihin. On tavallaan helppo aloittaa siitä saunatarinasta, missä lopputulos ei ole vallankaan kehuttava. Kysehän on kerros- ja rivitaloasuntoihin rakennetuista pienistä komeroista, joissa on pieni sähkökiuas ja juuri ja juuri tilaa parille saunojalle. Sanotaan nyt, että parempiahan ne ovat kuin ei saunaa ollenkaan, mutta enimmäkseen aika heikkoja versioita. Äidilläni oli rivitaloasunnossaan tuollainen saunan tapainen, jossa opimme ottamaan kohtuulliset löylyt kaatamalla koko ajan katkaisematta ketjua ruokalusikallisen verran vettä kerrallaan. Jos heitti liikaa, tuli parin sekunnin äkäinen höyry niskaan ja sitten se vaan katosi. Vähän samankaltaisiahan nuo kaikki kokemani pienet saunat ovat olleet.

Sähkökiuaskaan ei välttämättä ole se paras mahdollinen lämmönlähde, mutta niissä on paljon vaihteluita enkä todellakaan teilaa sähkölämmitteistä saunaa - on niissäkin hyviä. Enimmäkseen olen kuitenkin ollut hieman skeptinen noita vastuslämmitteisiä kiukaita kohtaan ja kun tuossa eka kappaleessa siihen vielä liitetään pieni löylyhuone, niin ei ole kehumista. Mutta edelleen - parempi sellainen sauna kuin ei ollenkaan.

Ihan lapsuudessani meillä oli Vesannon kanttorilan kellarissa sauna. En minä sitten muuta muistakaan. Jos joku otti liian kovia löylyjä, niin kiire tuli pois. Muistan kuitenkin ihan pienestä pitäen tykänneeni saunomisesta, joten kai se kiva sauna oli. En muista edes sitä, oliko se ns. kertalämmitteinen vai jatkuvalla syötöllä lämpeävä. Kertalämmitteinenhän on sellainen, missä kiuasta lämmitetään niin kauan, että sauna on tarpeeksi kuuma. Sitten kun viimeisen pesän puut ovat palaneet ja hiillos hiipunut, laitetaan pelti kiinni, jolloin lämpö ei karkaa. Muista kyllä nähneeni, kun loppupään hiilloksia viedään ulos ja päästään löylyyn aikaisemmin. Hiiloksestahan olisi päässyt häkää saunatilaan. Kaikissa lapsuuteni saunoissa pestiin samassa tilassa, missä otettiin löyly. Vesi lämmitettiin useimmiten kiukaan vieressä sijainneessa muuripadassa ja sehän oli kuumaa vasta sitten, kun se kiehui. Kiehumisessa oli se hyvä puoli, että saunan seinät kostuivat ja lopulta löylystä tuli hyvin pehmeä ja mukava, kunhan tila ei ollut liian kuuma.

**********

Isän kuoltua muutimme Vesannolta Kivijärvelle ja aloimme säännöllisesti saunoa kahdessa paikassa. Ympärivuotinen pesupaikka oli alkuvaiheessa ihan rannassa. Tässä kuvassa tämä edessä oleva pieni punainen rakennus oli meidän ja enoni perheen sauna ja se on edelleen hyvässä kunnossa. Siinä oli silloin kertalämmitteinen kiuas ja mielikuvani on sellainen, että se oli todella hyvä.

sauna3.jpg

Kesällä saunominen olikin erikoisen mukavaa, koska löylyistä oli hyvin näppärää mennä järveen ja uida tosissaan ja vaikka vesi olisi ollut hieman viileämpää, niin ainahan sitä pääsi välillä lämmittelemään. Eno on kunnostanut ja restauroinut saunaa useampaan kertaan vuosikymmenien aikaan, mutta nyt täytyy myöntää, että en edes muista, milloin viimeksi kävin siellä sisällä.

Ennen automaattisia pyykkikoneita ja kun asuimme tuossa enoni talossa, äiti pesi pyykit pulsaattorikoneella tuolla saunalla. Vesi lämmitettiin erillisessä padassa, kaadettiin kuumana koneeseen ja sitten kone pyöritti pyykkejä sen aikaa, kun äiti antoi niiden olla ja sitten huuhtelut tehtiin isossa astiassa, jota kutsuttiin korvoksi. Kaikki vesi haettiin järvestä ja olihan siinä oma vaivansa ja etenkin talvella, kun ensin piti tehdä avanto ja sitten kantaa jäätävän kylmä vesi saunalle. Saunomisvesikin haettiin järvestä ja lukemattomat ovat ne kerrat, kun kaadoin pakkasella jäätävää vettä päälleni kantaessani sitä avannosta joko korvossa tai sangossa.

