Olen tässä hiljalleen tehnyt biisejä ja alkanut miettiä niiden julkituontia. Levyni ilmestyi jokusen vuosi sitten ja omien biisieni osalta olen viettänyt melkoista hiljaiseloa - laulut ovat jääneet Thromoksen ja kuorojen varaan eikä minulla niin suurta poltetta ole ollut näihin omien laulujeni kanssa pelaamiseen. Joitakin biisejä niiden joukossa on, jotka haluan jättää pysyvästi maailmanhistoriaan ja siksi ne on äänitettävä ja tehtävä kunnolla, jotta mahdollisesti joku tutkija vaikkapa Sibelius-Akatemiassa tai äidinkielen laitoksella saa tutkimusaineistoa aiheenaan: "Miten biisiä ei kannata tehdä."

Muutaman viime vuoden aikana olen saanut lauluteksteihin aiheen elokuvista. Tämä nyt työn alla oleva "Kadun"-biisi on sellainen. Kyse ei ole kaupungin tai muun taajaman kadusta, vaan siitä tunteesta, kun jotakin harmittaa suuresti, kun on tehnyt jotain pieleen. En muista leffaa enkä edes sen sisältöä, mutta jotenkine sellainen se juttu oli, että vanha mies jätti perheensä nuoren naisen takia ja hyvin pian alkoi harmitella tekemäänsä. Siis hyvin yksinkertainen sisältö, mutta siitä sirtosi lauluun sopiva dramaattinen teksti. 

Musiikillisesti laulu on hyvin yksinkertainen. Se koostuu muutaman soinnun kierrosta ja pienestä poikkeamasta kertosäkeessä ja käännetystä kuviosta c-osassa. Sovituksessa on hiljaista taustaa, joka hiljalleen kasvaa jousiorkaksi ja suureksi kuoroksi, jossa kylläkin laulaa lopulta vain viisi ihmistä, mutta kun päällekkäin laitetaan useampikin äänitys, niin kas kummaa ~ siinä onkin iso kuoro hetken päästä.

Aloitin tämän biisin nauhoitukset joskus keväällä, kun olimme Gilbertin kanssa ensin laatineet eräällä ohjelmalla konetaustan, jonka avulla oli helppo alkaa soittaa tuota teosta. Kirjoitin sekä kuoro- että jousistemmat ja Thromoksen laulajat kävivät laulamassa ne taustat kesäkuun aikana. Jouset soitin digitaalipianolla ja lisäsin sitten kuvioihin. Yksi vaikeimpia osioita oli kitarointi, koska en välttämättä ole kovinkaan kaksinen kepittäjä, mutta lopulta sekä 6-kielinen että 12-kielinen taipuivat oikeaan malliin. Vielä soitin basson ja pianon ja niin alkoi kokonaisuus olla paketissa. Koska olen vankkumaton nokkahuilun ystävä, soitin sekaan myös nokkista ja vielä keksin lyödä vyöllä hieman taustamekkalaa mukaan.

Äänityksellisesti biisi on vaikea, koska alku on hyvin hiljainen ja lopussa mennään niin voimakkaalla äänellä kuin soittimista ja laulajista saadaan irti. Niinpä aikaa kului syksyyn saakka. Kävin joskus elo-syyskuussa laulamassa ensimmäiset otokset ja siinä kohtaa sitten jäin pohtimaan lopullista tuotantoa. Ensimmäisessä kuviossa minulla oli yli 60 äänitysraidalla tavaraa, mutta loppujen lopuksi koko homma putosi 40 raitaan ja niistäkin ehkä vielä hieman karsitaan.

Eilen sitten suuntasin studiolle hieman laittamaan hommaa askeleella eteenpäin. Tein kirjallisen suunnitelman, jolle Gilbert kevyesti naurahti, mutta jonka avulla onnistuimme kyhäämään biisin lopullista rakennetta. Mitä nauramista tässä nyt on? Päivänselvä kuvio ja kaikki siinä ihan valmiina.

studio3.jpg

Kopioimme kaikki minulla olleet äänitysraidat Gilbertin laitteelle ja sitten niitä ruvettiin hämpläämään ja vääntämään ja pilkkomaan ja siirtelemään ja muuttamaan niiden voimakkuuksia toisiinsa nähden ja etsimään sekä samanlaisten yksiköiden että erilaisten yksiköiden välistä balanssia. Yksikertaisesti sanoisin, että kokonaisuutta alettiin muokata.

studio2.jpg

Äänitys- ja editointiohjelmat ovat kehittyneet valtavasti siitä hetkestä, kun eka kerran studioon pääni työnsin. Sitä on tavallaan turha alkaa tässä selittelemään, mutta onhan tuo digitaalinen tietokonetekniikka ihan uskomatonta. Emme kuitenkaan muutelleet mitään äänitettyä raitaa, vaan sinne lopulliseenkin versioon tulee sitten aikanaan se musiikki sellaisenaan, kuin minä ja muut ovat sen tehneet.

studio1.jpg

Kun tätä hommaa oli tehty muutama tunti, niin väsy alkoi painaa, mutta asiat olivat hiljalleen kohdallaan. Biisi on nyt siinä tilassa, mihin se lopulta jää, mutta toistaiseksi täysin vailla minkäänlaista editointia ja miksausta eli ns. kuivana. Se jopa kuulostaa siltä, mitä olen jossain tekovaiheessa ajatellut. Turvallista 60-70-lukujen simppeliä ja toisaalta myös mahtipontista draivia. Suuria tunteita ja tarinaa, jossa on selkeä kuvio.