Tämän syksyn Thromos-kuviot päättyivät esiintymisten osalta eilen. Meillä oli yhteinen keikka, itse asiassa kaksi, Hiiden Laulun kanssa ja teemanahan oli suomalainen musiikki. Meillä oli kahdeksan omaa biisiä ja lauloimme Hiiden Laulun kanssa kolme yhteistä biisiä ja lopulta koko illan aikana saivat molemmat yleisöt kuulla 17 laulua. Me molemmat lauluporukathan olemme pääasiassa viihteellisen puolen edustajia, mutta oli meillä hieman syvällisempääkin tarjottavaa. Molemmat keikat kestivät kaikkine aplodeineen ja kumarruksineen ja encore-biisin kanssa hieman alle tunnin eli ihmisillä oli hyväsesti kuultavaa, mutta ei puuduksiin asti.

Hiiden Laulun johtaja, Aino-Maria Ollikainen, opiskelee Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikkia pääaineenaan kuoronjohto ja hänen opastuksellaan teimme äänenavaukset, kun ensin paikalla olleet laulajat, niin meiltä kuin Hiiden Laulusta, olivat järjestäneet Rientolan tuolit ja keittiön ja lipunmyynnin.

keikka3.jpg

Teimme alkutreenauksen ja paikan haistelun, eli siis akustisen soundcheckin hyvissä ajoin, mikä olikin viisasta, sillä vanha ja korkea Rientolan sali vaatii lauluryhmältä tarkan sijoittumisen, jotta kuulisimme toisemme. Rivissä ei kannata edes yrittää, vaan viisainta on asettua hevosenkenkään, jolloin sekä näemme ja ennen kaikkea kuulemme toisemme.

Keikka alkoi yhteisesityksellä - Pilvet karkaa, niin minäkin, jonka aikoinaan teki tutuksi Badding. Hiiden Laulu esitti sitten kolme biisiä, jonka jälkeen me hurautimme kaikki omat biisimme yhteen menoon.

Aloitimme juhlavuoteen hyvin sopivalla Uusmaalaisten laululla, johon meillä on varsin popahtava Merzi Rajalan sovitus. Jatkoimme kansallisromantiikan parissa ja kerroimme kalevalaisen runon viisijakoisella poljennolla - Kettu itki poikiansa. Vanha romantiikka jatkui Kaipaava-laululla ja sitten siirryttiin vähän modernimpaan. Pauli Hanhiniemen Siipeen jos sain, vakio-ohjelmistoomme kuuluva Essin sävellys Syliin, Ultra Bran Hei vaan Suomi, Haloo Helsingin Maailman toisella puolen ja loppuun vielä yksi bravuureistamme, Satumaa-tango (siis se vanha Reijo Taipale-juttu, ei Maija Vilkkumaan biisi). Yleisö palkitsi meidät ansaituilla aplodeilla. Ansaituilla siksi, että äänitysten perusteella lauloimme hyvin.

keikka1.jpgkeikka2.jpg

*******

Illan päätteeksi hurautimme Helsinkiin viettämään hieman rentoa hetkeä kaiken tämän laulamisen ja treenaamisen vastapainoksi. Olin jo aikaa sitten varannut pöydän Kallion Zorbas-ravintolasta ja sinne sitten suunnistimme. Meillä oli aivan ihan ateenalainen tarjoilija, joka hämmästyi kreikan jutustelustani niin paljon, että kysyi kaksi kertaa, että ihanko tosissani puhun kreikkaa. Kyllä hän sen sitten uskoi lopulta. Jotenkin hän tajusi, että olemme lauluporukka ja pyysi meitä laulamaan jotain kreikkalaista. No sellaistahan meillä ei ole ohjelmassa, mutta otimme juhlan kunniaksi hyvin suomalaista eli Satumaan. Hauska juttu. Lisäksi ruoka oli taivaallisen hyvää. Valitettavasti ihan koko porukka ei päässyt syömään, mutta 80% kuitenkin eli hyvin meni.

Seuraavaksi Thromos alkaa suunnitella 20-vuotisjuhlaansa. Se onkin sitten toinen juttu.