Ja sitten vuosi 2009. Hiihdon MM-kisat pidettiin Tsekissä, Liberecissä. Suomalaisurheilijat alkoivat taas päästä jyvälle Lahden katastrofin jälkeen ja lopulta he saivat kahdeksan mitalia, joista kolme oli kultaisia. Nämä kullat olivat pääasiassa Aino-Kaisa Saarisen juhlaa, sillä hän onnistui sekä parisprintissä Virpi Kuitusen kanssa, naisten viestissä ja kymmenen kilometrin pertsalla. Miehetkin saivat pitkästä aikaa juhlia mitaleita sillä sekä viestijoukkue että Matti Heikkinen 15 kilsan petrsalla nousivat pronssipallille. Euroviisut sujuivat taas vanhaan malliin ihan mollissa. Kisat pidettiin Venäjällä ja Suomen sijoitus oli finaalissa viimeinen eli jäihän siellä sentään semifinaaleissa pudonneita taakse. Waldo's people esitti kappaleen "Lose control". Ei mitään mileikuvaa. Naisten jääkiekon MM-kisoista suomalaisnaiset pokkasivat jälleen pronssin. Kisat pidettiin Hämeenlinnassa. Miesten vastaavat kisat taisteltiin Sveitsissä ja sieltä suomalaispelaajien näppeihin jäi viides sija USA:lle hävityn "kuolemanpelin" jälkeen. Yleisurheilijat taistelivat MM-mitaleista Saksassa. Suomalaisten kohtalo oli jäädä kaikessa mitalitaistojen ulkopuolelle. Minun elinaikanani on selkeästi käynyt niin, että yksilöurheilun kiinnostus ja harrastuneisuus on selkeästi Suomessa vähentynyt ja kiinnostus on pääosin siirtynyt joukkueurheiluun, mikä toki on ymmärrettävää. Jopa Suomen potkupalloliigassa pääsee kohtuullisille ansioille, kun taas yleisurheilijat ja hiihtäjät painivat koko ajan taloudellisten realiteettien kimpussa ja joka tapauksessa huippu-urheilu on 100%:sti ammattimaista touhua. Huippujääkiekkoilijat ansaitsevat NHL:ssä miljoonia, KHL:ssäkin on suuret tulot ja melkoinen joukko Suomenkin liigassa pelaavista tyypeistä tienaa vuosittain kymmeniä tuhansia. Ja taivaan totuus on se, että joukkueurheilussa pääsee helpommalla kuin esim. kestävyysjuoksussa, joten eipä ihme, että joukkuepelit innostavat. Lisäksi jääkiekko on niin mahtava yleisölaji, että eipä juuri parempaa voisi kuvitella.

Vuosi alkoi perusmeiningillä eli töihin, laulutreeneihin, yhdistyshommiin ja hiihtämään. Pystyin hiihtämään hyvin säännöllisesti maaliskuun loppuun saakka pääosin Nummelassa ja talven saldoksi tuli reipas 500 kilometriä, joka oli peruskuntoilijalle ihan asiallinen määrä. Luin tosi paljon vapaa-aikana, kuten toki aina olin tehnytkin. 

Aivan uutena hommana elämääni astui kuoronjohtajan homma. Vihdin Viihdekuoron pitkäaikainen johtaja kuoli yllättäen kotonaan jouluaattona ja vuoden alusta kuoro oli ilman vetäjää. Minua pyydettiin paikkaajaksi ja ensimmäisen kieltäytymisen jälkeen annoin periksi pyynnöille ja päätin kokeilla. Debyytti ei ollut mitenkään helppo ja vaikka ikäni olin kuorossa laulanut, ei se homma niin yksinkertaista ole kuin miltä se näyttää. Kuoronjohtajuuttahan koulutetaan musiikkioppilaitoksissa eikä minulla ollut minkäänlaista koulutusta siihen. Kuorolaulutuntemus kyllä antoi jotain pohjaa eli en minä tavallaan ihan nollasta lähtenyt.

Tammikuun lopulla risteilimme Tallinnaan jälleen OAJ:n voimin. Juhlimme myös Irmelin siskon 60-vuotispäivää ilman Irmeliä, joka makasi kotona hillittömässä flunssassa. Helmikuu sujui sekä Viihdekuoron järjestämän edellisen johtajan muistokonsertin parissa että Produktiokuoron konsertissa. Hiihtelin toki innolla, kävin kreikan tunneilla ja töissä tietenkin, mutta sitten hiihtolomalla tempaisimme joillakin siivillä Lontooseen, missä en ollut koskaan aiemmin käynyt. Lopputulema oli, että en ihan hillittömästi tykännyt, mutta kuitenkin sen verran, että jäi positiiviselle puolelle. Skottikaverini saapui meitä tapaamaan parin päivän ajaksi. Lapsuuden suurimmat haaveeni toteutuivat, kun edelliskesänä pääsin Eiffeliin ja tällä reissulla pääsin kaksikerroksiseen Lontoon bussiin.

