Ollaan tultu jo vuoteen 2003. Hiihdon MM-kisat pidettiin Val d' Fiemmessä, Italiassa. Niissä kisoissa suomalaiset onnistuivat nousemaan palkintopallilla neljä kertaa ja vain joukkuemäen miehet ylsivät kultaan. Euroviisuja laulettiin tai paremminkin esitettiin Latviassa, missä Turkki ylsi voittoon ja Suomi ei taaskaan päässyt mukaan edellisvuoden huonon sijoituksen takia. Jääkiekkoa pelattiin MM-tasolla Suomessa ja järjestäjämaan joukkue jäi taas nuolemaan näppejään sijoittuen viidenneksi ja pudottuaan siinä kuuluisassa "kuoleman pelissä" 5-1 johdosta 5-6 tappioon ja millekäs muulle kuin Hannu Hanhi-tiimille eli Ruotsille. Yleisurheilun MM-kisat pidettiin loppukesästä Pariisissa ja sieltä suomalaisille irtosi kotiin tuotavaksi pelkkää surua ja murhetta - ei ainuttakaan mitalia. Mikaela Ingberg oli neljäs keihäänheitossa, Aki Parviainen viides niin ikään keihäässä ja Jukka Keskisalo yhdeksäs esteissä. Muuten suomalaisten saavutukset olivat heikolla tolalla. Tässä kohtaa on muuten todettava, että olen seurannut vain miesten jääkiekkoa, koska naisten mm-kisat ovat tulleet sen verran myöhään mukaan, että mielenkiinto niiden ympärillä on vääjäämättä ollut aika pientä. Ennen tämän elämänsarjani loppujaksoa aion kuitenkin kertoa myös naisten menestyksestä.

Vuosi 2003 jatkui edellisen perään hyvin samanlaisena. Opetushommat jatkuivat samaan malliin, joskin sellainen merkittävä osuus tuli lisäksi, että Paavo-Pekka aloitti minun ohjauksellani autoilun. Hurjin muisto on tammikuun lopulta, kun ajoimme hurjassa lumimyrskyssä Helsinkiin ja poika paineli kolmio auton perässä moottoritiellä ihan hulppeasti pitkien jonojen ohi. Ei paleltanut päätä - ei edes minun. Kävin laulamassa edelleen samoissa kuoroissa, mutta uskoakseni olin myös noihin aikoihin liittynyt kirkkokuoroon eli minulla oli kaksi kuorovakanssia ja Thromos. Jatkoin myös kreikan lukuja ja hiihtelin sen mitä kykenin. Ammattiyhdistys taisi olla myös mukana kuvioissa. Jossain vaiheessa olin opettajien luottamusmies, mutta en niitäkään vuosia muista, mutta kursseja ja kokouksia oli paljon. Uskoisin myös käyneeni Kreikan leirikoulussa, kuten käytännössä joka vuosi, mutta niistä on kyllä laskut sekaisin - ei sillä niin väliä. Irmelin isä täytti 80 ja häntä juhlittiin.

Kesäkuussa meistä tuli sitten isovanhempia, kun Lauri tuli juhannusaattona maailmaan Savonlinnassa. Irmeli vei Kertun Lontooseen ilmeisesti rippilahjaksi (jos en väärin muista). Minä kävin alkukesästä Rodoksella järjestämässä syksyn leirikouluja. Tultuani Kreikasta, hajotin meidän saunan ja rakensin Markun ja Olli Pekan suosiollisella avustuksella uuden eli toisin sanoen vaihodin katon, seinät ja lauteet. Laudepuut on Kivijärveltä Sulo-enon maalta - haapaa. Kertun kummien poika, Juuso, pääsi ripille Jaalassa. Paavo-Pekka sai ajokortin heinäkuun alussa ja vaihdoimme sinisen pikku-Almeran isompaan Almeraan.

Heinäkuussa kävimme tietenkin katsomassa Lauria ja perhettä Savonlinnassa ja samalla reissulla kävimme tutustumassa Imatraan ja kuuntelemassa sillä reissulla Manhattan Transfer-yhtyettä. Kummipoikamme pääsi Hämeenlinnassa ripille ja muuten sitten tietenkin käytiin Kotkassa ja Kivijärvellä. Helteinen kesä vaikutti äitiin ja meillä molemmilla veljeksillä oli vakaa epäilys, että äidillä on jotain fyysistä vikaa pään verenkierrossa tai jossain, koska hänen huolehtimishössöttämisensä moninkertaistui tuon kesän aikana ja helpotti sitten vasta syksyllä, kun ilma viileni.

Veljeni vanhin poika meni naimisiin ja olimme toki häissä. Seuraavana päivänä olimme Helsingissä todistamassa, kun raitiovaunu oli ajanut Stockmannin seinästä sisään. Tutustuimme Tuusulan rantatiehen ja sen nähtävyyksiin ja sitten loppukesästä ennen koulujen alkua Kerttu pääsi ripille. 

Minun koulutyö jatkui viidennen luokan kanssa. Yleensäkin oman luokan lisäksi minulla oli runsaasti vieraiden luokkien musiikkitunteja, joten melkoisen oppilasmäärän kanssa vuosittain aina työskentelin ja näin ollen minulla on ihan valtava määrä oppilaita oman historiani ajalta. Eipä siis ihme, että minun on täysin mahdoton mennä tuohon kylälle' niin etteikö joku tervehtisi. On ihan lapsista reippaasti eläkeikäisiin saakka monta eri sukupolvea.

Laurin ristiäiset pidettiin Olavinlinnan kappelissa. Elokuun lopulla juhlimme Ilonan 80-vuotispäivää ja loppuvuosi sujuikin sitten vanhalla painolla. Koulua, laulua, kreikkaa, liikuntaa ja niin edelleen. Ammattiyhdistystä ja tavallista elämän tohinaa, mihin taisi kuulua yksi pikainen Savonlinnan reissu. Essi ja perhe viettivät joulun meillä - oli hassua, kun oli vauva talossa.