Monen vuoden jälkeen olemme tänä talvena päässeet/joutuneet lumitöihin. Lunta ei ole mitenkään erityisen paljon, mutta kyllähän maisemat ihan talviset ovat ja kuten tuossa olenkin aiemmin maininnut, niin olen pitkästä aikaa päässyt hiihtelemään ja nyt puhutaan jo kymmenistä kilometreistä ja jos terveenä pysyn, niin talven kilometrit ovat kohta kolminumeroisella luvulla. Sehän nyt ei ole juuri mitään, mutta toisaalta pitää jo muistaa, että minä olen yli 60-vuotias enkä erikoisen hyvässä kunnossa, joten jokainen hiihdetty klilometri on silkkaa plussaa.

Meillä on ollut mukava pienehkö pakkaskausi jo ihan tammikuun alkupuolelta saakka ja vaikka tässä jokunen plussapäivä ja ihan vesisadettakin on ollut, niin tämä keski- ja lopputalvi alkavat kuitenkin näyttää talvisilta. Lunta on nyt tullut sen verran, että siitä on muotoutunut oikein kasoja ja sitä on pitänyt pihasta tökkiä pois. Rankkaa se ei ole ollut, koska kaikki, mikä taivaalta on tullut, on ollut pakkaslunta ja sitähän tönii yhdellä kädellä. Tässä viikolla on kuitenkin ollut pari suojapäivää ja silloinhan lumi tietenkin muuttuu märäksi. Katolle jäänyt lumi tietenkin vetistyy ja muuttuu painavammaksi ja sittenhän painovoima astuu kuvioon ja liukkaalta peltikatolta tulee kaikki alas ihan kunnon rytinällä.

Näin kävi toissailtana myöhään eli sen verran myöhään, että en enää lähtenyt siirtelemään pudonneita lumia mihinkään. Kuten jo totesin, lumet tulevat ihan kovaäänisesti alas ja muistelimmekin, kuinka meidän Minka-koira oli ihan vauhkona kaikista mahdollisista äänistä ja tämä lumijyrinä kuului siihen ryhmään. 

Aamulla sitten lähdin hakemaan Hesaria laatikolta ja pitihän tuosssa ulko-oven jälkeen hieman loikkia. Se ei nyt ollut varsinaisesti ongelma, vaan jonkinlainen ongelma oli autotallin edusta. Kasa oli sen verran korkea, että ei siitä autoa olisi kovin helposti saanut läpi ja niinpä oli tartuttava kolaan. Ei se tässä kuvassa niin ihmeen korkealta näytä, mutta kyllä se nyt joka tapauksessa oli ihan kunnioitettava kasa.

lumi1.jpg

Onneton lumi oli tosiaan märkää ja tietenkin tuolta kolmen metrin korkeudelta tullessaan jymähtää oikein tiiviiksi eli sen irrottaminen oli ihan oma juttunsa. Lisäksi meillä oli vielä tietenkin ajallinen deadline, kun kummankin piti ehtiä töihin ajallaan. Minä tarvitsin autoa heti työpäiväni jälkeen, joten piti ensin lähteä Ojakkalaan ja tulla takaisin kirkolle, joten auto oli saatava ulos tallista viimeistään vartin yli seitsemän. Onneksi olin noussut viideltä, joten olin aamiaiseltani ja muilta aamutouhuiltani valmis jo puoli seitsemän maissa. Yllättävän kauan tämä lumen kaapottaminen kesti, mutta toki ehdimme ihan hyvin.

lumi2.jpg

Tämän alemman kuvan otin noin puoli kahdeksalta ja ylemmän noin tuntia aiemmin. Hyvin näkee, kuinka pimeys on jo väistynyt ja valo valtaa. Tämä on sitä kevättä.