Jipii. Tänään on taas tämä päivä, kun päivät alkavat täällä pohjan perukoilla hiljalleen pidetä. Kyse on siis talvipäivänseisauksesta. Maapallomme kallistumasuhde aurinkoon aiheuttaa sen, että näillä leveysasteilla talviajan päivät ovat lyhyitä ja ja taas vastineena kesäajan päivät ovat pitkiä. Kallistuma aiheuttaa myös sen, että meillä ei kesälläkään aurinko nouse ihan hirveän korkealle tuolla taivaan kaarella. Eron huomaa selvästi, kun menee esim. Etelä-Eurooppaan kesällä ja hyvin pian huomaa kävelevänsä varjonsa päällä päivän kuumimpien tuntien aikana. 

Aurinko laski Utsjoella viimeksi joskus marraskuun lopulla ja näyttäytyy jälleen joskus tammikuun puolivälin jälkeen (ellei ole pilvistä). Meillä täällä Etelä-Suomessa sentään aurinko nousee ja laskee, mutta ei sen takia kannata juhlia järjestää. Onneksi tämä joulu sattuu tähän sopivasti. Aurinko nousee tänään klo 9.29 ja laskee 15.13 eli päivälle tulee mittaa huimat 5h 44 min. Ei tässä ihmeesti ehdi valoa nähdä, vaikka minä en tee kellokorttiin sidottua kahdeksantuntista päivää. Usein tuolla ulkona on kuitenkin pimeää, kun minä lähden töistä ja aina on pimeää, kun minä menen sinne.

Päivän piteneminen on aluksi hyvin hidasta - minuutti tai kaksi tulee ensi alkuun tässä vuorokauden rytmissä ja päivän valaistuminen alkaa pääosin iltapäivän tunneilla. Niinpä vallankin kahdeksan aamuina (minulla käytännössä perjantaita lukuun ottamatta kaikki) saa tallustaa pimeässä, joskin on meillä katuvalot ~ en minä niin maalla asu. Helmikuun alkuviikoilla huomaa kuitenkin aamujen kirkastumisen ja siitä hiihtolomaviikosta (meillä viikko 8) alkaa päivä pidetä sitten melkoisella vauhdilla. Niinpä kevätpäiväntasauksen tienoilla täällä Vihdissä aurinko nousee jo 6.22 ja laskee 18.39 eli päivälle tulee mittaa 12 h 18 min. Lisäksi auringon kehrä on sen verran korkea, että hämärän aika molemmin puolin on paljon pidempi kuin talvella ja näin ollen todellista valoaikaa on enemmän. Tuosta tasauspäivästä  mennään noin viikko eteenpäin ja sitten taas käännetään kello kesäaikaan eli tunti eteenpäin ja niinpä päivän mitta tuntuu kertaheitolla kasvavan, vaikka eihän niin oikeasti tapahdu.

Juhannuksen tienoilla on sitten kesäpäivänseisaus, jolloin meillä on päivä pisimmillään. Jos on pilvetön juhannus, niin edes täällä Etelä-Suomessa ei tule pimeää ja pelkästään auringonnousun ja -laskun (3.53 - 22.55) välissä on 19 h 2 min eikä siinä välissä ihmeesti ehdi pimetä. Lapissa tietenkin on hirveän valoisaa ja siellähän ihan pohjoisessa (Utsjoki) kaamoksen vastakohdaksi ei aurinko laske parin kuukauden aikana.

Talvipäivänseisauksen kunniaksi laulan tänään Bachia, mutta siitä sitten enemmän jatkossa.