Siirryttiinpä sitten vuoteen 2007. Alkuvuoden suurin hiihtotapahtuma järjestettiin Sapporossa, Japanissa eli nyt oli kyseessä MM-kisat. Suomalaisille kahdeksan mitalia, joista viisi oli kultaista. Naishiihtäjät ja yhdistetyn miehet olivat pääosissa. Miesten hiihto kulki edelleen nahkeissa liistereissä. Euroviisut laulettiin sitten toukokuussa Helsingissä. Serbia voitti ja Suomi palasi takaisin sijoille ynnä muut Hanna Pakarisen laululla "Leave me alone". Naisten jääkiekkoilun maailmanmestaruudesta oteltiin Kanadassa, missä kotijoukkue nappasi maailmanmestaruuden Suomen sijoittuessa neljänneksi. Miesten karkeloissa Moskovassa Suomen joukkue sijoittui komeasti hopealle häviten loppuottelussa Kanadalle. Yleisurheilijat tappelivat paremmuudesta yksilölajeissa Japanissa, Osakassa. Yleisurheilun vaipuminen pysyvään taantumaan näkyi siinä, että siltä reissulta tuli suomalaisurheilijoille vain yksi mitali, joskin kirkkain mahdollinen ja senhän toi miesten keihäästä Tero Pitkämäki. Muuten ei ole mitään mainittavaa.

Vuosi vaihtui ja lunta riitti hiihtämiseen asti. Työ vei tietenkin osansa - kuudennella luokalla on aina tekemistä, mutta aikaa riitti lauluhommiin ja ammattiyhdistystyöhön sekä kreikan opiskeluun. Olimme tammikuun lopulla OAJ:n risteilyllä eli ns. Educa-risteilyllä, johon yleensä suurin määrin osallistuvat ammattiyhdistysaktiivit, jos kohta muutkin jäsenet eli ei mikään suljettu systeemi. Tammikuun puolivälissä uutteroin ja lähetin kymmeniä kutsukortteja, koska edessä oli suuret bileet eli minun 50-vuotisjuhlat. Tein sovituksia bändeille ja värkkäsin videon, joka veisi suunnittelemaani ohjelmaa eteenpäin. Synttärijuhlabändit treenasivat uutterasti ja ohjelmarunko alkoi valmistua. 

Kerttu päätti koulunsa abi-juhliin ja alkoi valmistella itseään yo-kirjoituksiin. Jotain hän ehti kirjoittaakin ennen joulua - olisiko ollut ruotsi ja terveystieto? En muista. Hiihtoloman aikana teimme ( = Irmeli teki, minä autoin) kotona kreikkalaista ruokaa yli sadalle ihmiselle ja pakastimme ne odottamaan huhtikuun alkua. 

Saimme maaliskuussa yllättäen kuulla, että naapurikoulu lopetetaan ja oppilaat siirretään sieltä meille kirkonkylän kouluun. Se ei ollut ihan helppo juttu, koska vastustusta asiaan esiintyi yllättävän paljon. Meidät opettajat päätettiin kouluttaa ja valmistaa asiaan mahdollisimman hyvin ja siihen tarkoitukseen katsottiin parin päivän reissu Liverpooliin olevan vallan sopiva. Niinpä kävimme siellä maaliskuun lopussa valmistautumassa yhdistymiseen. 

Synttärijuhliani edeltävä viikko oli aika täysi, mutta ihmeesti ehdimme kaikki valmistelut tehdä. Paul-ystäväni tuli Skotlannista tuomaan kansainvälistä väriä juhlaani. Vuokrasin Helsingistä isot äänentoistolaitteet bändiäni ja muita juttuja varten ja toki kaikkeen koristeluun ja laitteluun hujahti aikaa melkoisesti. Lopulta paikalle saapui noin 130 vierasta, ruoka riitti samoin kuin juoma ja hauskaa oli. Olin kieltänyt lahjat enkä niitä sitten saanutkaan konkreettisessa mielessä, mutta olin kyllä vihjaissut Kreikan matkasta ja siihen saimme sitten mukavasti lahjarahaa. Ohjelmani eteni videon avulla. Videolla näytettiin kaikki asunnot, joissa olin asunut elämäni aikana sekä kaikki koulut, joita olin käynyt. Sopivissa väleissä esitin eri ryhmien kanssa musiikkia hengellisestä rokkiin asti - ihan kuten Lauantain toivotuissa.

Keväällä kävin sitten vielä Santorinilla leirikoulussa ja sitten juhlimmekin Kertun ylioppilaaksi pääsemistä. Heti pian yo-juhlien jälkeen lähdimme Irmelin kanssa Skotlantiin Paulin 50-vuotispäiville Glasgowiin. Mukavat juhlat ja pidin jopa juhlissa ihan ex-tempore-puheen eteläsuomalaisella skottimurteella. Nauroivat minulle, mokomat. Tuon reissun aikana syntyi Essin perheeseen kolmas poika eli Lauri ja Artturi saivat veljeksen. 

Kesäkuussa ehdimme vielä käydä Kivijärvellä ja sieltä sitten Jyväskylässä veljeni nuorimman tyttären rippijuhlissa. Heinäkuun alku vietettiin pääosin kotioloissa, minä käväisin tosin Keski-Suomessa ja sitten vielä Vesannolla. Loppukuusta lähdimme sitten Kreikkaan, tällä kertaa Peloponnesokselle Finikoundaan. Tosi mukava reissu, joskin harmillista oli, että ystävämme, joiden piti lähteä matkaan, joutuivat yllättäen peruuttamaan viime hetkessä matkansa.Meillä oli kuitenkin ihan asiallisen mukava reissu.

Kesän aikana Kerttu kävi töissä Nesteellä vähän matkan päässä meiltä ja Paavo teki pätkähommia. Syksyllä Kerttu muutti Nummelaan ja meni erityisohjaajaksi päiväkotiin. 

Vauva sai sitten  nimen ja hänestä tuli Aleksanteri Nikolas. 

Syksy alkoi sitten perinteiseen tapaan. Minä aloitin neljännen luokan opena, Irmeli edelleen päiväkodissa, Kerttu meni toiseen päiväkotiin, Paavo aloitti jossain vaiheessa duunit Fortumilla ja Essi oli kotiäitinä. Minä jatkoin vanhoja tuttuja hommia eli lauluja, soitteloita, kreikkaa, yhdistystä ja toki liikkumista, jota olin tehnyt aina eri tavoin - milloin juosten, milloin pyöräillen, rullaluistellen, hiihtäen, kävellen... vaikka mitä, mutta aktiivisesti kuitenkin. 

Syksy sujui jouluun saakka ihan vanhalla meiningillä. Emme käyneet juuri missään paitsi sitten syyslomalla kävimme Kivijärvellä. Muuten se taas sujahti kotinurkissa. Joulu taas vanhaan malliin melkein ääritarkasti samalla aikataululla kuin muinakin jouluina.