Ja sitten vuosi 2006. Oli talviolympiakisat ja tällä kertaa Italiassa, Torinossa. Yhtään kultaa eivät suomalaisurheilijat saaneet, mutta toki hopeoita ja pronsseja irtosi. Maastohiihto rämpi suossa ja vain Aino-Kaisa Saarinen ja Virpi Kuitunen pääsivät pokkaamaan mitalit parisprintissä. Miesten lätkäjoukkueelta odotettiin paljon ja lopulta hopea irtosikin, mutta jälleen kerran tuli turbaaniin Ruotsilta. Euroviisut väännettiin sitten Ateenassa ja sieltähän se pläjäys sitten tuli. Kun olin jo lapsena 60-luvun puolivälistä alkaen odottanut ja toivonut, että Suomi voittaisi, niin nyt se tapahtui, mutta valitettavasti sellaiseen aikaan, että koko Euroviisut olivat menettäneet kinnostuksensa. En edes ennen kisoja tiennyt, kuka Suomea edusti. Satuin vaan olemaan Kreikassa juuri tuolloin ja hämmästyin suuresti, kun tavernassa, jossa istuin, alkoi hillitön yhteislaulu, kun hirviöt aloittivat Rock'n Roll Hallelujahin. Tavernassa oli pääasiassa saksalaisia ja ruotsalaisia. Naiset eivät pelanneet jääkiekon MM-kisoja ollenkaan vuonna 2006. Miehet hakivat Riikasta pronssimitalit ja onnistuivat loppuottelussa takomaan 5-0 numerot Kanadaa vastaan. Yleisurheilijat taistelivat Göteborgissa ja siellä estejuoksija Jukka Keskisalo sensaatiomaisesti nappasi kultaa hurjan loppukirinsä ansiosta. Olli-Pekka Karjalainen sai lopulta kultaa moukarin heitosta, joskin vasta vuosien jälkeen, kun tulokset varmistettiin koeputkessa. Tero Pitkämäki kävi pokkaamassa hopeaa.

Talvi nyt meni niin kuin meni. Laulua, soittoa, töitä, kreikkaa, ammattiyhdistystä. OAJ-hommissa kävin paljon kursseilla, koska toimin yhdistyksen luottamusmiehenä. Hiihtämässäkin kävin silloin, kun lunta oli edes nimeksi. Meillä oli tammikuussa vieras Ranskasta - lukioikäinen Anna, joka oli tullut vastavierailulle. Meidän lukiossa oli ja on kyllä edelleenkin erittäin aktiivinen ranskan opettaja, joka järjestää ranskan opiskelijoille viikon reissuja lähelle Sveitsin rajaa, Belfourtiin ja sitten taas sieltä tullaan vastavierailulle. Nämä reissut järjestetään aina halvimmalla mahdollisella tavalla ja siihen kuuluu mm. majoitus jonkun kodissa, ruokailut ja kyyditykset. Se on hieman rasittavaa, mutta hyvin antoisaa.

Kerttu kävi lukion toista luokkaa ja juuri siinä ennen hiihtolomaa olivat hänen vanhojen tanssinsa, mikä luonnollisesti oli hieno tilaisuus. Essilläkin oli silloin joskus ehkä vuonna 2000. Tapoihin kuului, että isät tanssittavat tyttäriään ja minäkin siinä nipin napin onnistuin. En tanssitaitoni takia (se on todella heikko), vaan sen takia, että olin juuri viikkoa aiemmin ollut leikkauksessa ja melkoisen hankalaa se liikkuminen vielä oli. Videolta näkyy, että kovin on lyhyt askel.  Hiihtolomalla tapasimme englantilaisia ystäviämme, joihin tutustuimme koulumme Comenius-projektin aikana.

Jouduimme antamaan periksi pakkotarpeille eli ostimme toisen auton. Yksinkertaisesti logistiikka ei toiminut ja kun minun vielä piti alkaa opettaa Kerttua, niin kaikkien tekijöiden summaus ei enää pelannut. Essi ja Miku ja pojat muuttivat Vihtiin, koska Essi valmistui. 

