Onpa tämän loman aikana tullut käydyksi elokuvissakin. Tuntematonta sotilasta en valitettavasti ole saanut sopimaan ohjelmistoon, mutta eiköhän sekin joskus tule nähdyksi. Kovasti olen kuullut sitä kehuttavan. 

Meillä on täällä kotikylässä vastikään uusittu hyvätasoinen leffateatteri. Uusimistilanteessa uusi omistaja vaihtoi tuolien päällykset ja ajatellen itse elokuvia, niin valkokankaan vaihto varmasti oli merkittävä teko. Äänentoistoon on lisäksi selvästi kiinnitetty huomiota, joten nautittavia elokuvailtoja varmasti voidaan Vihdin Kinossa vastakin kokea.

Ensimmäinen lomaleffamme sattui viime viikolle, kun kävimme katsomassa ruotsalaista huippukomediaa. Kyseessä oli tietenkin Solsidan, joka on toki hyvin tuttu jo pitkäaikaisesta telkkarisarjasta. Henkilöt kaikkine erikoisine piirteineen ovat edelleen samat ja myös kaikki toiminta on hyvin samanoloista. Tarina etenee kuitenkin kaiken komediallisen toimen keskellä myös melko vakavilla aiheilla, joita en tässä enempää aio paljastella, mutta kaiken nauramisen keskellä saa katsoja kyllä hieman pohtimisenkin aihetta. Jos ei ole katsonut telkkarisarjaa, saattaa ehkä hieman äimistellä joitakin juttuja, mutta kyllä sen juoneen ja sisältöön varmasti pääsee helposti sellainenkin, joka ei ole sarjaa nähnyt. Ehdottoman suositeltava elokuva.

Toisen leffani kävin sitten katsomassa itsekseni, jos kohta en ollut kinossa yksin, koska kyseessä oli vallan suosituksi kohonnut raina - The Last Jedi.  Irmeli ei ole Tähtien sota-fani lainkaan eikä häntä yhtään kiinnostanut lähteä katsomaan tätä massiivista paukuttelua ja niinpä todella menin yksin. En ole muuten ikinä voinut ymmärtää, miksi ihmisten täytyy aina mennä jonkun kanssa leffaan tai lätkämatsiin tai konserttiin. Ihan kivaa on, jos on seuraa, mutta minusta on mukavaa uppoutua noihin mainitsemiini asioihin ja keskittyä niihin ja ne jutut voi tehdä vallan mainiosti itsekseen. Uusi Star Wars-leffa on ihan hyvä, mutta ei maailmoja syleilevä euforinen suurkokemus, jota pitäisi hehkuttaa kuin Paavo Noponen aikoinaan hiihtoa selostaessaan. En tässäkään ala tehdä mitään paljastustarinaa, jos nyt joku sattuu tätä lukemaan, joten suosittelen, että menette katsomaan leffaa. Se on omassa sarjassaan aivan hyvä juttu ja tämähän on minun subjektiivinen kokemukseni. Joku toinen voi ylistää sitä ja joku toinen alistaa, mutta kyllä se katsomista kestää.

Huomenna tai lauantaina saatan vielä mennä katsomaan jääkiekkoleffaa, 95, joka siis kertoo miesten lätkämaajoukkueen ensimmäisestä maailmanmestaruudesta vuonna 1995. Menen, jos ehdin.

Muuten voin tässä todeta, että monenlaista leffaa on tullut katsotuksi televisioapparaatista tämän joululoman aikana. Ihan hyviä juttuja nekin - ainakin melkein kaikki, jos kohta keskellä päivää tulevat mustavalkoiset vanhat suomalaisleffat ovat ihan vähäsen huvittavia, mutta aikansa kuviahan ne ovat.