Osataksensa jotain ihmisen täytyy harjoitella. Aika harva kykenee tekemään mitään ihan tavallisuudesta poikkeavaa opettelematta ja sitten harjoittamatta sitä jotain erikoista taitoaan. Jokainen terve ihminen toki osaa kävellä, mutta sehän onkin taito, joka opitaan pienenä ja sitten sitä harjoitellaan ja harjaannutaan niin kauan kuin ne jalat kantavat. Monet opitut taidot säilyvät hyvin pitkään, vaikka niitä ei treenattaisikaan, kuten pyöräily tai uinti. Kyllä jokainen lapsena pyörällä ajamaan oppinut osaa ajaa viisikymppisenäkin, vaikka ei olisi kymmeneen vuoteen kokeillut. Jos on lapsena oppinut uimaan, niin kyllä sitä pinnalla pysyy, vaikka ei olisi käynyt aikoihin altaassa tai järvessä tai meressä.

Hieman vähemmän jokapäiväiset taidot unohtuvat hiljalleen, jos niitä ei harjaannuta. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka ruotsin kieli. Olen viimeksi kunnolla sitä opiskellut yli 40 vuotta sitten lukiossa ja sen jälkeen kyseinen kieli on vain uinunut hiljaa jossain aivojeni sopukoissa, vaikka aika ajoin olen sitä käyttänyt sekä puhumalla että lukemalla ja myös seuraamalla ruotsinkielisiä ohjelmia. Aktiivisempi ote kieleen olisi varmasti joko kehittänyt tai vähintäänkin pitänyt osaamiseni samalla tasolla kuin se oli keväällä 1977. 

Lukion jälkeen menin armeijaan ja siellä opin mm. purkamaan ja kokoamaan rynnäkkökiväärin sen osan, johon ne ammukset menivät, ennen kuin ne sieltä ammuttiin ulos. Olikohan se lukko? Sitä minä en varmaan enää osaa tehdä, jos kohta en ole kokeillut kertaakaan palveluksen jälkeen.

Laulutaito on sellainen, joka kyllä säilyy, vaikka ei laulaisikaan, mutta vähintäänkin pitääkseen tasonsa tai välttyäkseen isoilta heikennyksiltä, on ihmisen laulettava jatkuvasti. Tästä on hyvänä osoituksena esim. Hector, joka nyt jo 70 täytettyään jaksaa edelleen mainiosti laulaa ja hänen äänensä kuulostaa tosi hyvältä. Täysin laulamatta hän ei ole voinut olla tai sitten hänen on täytynyt tehdä melkoiset treenit ennen viime syksyn keikkarundia. Rolling Stonesin äijät ovat tietenkin luku sinänsä ja onhan Mick Jagger myös yli 70 ja aina vaan äijä jaksaa painaa.

Minä olen jaksanut harrastaa laulamista ihan säännöllisesti ja nyt lähiviikkoina ääneni kunto tulee katsastetuksi kolmen eri keikan muodossa. Tulevana viikonloppuna laulamme vahvistettuna kuopiolaisen Kamarikuoron kanssa Jaakko Mäntyjärven teoksen Salvat 1701, joka on yli tunnin mittainen virsidraama ja jonka sisältö sijoittuu sinne 300 vuoden taakse, kun Suomessa kärsittiin nälästä ja rutosta. Niinpä virsidraaman tekstit ovat tavallisen syvällisiä. Sitten menemme isänpäiväviikonloppuna laulamaan saman esityksen Kuopioon eli tekemistä tältä osin riittää.

salvat.jpg

*****

Viikko Kuopion Salvatin jälkeen pidämme yhteiskonsertin Hiiden Laulun kanssa ja siitähän minä jo kirjoitinkin. Thromos treenaa, kuten Kamarikuorokin, kerran viikossa ja tarvitessa useamminkin. Nyt meillä on keikalla sen verran tutut biisit, että enää ei tarvitse ihan jauhamalla jauhaa, mutta eilen ja muutamalla edellisellä kerralla käytiin läpi kevään suurimman keikan lauluja ja ne ovat ihan uusia, joten siltä osin tekemistä riittää. Hyvin kesti eilen ääni, vaikka lauloimme aika lailla putkeen 1½ tuntia. Kamarikuorohan treenaa 2½ tuntia, mutta siinä on valillä pieni tauko ja muutenkin stemmatreenejä tehdessämme pääsee välillä hieman lepäilemään.

trom.jpgthromos.jpg