Kesäisin saunoimme tietenkin tosi paljon mökillä, joka oli kymmenen minuutin vene- tai pyöräilymatkan päässä. Mökillä oli jatkuvalämmitteinen kiuas ja vesi kuumeni kiukaan yhteydessä olleessa säiliössä eli yhden tulipesän polttaminen riitti. Mökillä oli sama meininkin kuin Hiljalan rannassa eli uimaan, saunaan, uimaan, saunaan... Tätä samaa meininkiä meidän lapsetkin harrastivat aina, kun saavuimme kesän viettoon Kivijärvelle. Mökillä saunottiin ihan poikkeuksetta joka päivä aina siellä ollessa.

sauna1.jpg

Mökkisaunan löyly- ja pesuhuone on sangen suuri, joten siellä saunominen on mukavaa. Mökki on nykyään veljeni omistuksessa eli en käy siellä mitenkään ihmeesti enää, mutta olen minä siellä yöpynyt ja saunonut viime vuosina parit kerrat.

Kivijärvellä asuimme Hiljalan lisäksi kahdessa muussakin talossa, joissa molemmisa oli pihassa ereillinen saunarakennus ja samat systeemit eli kertalämmitteinen kiuas ja iso muuripata. Ihan hyviä saunoja.

Asuessamme kerrostalossa täällä nykyisessä kotikunnassamme kävimme saunomassa talon alakerroksessa, missä vanhaan suureen löylyhuoneeseen oli vaihdettu tehokas sähkökiuas. Se oli silloin tosi hyvä ja on ilmeisesti edelleenkin. Varsinaisissa virallisissa kodeissani Kirkkoniementien kerrostalon saunassa minulla oli elämäni ensimmäisen kerran pesuhuone erikseen ja muutenkin se oli ensimmäinen paikka, missä oli vesijohto eli pystyi ottamaan suihkun. Toki jo Kivijärven viimeisessä kodissani oli suihku sisällä tlossa, mutta ei saunarakennuksessa. Asuinhan minä Kivijärven ja Vihdin välissä myös Jyväskylässä, missä molemmissa opiskelija-asunnoissa oli suihku, mutta saunaa ei ollut.

Olemme nyt asuneet tässä talossamme kohta 19 vuotta ja täällä on sekä sauna että erillinen suihkutila. Käydessämme tätä taloa ensimmäisiä kertoja ihmettelemässä ja katselemassa, ihastuimme ison puutarhan lisäksi saunaan, jossa on suhtellisen iso löylyhuone ja puulämmitteinen kiuas. Meidän ja useiden meillä käyneiden vieraiden mielestä tämä on vallan pätevä sauna ja siellä viihtyy pitempäänkin, kunhan ei lämmitä sitä liian kuumaksi. Revin siitä lauteet ja seinät alas kesällä 2003 ja rakensin sen sitten  uudestaan ja lopputulos oli oikein hyvä. Lauderakenteet ovat kuusesta, mutta istuinosan puut Kivijärveltä tuotua haapaa, joten meillä on saunassamme kotikuntani juuria. 

sauna2.jpg

********

Täällä Vihdissä olen saunonut toki useimmissakin paikoissa, mutta kaksi löylypaikkaa erottuu erikoisen hyvinä. Ystäviemme pihassa on sata vuotta vanha saunarakennus, jossa olemme silloin tällöin käyneet nauttimassa vuosisataisesta lämmöstä. Yhdistyksemme mökillä, Lipetissä, on niin ikään loistava sauna.

Se, mihin törmää vääjäämättä, kun miettii hyvän saunan ominaisuuksia, on lämmityslähde eli kiuas. Kun se on ensinnäkin löylyhuoneen kokoon nähden sopiva ja puulämmittteinen, saa se erikoisen hyvät pisteet. Sähköllä lämpeävät tilat ovat usein hyviä, mutta jotain niistä puuttuu. Onko se savun tuoksu ja palavan puun ritinä vai pelkkä ennakkoluulo?