Maaliskuu oli ehkä harrastustäyteinen kaikkien kuorojeni kanssa - lauloinhan myös kirkkokuorossa ja Thromoskin treenaili jonkin verran. Kotona meillä oli sen verran remonttijuttua, että Paavo-Pekka muutti huhtikuussa Espooseen ja niinpä meille avautui uusi tila, josta oli tuleva tietokonehuone. Se piti kuitenkin ensin tapetoida, joten sellaistakin hommaa tehtiin, joskin se on Irmelin erikoisalaa. Hän on erinomaisen taitava tapettimies. Toukokuussa Viihdekuoron kanssa lauloimme ensimmäisen minun johtamani konsertin ja ihan hyvin se sujahti.

Kävin heti loman alettua Kivijärvellä ja Saarijärvellä tapaamassa sukulaisia ja ystäviä ja Saarijärvellä meitä oli melkoinen joukko kolmekymmentäkaksi vuotta aiemmin ylioppilaaksi väitelleitä entisiä nuoria. Kesäkuun puolivälin jälkeen sitten sujautimme Santorinille, missä vietimme hyvä, joskin erittäin tuulisen viikon. Kuun lopussa saimme sitten ikävän uutisen, kun Essi ja Miku ilmoittivat eroavansa. Nykypäivän maailmaa ja elämää, mutta eihän se silti kovin mukava uutinen ollut.

Heinäkuussa meillä oli isän puolen serkkujen tapaamiskokous Helsingissä. Olin sitten Tampereella kuoronjohtajakurssilla kuun alussa. Irmelin isä kuoli 11. päivä samana iltana, kun olimme pitämässä Produktiokuoron konserttia Utön saaressa. 

Loppukesä sujui sitten koulun alkua odotellessa, jos kohta Irmelin isän hautajaiset olivat siinä heinäkuun lopussa. 

Syyskausi alkoi totutulla tavalla, mutta sen verran oli muutosta, että jäin pois kreikan tunneilta. Ajattelin, että osaan riittävästi eikä tässä enää tarvitse sitä aktiivisesti harrastaa, mutta eihän siinä niin lopulta käynyt. Kuoro- ja lauluhommat olivat tietenkin merkittävässä osassa, kuten myös ammattiyhdistys. Aloitin kuudennen luokan opettajana Yhteiskoulun tiloissa noin 200 metrin päässä omasta pääkoulustamme. Elokuun lopulla minulla oli bändikeikka Siirilässä.

Olin ollut vuonna 2008 Tanskassa Pohjola-Nordenin kustantamana tutustumassa tanskalaiseen kouluun ja nyt sitten oli tuolloisen emäntäni vuoro käydä Suomessa. Ellen vietti viikon meillä ja näki koko koulujärjestelmämme päiväkodista lukioon ja ammattikouluun saakka.

Syksyn aikaan kävimme Viihdekuoron kanssa esiintymässä Hyvinkäällä kuoropäivillä ja treenasimme tietenkin sekä uusia että vanhoja lauluja ja opettelimme tuntemaan toisiamme. Syys-lokakuun vaihteessa kävimme Jyväskylässä, josta piipahdin sitten Kivijärvellä ja Saarijärvellä Irmelin viettäessä päiviä ja iltoja lastentarhanopettajien päivillä. 

Vihdin kirkossa oli hieno konsertti, kun Mikko Kuustonen ja Jukka Perko sekä yhtye esiintyivät. Syysloma vietettiin kotioloissa.

Marraskuun aikana Thromos siirtyi kokonaan a cappella-yhtyeeksi. Välillä hyvinkin hiljaiseloa viettänyt yhtyeemme sai uutta potkua ja aloimme suunnitella kokonaan uudenlaista toimintaa, joka sitten onkin jatkunut hyvin ihan näihin päiviin saakka. Viihdekuoro esiintyi Vihdin kirkossa yhteiskonsertissa nais- ja mieskuoron kanssa. Upea meininki ja sain johtaa lähes satapäistä kuoroa ~ "Maa on niin kaunis".

Irmelin jo vuonna 1998 kuolleen siskon mies kuoli marraskuussa juuri kun hänen vanhimmalle pojalleen syntyi tytär. Kauko ehti kuitenkin nähdä tämän lapsen. 

Joulukuussa heitin sitten oppilailleni pommin eli ilmoitin pari päivää ennen joululomaa, että yhteiset päivämme olivat lopussa, koska olin jäämässä vuorotteluvapaalle kevääksi. Työkaverini toki tiesivät asiasta jo marraskuussa, mutta oppilaille kerroin vasta kun se oli 100%:sen varmaa.

Hiihtämään pääsin sitten joulunpyhien tienoilla.