Tuli sitten vuosi 2005. Hiihdon MM-kisat pidettiin Oberstdorfissa, Saksassa. Suomalaiset maksoivat edelleen Lahden dopingkäryjä ja niinpä menestys oli vallan laimeaa. Viisi mitalia, joista Janne Ahonen ainoana kultamitalistina mäessä. Muutenkin mäkihyppääjät olivat niitä, jotka juhlivat metallit kaulassa, joskin kaksi mitalia tuli naishiihtäjille. Euroviisuja hoilattiin Ukrainassa. Suomi sijoittui johonkin kohtaan ynnä muita eli ei siis menestystä Geir Rönningin laululle "Miksi?". Voitto meni Kreikkaan. Naisten jääkiekon mm-kisat pidettiin Ruotsissa, missä suomalaiset hävisivät pronssimatsin Ruotsille. Miesten kisat pidettiin puolestaan Itävallassa ja sieltä suomalaisjengi  palasi lopulta seitsemänneksi sijoittuneena. Suomi putosi häviten välierässä lopulta pronssille yltäneelle Venäjälle. Yleisurheilun arvokisamitaleita jaettiin kotoisasti Suomessa, joskin arvolätkiä ei lopulta jäänyt Suomeen kuin yksi kappale, jonka sai hyllyynsä sijoittaa pituushyppääjä Tommi Evilä. Pronssia Tommi hyppäsi, mikä oli toki valtavan hieno saavutus.

Vuosi alkoi toki ihan vanhaan malliin ja sen verran uutta tietoa oli saatu, että Laurille oli tulossa pikkuveli- tai sisko. Epäilty aika oli heinäkuun lopussa ja sitä tietenkin ajateltiin suvun merkittävävimmäksi tapahtumaksi ajatellen vuotta 2005. Toisin kuitenkin kävi.

Koulutyöt ja kaikenlaiset harrastukset menivät siinä omalla painollaan - kuorot, VOAY, kreikan tunnit, hiihtely ja lenkkeily ja ylimääräisenä koulumme näytelmäprojekti, joka teetti runsaasti työtä, joskin oli käsittämättömän mukavaa. Näytelmä oli Vaahteramäen Eemeli ja minun osuus oli musiikkien äänittämisen lisäksi hillua hurjana ~ olin Eemelin isän roolissa. 

Irmeli ja Kerttu kävivät hiihtolomalla ihmettelemässä Pariisia. Juuri, kun Vaahteramäen Eemelin esitykset olivat alkamaisillaan, perhettämme kohtasi suuri suru. Äitin kuoli aivoverenvuotoon Essin syntymäpäivän jälkeisenä yönä. Yllättävä poismeno toi tietenkin tullessaan surua ja olihan se tietenkin käytännössäkin hankalaa, koska asumme kaukana Kivijärvestä ja hautajaisten hoitaminen jo sinällään oli iso järjestely. Äiti siunattiin maan lepoon Kivijärvellä reipas pari viikkoa kuoleman jälkeen, mutta samalla piti hoitaa kaikki koulu- ja muuta arkiasiat. 

Toukokuussa sitten kävimme äitienpäivänä Savonlinnassa ja sitten minä piipahdin Santorinilla leirikoulua pitämässä. Kevät päättyi Paavo-Pekan amiksesta valmistumisen juhliin. Samana viikonloppuna piipahdimme sitten Jaalassa Hilman ylppäreissä. 

Heti kesäloman alettua ajelin Kivijärvelle hoitamaan perunkirjoitukset ja samalla reissulla kävin sitten Vesannollakin. Keäskuu vietettiin muuten sitten kotioloissa, joskin juhannuksena lähdettiin ensin Jaalaan ja sitten mentiin Savonlinnassa käymään. Heinäkuussa lähetettiin Paavo-Pekka armeijaan, joka tosin jäi aika lyhkäiseksi, mutta tulipa käydyksi. Irmeli ja minä vietimme jonkin aikaa mökillä ja piipahdimme Turussakin. 

Heinäkuun puolivälin jälkeen reissasimme Viroon omalla autolla. Kohteena länsirannalla sijaitseva Haapsalu. Löysimme majapaikan ihan korvesta ~ vanha asuintilaksi muutettu navetta. Hyvä reissu. Savonlinnan poikavauva syntyi sitten heinäkuun lopussa ja olimme sitten paikalla, kun hän tuli kotiin sairaalasta. 

Elokuun alussa olimme Irmelin kanssa Naxoksella, Kreikassa. Kuuma reissu, mutta mukava saari, joskin kerralla tuli nähdyksi, enkä usko, että enää haluaisin sinne. 

Koulu alkoi sitten taas normaalisti ja tällä erää aloitin uuden kierroksen viidennen luokan kanssa.  Hiljalleen ne harrastuksetkin siitä pääsivät vauhtiin. Elokuun lopulla saimme vieraita Skotlannista, kun Paul Gray, kirjeenvaihtokaverini 1960-luvun lopulta tuli käymään. Olin löytänyt hänet joskus 2000-luvun alussa nettiä kaivelemalla ja siitä alkaen olimme olleet yhteyksissä sähköpostitse. Samana viikonloppuna huitaisimme Savonlinnaan, missä poikavauva sai nimen ja hänestä tuli Artturi Johannes. 

Siinä sitten kuorot, Thromos ja muuta harrastukset tosiaan lähtivät käyntiin. Essillä alkoi viimeinen vuosi Savonlinnassa. Paavo-Pekka lähti jatkamaan opiskelujaan Lohjalle ja Kerttu jatkoi lukiohommiaan. Irmeli pysyi edelleen päiväkodin johtohommissa.

Syksyn mittaan kävimme Hesassa, Kotkassa ja varmaan Savonlinnassakin. Irmelin silmä leikattiin tai itse asiassa se taidettiin jäädyttää, koska hänellä on joku sellainen silmäsairaus, jota pitää seurata. Kovasti aktiivinen tuo loppusyksy kaikkiaan oli, mutta lopulta tultiin taas jouluun ja vuosi oli paketissa.