Kevät päättyi sitten taas juhliin, kun Paavo-Pekka nappasi toisen ammattinsa eli valmistui sähköasentajaksi. Kevään aikana oli toki käyty Kotkassa ja Hesassa, mutta muuten aika paikallaan tuo eläminen pyöri. Olin toukokuun puolivälin jälkeen Santorinilla leirikoulussa, tulin sitten viimeiseksi kouluviikoksi kotiin, päätin siltä osin ne hommat ja lähdin takaisin Santorinille. Olin nimittäin luvannut Paavolle, että ikään kuin palkkioksi tehdyistä kouluhommista vien hänet jonnekin, mihin hän haluaa ja kohde oli sitten Santorini. Olihan sinne mukavaa mennä ihan lomailemaan - ei ollut työpaineita.

Kesä sitten vietettiin taas ensin kotikuvioissa, koska Irmeli pääsi lomalle vasta juhannuksen jälkeen. Retkeilimme Salmin ulkoilualueella, joka siis rajoittuu Nuuksioon ja sieltä kyllä pääsee hyvin kävelemään läpi koko puiston. 

Heinäkuun puolivälissä suhasimme sitten lentäen Saksaan, mistä vuokrasimme auton ja ajaa pösötimme Saksan ja Itävallan kautta Italiaan, Garda-järvelle ja sitten vielä takaisin lähtöpaikkaan, Moselin laaksoon. Matka kesti kymmenen päivää ja ehdimme nähdä todella paljon ~ keskitysleirin Munchenin lähellä, Neuschwansteinin linnan, Innsbruckin hyppyrin, Garda-järven, jalkapallon MM-loppuottelun hulinat Italiassa (Italia siis voitti), Garmisch-Partenkirchenin, Zugspitzen ja sitten vielä piipahtaa Ranskan puolella ennen kuin vielä vietimme pari päivää todella kauniissa paikassa Moselin laaksossa.

Saksan reissun jälkeen Irmeli meni töihin ja minä lähdin Keski-Suomeen ja Vesannolle, missä kävin sattuneesta syystä videoimassa kaikki entiset kouluni ja talot, joissa olin asunut. Aloin nimittäin hiljalleen pohtia seuraavan kevään tasavuotisjuhliani. Vielä hieman ennen koulun alkua pidimme isot puutarhajuhlat. Oli tosi lämmintä vielä myöhään yölläkin.

Syksy alkoi perinteisellä meiningillä.  Tosin vain Kerttu oli koulussa, abiturienttina. Paavo meni töihin ja Essi aloitti opettajan uransa Nummelan yläkoulussa ihan omassa työssään eli kotitalousopettajana. Irmelin duuni jatkui ihan samana ja minä opetin kuudetta luokkaa. Oli kreikkaa, lauluhommia, liikkumista, lukemista ja ammattiyhdistystä. Ihan siis sellaista yksinkertaista kesän jälkeistä elämää. Kotkassa kävimme myös usein.

Kerttu sai ajokortin lokakuussa ja minulle varmistui 100%:nen autokoulunopettajaura, sillä kaikki opettamani ajokokelaat ovat saaneet kortin ensimmäisellä yrityksellä. Lisäksi tein jo silloin päätöksen, että ketään en enää ikinä opeta.

Olin äänittämässä yhtä levyä, jossa soitin toistaiseksi ainutkertaiseksi jäänyttä soitinta - polkuharmoonia. Siellä taustalla sen hönkiminen kuuluu, kun niitä biisejä kuuntelee. Videoin ahkerasti kaikenlaisia minun elämääni aktiivisesti kuuluneita tapahtumia - tähtäimessä siis 50-vuotisjuhlani.

Joulu vietettiin sitten taas kotioloissa, luettiin, liikuttiin ja niin edelleen. Varmasti tuli käydyksi kirkossa ja lauloin varmaan monessakin paikassa - en muista. Ei mitään ihmeellistä epätavanomaista...