Vuosi 2008. Hiihdon MM-kisoissa oli välivuosi. Olihan niitä kisoja varmasti ampumahiihdossa, lentomäenlaskussa ja alppihiihdossa ja monessa muussakin, mutta minun mielenkiintoni on aina rajoittunut perinteisiin pohjoismaisiin hiihtoihin ja mäkihyppelyihin ja siksi en ole näistä mainitsemistani lajeista juurikaan ollut innostunut.
Euroviisut laulettiin sitten Belgradissa, Serbiassa. Suomea edusti Teräsbetoni laulullaan "Missä miehet ratsastaa", mutta hevi ei purrut Eurooppaan ja sijoitus jäi taas sinne ynnä muut osastolle. Voitto meni ensimmäistä kertaa Venäjälle.
Naisten jääkiekon MM-kisat pelattiin Kiinassa ja suomalaiset saivat pronssia USA:n viedessä mestaruuden. Miesten kisat pelattiin Kanadassa ja suomalaisille tuli pronssia ja mikä parasta - pronssimatsissa hakattiin Ruotsi. Kullan kahmaisi Venäjä.
Kesäolympialaiset kisailtiin Pekingissä ja sieltä suomalaiset kantoivat kotiin neljä mitalia ja ainoan kultaisen toi ampuja Satu Mäkelä-Nummela. 

Vuosi alkoi kipsissä. Irmelin nilkka murtui vähän ennen joulua ja niinpä edellinen joulu ja alkuvuosi sitten sujuivat pääasiassa maatessa sohvalla ja kaukosäädinten käytön opettelussa. Normaali arki minun koulutyössä ja harrastuksissa lähti hetimmiten tammikuun alkupuolelta käyntiin. Kuoroja, kreikkaa ja sauvakävelyä sekä ammattiyhdistystä.  Pysyttelimme pääasiassa kotona - mitä nyt Kotkassa piipahdeltiin ajoittain. Selkäni oli aika vaikea noihin aikoihin ja se esti monenlaiset harrastukset ja huvitukset. Lumet olivat aika vähissä ja kirjoitinkin open päiväkirjaani huhtikluun alussa, että pääsin ensimmäisen kerran ulos liikuntatunneilla vasta huhtikuun alussa. Ei ollut lunta eikä jäätä - pääasiassa satoi vettä koko talven.

Helmikuussa otimme kotiin käyttöön hälytysjärjestelmän. Auto vaihdettiin - harmaa Almera eli Mortti vaihtui vihreään Primeraan eli Perttiin.

Huhtikuun alussa lauloin Vihdin Viihdekuoron konsertissa heviä - Metallican "Unforgiven" taittui vihtiläisittäin jopa uskottavasti. Huhti- ja toukokuu olivat keväisiä ja niinpä teimme monenlaisia kevättöitä jo huomattavasti aiemmin kuin yleensä. Kreikassa piti taas käydä leirikoulussa, mutta se taisi sitten olla viimeinen kerta, koska niitä järjestellyt matkatoimiston päällikkö jäi eläkkeelle eikä hänen innostustaan leirikouluja kohtaan, kukaan perinyt. Tulihan noita lopulta tehdyksi paljon - ainakin 15 kertaa. Ostin itselleni Nikonin järkkärikameran.

Toukokuussa juhlimme ystäviemme 80-vuotisjuhlia (yhteensä). 

Kesäkuussa Irmeli viimein sai viedyksi minut suurkaupunkiin - ensimmäinen reissuni isoon cityyn suuntautui Pariisiin, johon tykästyin kertaheitolla. Hieno reissu.

Kesäkuun lopulla menimme Kivijärvelle Hoikanperän vuokramökkiin, missä emme aiemmin olleet käyneetkään. Mukava paikka. Sieltä tekaisin pikareissun Vesannollekin. Essi tuli lasten kanssa ja mökki tuli kerrassaan täyteen elämää. Heinäkuun puolivälissä piipahdimme Tallinnassa yhden päivän reissulla. Ehdimme heinäkuun aikana vielä käydä Jaalassa ja Paraisilla.

Heinäkuun lopun ja elokuun alun vietimme Kreikassa, Korfulla. Matkassa olivat Essin perhe, Kerttu ja me. Kuumaa oli ja nähtävää, mutta Korfusta ei tullut sellaista paikkaa, että heti uudestaan - hyvä jos koskaan. Hotelli oli todella kiva - pieni ja rauhallinen perhepaikka.

Elokuussa palattiin normaaliin arkeen. Koulut ja harrastukset jatkuivat. Minä menin viidennelle luokalle. Tuli kuorohommia, kreikan tunteja ja muuta perinteistä syystouhua. Ollessamme Korfulla Kerttu sai kuulla, että hän on päässyt opiskelemaan Helsingin yliopistoon, mikä tietenkin oli suuri juhlan aihe. Alkusyksystä hän kävi koulussa Nummelasta käsin, mutta syksyn aikana hän sitten muutti opiskelija-asuntoon Helsinkiin, Malminkartanoon. 

Syyskuussa kävimme Irmelin kanssa Jyväskylässä, missä oli OKL:n aloittamisen 30-vuotisjuhlat. Ihan mukavaa oli tavata tyyppejä, joita ei ollut nähnyt sitten valmistumisen.

Lokakuu kului käytännössä kokonaan meidän vanhan keittiön purkamiseen ja sitten remonttimiesten duuniin ja sitten taas keittiön kuntoon laittamiseen. Irmeli kävi siskonsa kanssa Portugalissa. 

Marras- ja joulukuu kuluivat ihan kotioloissa ja -hommissa. Sen verran osaan sanoa, että kävin kymmenkunta kertaa hiihtämässä VihtiSKin maksullisella ladulla. Hiihtelykirjanpitoni alkaa noista ajoista, joten tähän historiaani voin liittää myös hiihtokilometritkin tästä alkaen. Hiihtopäiväkirjassani ovat lämpötilatkin näkyvissä ja sieltä näkee, että vähillä pakkasilla  marras- ja joulukuu menivät.

Työt tietenkin veivät oman osansa, mutta kauttaaltaan ihan normaali loppuvuosi