Tykästyin valokuvaamiseen lukioikäisenä. Ostin silloin ensimmäisen järkkärikamerani - vähän käytetyn, mutta hyvän Petri-nimisen rungon, jossa oli sitten kolme putkea - 33mm, 50mm ja 135 mm. Se oli ihan mukava aloittelevan kuvaajan kameraksi ja täysin manuaalinen, joten aukot ja ajat tulivat vallan tutuiksi. Otin paljon mustavalkoisia kuvia ja kehitin ne sitten itse ihan filmejä myöten eli tuli opetelluksi homma kuta kuinkin alusta alkaen. Petri oli miellä pitkään, mutta se valitettavasti hajosi joskus 1980-luvun lopulla ja jouduimme hankkimaan uuden.

Pennin miesystävä oli ammattivalokuvaaja ja hänen kauttaa saimme sitten uuden kameran, jonka merkkiä en muista. Sekin oli hyvä, mutta ei siinäkään mitään automatiikkaa ollut, mutta eipä se minua haitannut. Kamera kulki hyvin reissuillamme ja kun katselen noita vanhoja albumeihin laitettuja kuvia, niin aivan tyytyväinen voi kuvien laatuun olla. Täytyy muistaa, että enhän minä ole edes vakavasti otettava harrastaja saati sitten edes liki ammattilainen ja niinpä hyviä kuvia oli lopulta varmaan yksi sadasta. Veljeni poika on ammattikuvaaja ja hän sitä sanoi, että kyllä varmasti jokainen joskus ottaa hyvän kuvan. Hänen vaan on ammattilaisena saatava niitä kuvia huomattavastio suuremmalla prosentilla.

Ensimmäisen digikameramme saimme joskus 2000-luvun alussa. Se oli ihan pieni ja täysautomaattinen pocket camera, muistaakseni Fuji. Irmeli osti sen minulle joululahjaksi. Se oli myös ihan hyvä, mutta sen ongelma oli viive kuvanotossa eli kun painoi nappulaa, niin sulkijan avautumisessa meni hetki ja niinpä esim. ollessamme Ahvenanmaalla, jäi merikotkan liitely päämme päältä ikuistamatta, koska se kerkesi kadota puiden latvojen taakse ennen kuin räpsähti.

Se kamera särkyi sitten lopullisesti, kun olin Paavo-Pekan kanssa Santorinilla. Siinä kohtaa ostin sitten vähän paremman kiinteäobjektiivisen laitteen, joka nykyään on Essillä, mutta hän ei käsittääkseni hirveästi kuvaa. Se kamera oli erinomaisen hyvä, mutta automatiikasta johtuen en saanut aina tehdyksi sellaisia asioita kuin halusin.

Ostimme sitten Kertulle ylppärilahjaksi Nikonin järkkärin. Ihastuin siihen niin paljon, että seuraavana kesänä ostin itselleni samanlaisen kahdella putkella. Molemmat zoomeja 33-50 mm ja 50-200 mm. Tällä hetkellä minulla on jo toinen Nikon, joskin se ensimmäinenkin on ihan kunnossa.

kame.jpg

********

Olen kai suhteellisen ahkera kuvaaja ja varmaankin nuo lapsenlapset ovat olleet kaikkein suurin kohde. Myös matkat ovat innottaneet minua kuvaamaan ja etenkin Pariisista ja Kreikasta löytyy kuvia paljon - puhutaan tuhansista. Musiikkihommistakin on jäänyt jälkipolville katsottavaa.

Minulla on ulkoinen kiintolevy, jonne olen siirtänyt melkoisen määrän kuvia vuodesta 2002 alkaen. 2000-luvun alkuvuosilta olen kyllä poltellut tosi paljon kuvia dvd-levyille ja sitten poistanut ne koneelta eli melkoinen määrä on tuolla hyllyn kaapistoissa. Järkkäriajoilta kuitenkin uskoisin kaikkien kuvien olevan tuossa kiintolevylaitteella. Niistä olen vuosittain valinnut hehkeimmät otokset ja sitten teettänyt niistä Ifolor-kirjat, joskin nyt on pienoinen tauko ollut siinä hommassa. Tartun kuitenkin jossain vaiheessa hommaan ja jatkan kirjojen tekemistä. 

Juuri tässä vilkaisin tuota ulkoista kiintolevyä ja suorastaan, jos en nyt järkyttynyt, niin vähän hämmästyin. Siinä levyllä on nimittäin 28404 kuvaa vuodesta 2002 lähtien. Viidessätoista vuodessa on noin 5475 päivää (2002-2017) ja näin laskien tasaisen taulukon mukaan olen ottanut joka päivä yli viisi (vaan alle kuusi) kuvaa. Näinhän ei toki ole, mutta on siis tullut näpsityksi yhtä ja toista. Nyt täytyy vielä huomioida, että tässä luvussa on vain järkkärillä otetut kuvat - kännykkäkuvia en laske lainkaan mukaan. Minä en kylläkään kovin paljon ota kännykälläni kuvia, joten sillä ei ole tilastollista merkitystä.

Uutterat kuvasuvuodet alkavat vuodesta 2008, jolloin siis ostin tuon ensimmäisen digijärkkärini. Vuoden 2008 saalis on 3393 kuvaa. Kiivain vuosi on tähän mennessä ollut 2010, jolloin otin 4175 kuvaa. Vauhti on hieman laantunut, mutta tuhannen ja kahdentuhannen välissä tässä on joka vuosi liikuttu. Jos en harrastaisi videokuvausta, niin kai niitä kuvia olisi sitten hurjasti enemmän, mutta onhan näitä tässäkin tarpeeksi.