Tiistai 17.10.

Heräsimme puoli yhdeksältä hyvin nukutun yön jälkeen. Juoksin tuohon nurkan taakse leipomoon hakemaan barra-leivän ja ostin vihannes- ja hedelmäkaupasta chizimoyan, jota myös annonaksi ja kirimoyaksi Suomessa kutsutaan - kovakuorisen hedelmän, jonka pitäisi olla vallan herkullinen. (Myöhemmin saamani palautteen perusteella se oli oikeasti erittäin hyvänmakuinen.)

IMG_3249.jpg

Söimme aamiaisen hitaasti ja sitten lähdimme tuohon kaupungille käppäilemään ja katselemaan vailla varsinaista päämäärää. Olimme toki aiemmin suunnitelleet menevämme satamassa sijaitsevaan maailmanpyörään ja niin teimmekin, kunhan ensin löysimme sen. Kävimme matkalla isossa tavaratalossa, Corte del Inglesissä, mutta sitten siksakkia kulkien ja hetken ihmeteltyämme löysimme lopulta kyseisen kohteen ja kävimme pyörimässä kolme kierrosta. Tuo maailmanpyörä on suuri ja kyllähän sieltä kauaksi näki, joskin pilvinen päivä hieman latisti näkyvyyttä.

IMG_3239.jpg

Maailmanpyörän jälkeen kävimme syömässä tapakset ja jatkoimme kävelyä ja loppujen lopuksi tulimme kulkeneeksi kaupungilla lähes viisi tuntia.

Siitä sitten pidimme hetken siestaa ja illan jo pimetessä lähdimme kaupungille syömään. Kävelimme tovin ja muutamaa paikkaa vilkuiltuamme tulimme siihen tulokseen, että syömme paellan, jossa on siis riisiä ja kanaa sekä erityyppisiä meren antimia. Minä en siitä juurikaan pitänyt, mutta kyllähän se kuuluu tämän maan testattaviin asioihin. Löytämämme ravintola oli tosi kaunis ja kivan tuntuinen ja melko syrjässä, joten siellä ei ollut sitten kovin paljon asiakkaitakaan ja erittäin rauhallista.

IMG_3248.jpg

Vaikka kesän vilkkain sesonki on varmasti jo ohi, niin ainakin tuossa vanhan kaupungin alueella oli tosi paljon ihmisiä. Siinä on sellainen pääkadun tapainen Larios-katu, jonka lähettyvillä oli erittäin vilkasta. Vaikea tietenkin verrata vuoden vilkkaimpaan aikaan, kun emme ole olleet täällä koskaan aiemmin, mutta todellakin ihan kunnollinen kuhina tuolla keskustassa oli.

DSC_0163.jpg

Siitä sitten taas hiljalleen asunnolle yöpymään ja päivä oli paketissa. Yleensä olemme nukkuneet kahdeksan-yhdeksän väliin aamulla ja nukkumaan olemme ehtineet puolen yön maissa. Iltaisin täällä ei kuulu paljon mitään, mutta yläkerrassa asuu joku korkokengillä kopisuttava henkilö, jostain kuuluu silloin tällöin pianolla tai vastaavalla soitettu Oi Susanna ja myös ukulelen tapaisella vekottimella tehty sointutreenausääni. Hissi humisee ajoittain, mutta loppujen lopuksi korkokenkiä lukuun ottamatta mikään ääni ei häiritse.