Joulu on konserttien kulta-aikaa. Niin kauan kuin muistan, niin kuorot ovat esiintyneet isoilla ja pienillä paikkakunnilla - naiskuorot, mieskuorot, sekakuorot, pienet kuorot, isot kuorot ja niitä on sitten ollut joka lähtöön ihan perusharrastajista aina kovatasoisiin kilpailukykyisiin esiintyjäkuoroihin saakka. Se, että puhtaasti iskelmien avulla suosionsa saavuttaneet laulajat täyttävät kirkot, on yksi joululauluesiintymisten muoto ~ asia, josta minä en pidä. Jokaisella on toki oikeus konsertoida ja esiintyä niin paljon kuin heitä huvittaa ja siellä missä heidät vastaanotetaan, mutta esim. tangolaulajien yhtäkkinen innostus hartaisiin kirkkojoululauluihin haisee minusta enemmän tai vähemmän joulurahastukselta. Toinen joulukonserttien muoto, joka ärsyttää, on joululaulujen hevittäminen. En vaan pidä siitä formaatista - ei selityksiä, piste.

 Suomessa on kolme kovatasoista ammatikseen musiikkia tekevää muutaman laulajan muodostamaa lauluyhtyettä - Rajaton, Fork ja Club for five. Jokainen minut tunteva tietää, että pidän suunnattomasti ensiksi ja viimeksi mainituista yhtyeistä - keskimmäinen on jäänyt hieman minun arvioissani jalkoihin, mutta onhan se hillittömän hyvä sekin. 

Sekä Rajaton että Club for five ovat tehneet joululaululevyjä ja heillä on laaja ohjelmisto, joka sopii hyvin turuille ja toreille ja kirkkoihinkin. Molemmilla yhtyeillä on ohjelmistoissaan sekä vanhoja tuttuja että ihan uusia joulun ajan lauluja. Meillä onkin ollut tapana käydä kuuntelemassa joulun alla jompaa kumpaa porukkaa, joskin viime vuosina keikat ovat olleet kallellaan CFF:ään päin. Molemmat yhtyeet ovat käyneet myös täällä Vihdissä eli ei ole edes tarvinnut mennä merta edemmäs kalaan niin sanotusti. Useimmiten kuitenkin olemme ajaneet tästä Helsinkiin, mikä tietenkin meidän nurkilta on helppo homma. Viime vuosien aikana olemme kuitenkin muutaman kerran koonneet luumme ja lähteneet kuuntelemaan jotain keikkaa joko Hämeenlinnaan tai Hyvinkäälle. Hämikseen on sata kilometriä ja Hyvinkäälle viitisenkymmentä ja se mikä näissä reissuissa voittaa Helsingin sata-nolla, on se, että auton saa yleensä ihan keikkapaikan eteen. Hesaan verrattuna tuollainen vaihtoehto on luksusta. Pääkaupungissa saattaa huonolla tuurilla joutua jättämään menopelin kaupungin toiseen päähän - noin karrikoidusti - tai jonnekin kalliiseen parkkihalliin.

Niinpä valitsimme tämän joulun konserttipaikaksi Hyvinkään ja jälleen kerran Club for fiven. Varasin liput jo lokakuussa, joten paikatkin olivat parasta A-luokkaa eli toisen rivin keskellä ja niin lähellä, että parhaimmillaan kuulimme bändin akustisesti sähköisen äänentoiston lisäksi. Konsertin kuvailu on tavallaan ihan turhaa, koska CFF:n musiikillinen taso on niin huikea, että huononakin päivänä he kuulostavat käsittämättömän hyviltä. Tuo sunnuntain keikka ei vaikuttanut kuuluvan huonon päivän otokseen ~ pikemminkin päinvastoin. Lavatoiminta oli hauskaa ja juonnot olivat pienoista standup-toimintaa. Kaiken tämän itsenäisyyshypetyksen ja muun joulurouhinnan keskellä oli todella mahtavaa päästä hetkeksi nauttimaan viimeisen päälle hyvästä joulukonsertista, josta jäi ainoastaan yksi heidän levyiltään minulle tuttu joululaulu puuttumaan - Jumala kuiskaa joulun. 

cff.jpg