Vuosi 1997. Täyteen tuli pyöreitä vuosia - kokonaista 40. Hiihdon maailmanmestaruuksista taisteltiin Trondheimissa, Norjassa, missä suomalaiset saalistivat kahdeksan mitalia, joista kolme kiilsi kullan värisenä. Joukkuemäkihypyssä, Janne Ahosen suurmäen saavutuksena ja Mika Myllylän 50 kilometrin voitolla tulivat nuo kirkkaimmat lätkät. Joko oli dopingaineet verissä tuona vuonna - sitä tuskin saamme koskaan tietää. Jääkiekon MM-kisat lätkäiltiin Suomessa, mutta kotikenttien taiasta ei ollut tietoakaan, vaan karu pettymys iski vasten kasvoja viidennen sijan näköisenä. Euroviisuihin Suomea ei edes huolittu aiempien vuosien huonon menestyksen takia. Yleisurheilun MM-kisoissa Ateenassa eivät suomalaiset juhlineet. Ainoastaan yksi hopeamitali ja sen sai Eduard Hämäläinen 10-ottelussa.

Talvi ja kevät 1997 ovat muistini mukaan sujuneet perin normaalisti. Emme tehneet mitään ihmeellistä normaalien koulu- ja harrastustoimien ulkopuolella. Poikkeuksena oli kylläkin hiihtolomareissu Lappiin, ihan Kittilään saakka. Asuimme siis Kittilän keskustassa, mutta toki kävimme hiihtelemässä ja laskettelemassa Levillä. Minuun ei iskenyt minkäänlainen Lappi-lumous. Päinvastoin - minua ärsytti kiskurihinnat ja hirmuinen turistien määrä. 

Kävimme tietenkin Kotkassa, Helsingissä ja Kivijärvellä sopivin väliajoin. Minä soitin joskus noiden vuosien aikaan lastenlauluyhtye Pipotuksessa, joka keikkaili siellä täällä kouluissa ja päiväkodeissa. Ei paljon, mutta sen verran, että rutiinia syntyi. Osallistuimme joihinkin kilpailuihin ja jopa menestyimme kohtuudella. Minä opetin edelleen Paavo-Pekan rinnakkaisluokkaa, viitosta ja vaikka porukka oli hurjan iso, sen kanssa oli ihan mukava työskennellä. Keräilimme rahaa leirikoulua varten, joka sitten toteutui kuudennen luokan aikana. Kävin keväällä vetämässä leirikoulun Kreikassa ja sitten taas päästiin kesälomaan kiinni. 

Lomalla pysyttiin kotimaassa eli Kotka-Helsinki-Kivijärvi-Vihti-akselilla tämä homma pyöri. Essi aloitti meidän perheemme isojen juhlien putken pääsemällä ripille heinäkuussa. Muuten kesä sujui aika lailla omalla kevyellä painollaan ilman mitään ihmeellisiä tempauksia.

Syksyllä minä jatkoin kouluhommia kuutosen opena. Irmeli oli jo useamman vuoden ajan toiminut Pappilanpellon pk:n johtajana. Essi aloitteli viimeistä vuottaan yläkoulussa, Paavo-Pekka siirtyi kuudennelle luokalle ja Kerttu kolmannelle. Elämän touhut jatkuivat kutakuinkin tavalliseen tapaan. Lasten soittoharrastus oli aika lailla laantunut ja kukaan ei enää tuossa vaiheessa muistini mukaan käynyt musiikkiopistossa - yksityisesti soittelivat kylläkin ja huvikseen vapaa-ajalla.

Irmelin sisko sairastui kesän aikana vakavasti - maksasta löytyi kasvain ja syksy meni aika paljon hänen vointinsa seuraamisessa. Lääkitys vei hänet huonoon kuntoon ja loppujen lopuksi en käynyt missään vaiheessa häntä enää tervehtimässä, koska oli syytä välttää kaikenlaista stressaavaa hulinaa ja toisaalta taudinaiheuttajien levittämistä piti myös estää kaikin tavoin.

Minä lauloin pääasiassa Vihdin kantaattikuorossa ja olin mukana Pirkko Kelan projekteissa - säestin hänen kuorojaan ja aloittelin myös Tuomasmessun musiikin hoitamisen. Lauloimme joskus niihin aikoihin - en tarkasti muista vuotta enkä vuodenaikaa - Verdin Sielunmessun, jonka äärimmäisen kovaääninen kuoromylvintä Dies irae-osassa löi korvani täysin lukkoon ja loppujen lopuksi jätti kohtuullisen vingun korviini ja sehän ei ole koskaan siitä hiljentynyt eikä hiljenny. Sen lisäksi, että korvat soivat, en myöskään kestänyt ääniä ja niinpä pidin koulussa jatkuvasti korvatulppia etenkin musatunneilla, mutta myös liikkatunneilla. Hieman hankalaa. Samassa yhteydessä pidin taukoa soitto- ja lauluhommista, mutta ajan kanssa siihen korvahäiriöön kyllä tottui ja siitä ei sen enempää ongelmaa ole enää juurikaan aikoihin ollut. Kovaäänisiä keikkoja en kylläkään pysty kuuntelemaan ilman suojausta ja silloin tällöin jonkun flunssan yhteydessä ovat vinku ja korvien herkkyys tulleet esiin.

Jouluun tultiin taas tavalliseen tapaan ja sehän vietettiin pääasiassa kotona, mutta varmaankin kävimme Helsinki-Kotka-akselilla.