Olemme taas siinä kohtaa elämää, kun kaamos iskee täydellä voimalla tänne pohjoisille levyesasteille. Tuossa viikolla oli uutisissa mainintaa, että aurinko sulkee silmänsä Utsjoella tässä viikonlopun aikana ja seuraavan kerran se sitten tulee tervehtimään, kun Joulupukki on käynyt, raketit ammuttu ja ollaan kouluissa palattu lomilta töihin. Eikä se sitten heti nouse, vaan odotuttaa hieman yli tammikuun puolivälin. Siellä leveysasteilla on kyllä tällä hetkellä lunta eli eihän se pimeys niin raastavaa ole kuin täällä Etelä-Suomen säkissä.

Tämä aika vuodesta on jälleen ihan hirveän vaarallista aikaa etenkin kävelijöille, kun suurin osa seilaa tuolla pimeillä jalkakäytävillä ja pientareilla ynnä suojateillä ilman heijastinta. Jokainen meistä autoa ajavista tietää, että ilman heijastinta kulkevaa jalankulkijaa ei näe - ei vallankaan, jos sataa. Siinä on sitten loppujen lopuksi turha kysyä, kuka oli syyllinen, jos muuten sääntöjä noudattanut jalankulkija makaa arkussa. Ihminen häviää aina autolle. Meidän koulumme oppilaat saivat heijastinliivit lahjoituksena yhdeltä paikalliselta autoliikkeeltä, mikä oli kerrassaan mahtava ele. Kun nyt saisi etenkin ne isommat uskomaan, että se on todella tärkeä riepu.

Tuossa viikolla istuimme rouvan kanssa yhtenä iltana tekemään opistotuntiemme läksyjä yhdessä. Itse asiassa se ei  ollut ensimmäinen kerta vuosien varrella, mutta tavallaan aika harvinaista. Minä useimmiten teen tehtäviä iltapäivisin tullessani koulusta, koska vanhaan malliini osaan tehdä tehtäviäni parhaiten itsekseni ja rauhassa.

harrasyiusd.jpg

Tätä ensimmäistä kaamossunnuntaita käytiin viettämässä Helsingissä, missä Artturi pelasi toisen joukkueensa maalilla. Se toinen joukkue on käsittääkseni espoolainen ja nimeltään Indians. Kovaa vauhtia siellä oli tarjolla ja päivän molemmat pelit päätyivät tappioihin, mutta salibandy on sellaista, että yleensä tulee paljon maaleja. Toki olen nähnyt nollapelejäkin eli että toinen tiimi ei saa maaliakaan - on Artturillakin monta nollapeliä plakkarissaan. Kyllä intiaanit tänään maalejakin tekivät, mutta ainakin näkemässäni pelissä puolustus ei pysynyt vastustajan vauhdissa. 

Meitä oli oikein suku suurena seuraamassa pelejä Kerttu ja Irmelin sisko asuvat ihan lähellä pelipaikkaa ja tulivat kävellen ihmettelemään vauhtipeliä. Me nappasimme matkalta Paavon kyytiin ja niinpä meitä oli ihan upea porukka kannustamassa.

game.jpg