Vuosi 1998 toi tullessaan melkoisia muutoksia. Naganossa, Japanissa, pidettiin talviolympialaiset ja sieltä suomalaisurheilijat toivat kaksi kultamitalia ja kymmenen himmeämpää. Kultamitalit menivät pienen mäen kisassa Jani Soiniselle ja miesten 30 km:n hiihdossa Mika Myllylälle. Minulle merkityksellisintä oli miesten lätkämitali (pronssinen), koska myös NHL-kiekkoilijat pääsivät kisoihin ja näin ollen turnaus oli kovin mahdollinen. Euroviisut hoilattiin Englannissa ja Suomi saavutti 25 kilpailijamaan joukossa 15. sijan ja Edea-yhtyeen biisillä, Aava. Jääkiekon MM-kisat pelattiin Sveitsissä ja siellä Suomi ylsi hopealle häviten kaksiosaisen loppuottelu Ruotsille yhteismaalein 0-1 eli niukasti meni. Yleisurheilijat taistelivat kunniasta ja mitaleista Budapestissä ja sieltä suomalaisurheilijat nappasivat kolme mitalia - kaksi hopeista ja pronssi. Hopeat 10-ottelusta Eduard Hämäläiselle ja kävelystä Valentin Konoselle ja pronssi keihäästä Mikaela Ingbergille.

Vuosi alkoi suurella surulla. Irmelin siskon syöpä osoittautui parantumattomaksi ja niinpä hän kuoli helmikuussa Terhokodissa. Me toki jatkoimme elämäämme vanhaan malliin laulamalla, soittamalla, partiolla ja toki normaalisti töissä käymällä. Hannelen (Upin) kuolema toki pysäytti, mutta eihän sitä voinut paikalleen jäädä ihmettelemään.

Keväälle (maaliskuussa) sattui sitten sellainen tapaus, jonka kuvioissa yhä edelleen olemme. Perustimme nimittäin Lauluyhtye Thromoksen, joka tosin silloin sattui olemaan laulu- ja soittoyhtye, koska meillä oli siinä soittajiakin. Thromoksen syntyyn syyllinen on entinen kanttorimme, Martti Kilpeläinen, joka pyysi minulta hyvin lyhyellä aikavälillä (noin päivä), että saisinko aikaiseksi pientä opettajaporukkaa laulamaan piispantarkastuksen yhteydessä tapahtuvaan päivähoito- ja koulukeskusteluun. Pikainen kierros kavereiden keskuudessa ja niin meillä oli yhtye, joka sai nimensä puoli minuuttia ennen eka keikkaa. Emme ehtineet yhtään treenata, vaan siitä vaan suoraan lavalle. Totesimme, että tämähän toimii ja niin alkoi yhä edelleen toimintaansa jatkavan Thromoksen taival. Alkuperäiskokoonpanosta ovat edelleen mukana Minna ja Markku, Irmeli ja minä. Toukokuussa teimme ensimmäisen kevyen musan keikan Minnan ja Markun synttäreillä ja silloin meillä oli jo mukana Paavo-Pekka rumpalina.

Tammikuussa sattui myös sellainen jymypaukku, että voitin Lotossa melkein 10000 markkaa, mikä siihen aikaan oli tosi iso raha. Irmeli oli juuri paria päivää aikaisemmin haikaillut uutta sohvahässäkkää, mutta minä en halunnut käyttää rahaa sellaiseen, vaan keskittyä olennaiseen kuten lomailuun. Niinpä en puhunut asiasta mitään. Se oli myös kunnan viisaan talouspolitiikan aikaa, mikä tarkoitti pakkolomia ja taisi olla lomarahojen leikkauskin siinä paketissa, joten olihan siitä säästettäväkin. Niistä rahoista maksoimme sitten Irmelin ja lasten lomareissun toukokuun pakkolomaviikolla - he olivat Kos-saarella Kreikassa samaan aikaan, kun minä oli Rodoksella leirikoulussa. Loppurahoille tuli sitten käyttöä loppuvuodesta.

Kevät meni siis vanhalla painollaan ja kesä sadetta pidellessä. Kesä 1998 oli nimittäin melkoisen kurja eikä mitään tosi lämmintä ja helteistä aikaa sinne sitten sattunut. 

Syksyllä alkoi monta uutta vaihetta. Essi meni lukioon, Paavo-Pekka yläasteelle ja Kerttu neljännelle. Irmeli jatkoi tietenkin päiväkotityötä osin ryhmässä ja osin hallintotöitä tehden. Minä aloitin eka luokan opettajana. 

Kreikan tunnit olivat jääneet kokonaan kansalaisopiston säästöjen takia, mikä harmitti tavallaan, mutta olin toki aika hyvin perillä perusasioista ja osasin kyllä kreikaksi asioida kaupassa ja ravintoloissa, mutta toisaalta enpä kehittynytkään, kun se itseopiskelu ei millään maistunut. Kuorojuttuja harrastelin ja treenasimme Thromoksen kanssa kevyttä musaa ja sitten jossain vaiheessa aloimme hieman keikkaillakin.

Minulla oli poikkeuksellisesti syyskuussa leirikoulu Kreikassa ja juuri ennen sitä aloimme katsella uutta asuntoa Vihdistä. Olimme asuneet kunnan asunnossa Vihtiin muutosta alkaen ja 90-luvun puolivälissä lähdimme muiden talon asukkaiden kanssa puuhaamaan talon ostoa eli muuttamista asunto-osakeyhtiöksi ja sitä kautta omistusasunnoiksi. Siitä ei vaan tuntunut syntyvän lasta eikä p....aa ja niinpä aloimme selailla asuntojen myynti-ilmoituksia. Löysimme sitten tämän talon ja ostimme sen syyskuussa sillä lupauksella, että pääsemme muuttamaan marraskuussa. Marraskuu meni sitten pintaremonteissa - maalausta ja tapetointia ja lopullisesti muutimme sitten ihan marraskuun lopulla. Siinä kohtaa emme tietenkään tienneet, että muuttoapuna hääräsi tuleva vävypoika. Muutto kävi kätevästi, mutta aika lailla hulppea oli ensimmäinen yö muuttoromujen keskellä. Talo valikoitui lähinnä kahdesta hyvästä syystä - mahtava puutarha ja puusauna.

Ensimmäinen joulu tässä talossa oli toki ikimuistoinen, mutta eihän tämä asuntoa kummempi juttu ollut eli totuimme aika pian tässä elämiseen. Vain kerran tulevana talvena tullessani yöllä keikalta, ajoin vanhan kotimme pihaan, ennen kuin tajusin, että väärä talo.