Reipas kahden viikon tuhti urheiluannos on nyt sitten päätösjuhlaa vailla. Menestystä tuli suomalaisurheilijoille - niin huonoa kuin hyvääkin, mutta niinhän siinä aina käy. Vaikka urheilijat olisivat supermielettömässä kunnossa, niin yksilöurheilussa vallankin sattuu sellaisia huonoja hetkiä, että odotettu tulos ei yksikertaisesti toteudu.

Mitaleita tuli lopulta kuusi, mikä on vähän verrattuna norjalaisten saavutuksiin, mutta verrattuna 2000-luvun kisoihin ei tulos ole yhtään huono, vaikka ainahan sitä pitäisi yrittää parantaa. 2002 suomalaiset saivat seitsemän mitalia, joista neljä kultaista. 2006 yhdeksän, mutta ei yhtään kultaa, 2010 viisi eikä silloinkaan kulta kiillellyt ja 2014 viisi mitalia, joista yksi kulta. Nyt tuolla Etelä-Korean kentillä olivat edustajamme melkoisen lähellä muutamassa lajissa eli ihan kauaksi ei jäänyt kymmenenkään arvopalkintoa.

Näistä kuudesta mitalista neljä tuli maastohiihdosta, mikä kertoo siitä, että maassamme hiljalleen päästään Lahden katastrofista eroon. Kärki on tosin hyvin kapoinen, sillä kolme noista helyistä meni Krista Pärmäkosken kaulaan ~ yksi hopea ja kaksi pronssia ~ ja sitten se voittopalkinto Iivo Niskaselle. Ilman heitä olisi Suomen saalis ollut aika surullista luettavaa. Mutta kyllä aika moni maa on myös kärkihiihtäjiensä varassa, joskin useimmilla huippumailla niitä hurjan kovan tason hiihtäjiä on pari-kolme ja Norjalla vielä enemmän. Ristomatti Hakola oli sprintissä kuudes ja hän oli ensimmäinen suomalaismies, joka pääsi olympiakisoissa finaaliin tässä pikalajissa eli mahdollista on, että tulevina vuosina hän vahvistaa sekä sprinttejä että viestikisoja. Iivo Niskanen jatkanee uraansa, mutta Matti Heikkinen on uskoakseni hiljalleen lopettelemassa eli uusia miehiä saisi luvan tulla jo hiljalleen mukaan kuvioihin. Toki hiihtomenestykseen vaikuttavat myös sääolosuhteet, sillä kukapa siitä hiihdosta innostuisi, jos ei lunta tule tarpeeksi joka talvi ja vielä hyvissä ajoin.

Naisilla on ilmeisesti tulevaisuuttakin ajatellen paremmat näkymät. Sekä Pärmäkoski että Kerttu Niskanen varmasti jatkavat ja nuoria naisia on tulossa mukaan maailmancup-tasolle ainakin jonkin verran.

Mäkihyppy on tietenkin Suomessa tällä hetkellä aivan kuolleessa tilassa ja harrastajamäärät ovat pudonneet niin paljon, että tuskinpa vanhoihin suuruuden päiviin tullaan koskaan palaamaan. Yhdistetty on jossain määrin virkistynyt, joten siinäkin on ehkä tulevaisuutta.

Ampumahiihto katoaa tämän vuoden jälkeen täysin suomalaisten menestyskartalta, koska Kaisa Mäkäräinen on jo uransa ehtoopuolella enkä yhtään ihmettelisi, vaikka hän lopettaisi tämän kauden jälkeen. Niinpä siinä on laji, jonka varaan ei enää kannata laskea yhtään mitään.

Pikaluistelu on Suomessa ollut harvojen hupi ja nyt nuo kaksi maailman kärkiluistelijaa lopettavat, joten tokkopa tuolla suurissa kisoissa nähdään pitkäteräisiä suomalaisurheilijoita pitkään aikaan. Alppilajit ovat myös suomalaisille pieni juttu, joten tuskinpa uusia palandereja ja poutiaisia nähdään mitalisijoja jahtaamassa. Erityyppiset lautalajit ovat toki kovassa huudossa ja sieltä tuleekin aina välillä ihan menestystä, kuten Enni Rukajärvelle näissäkin kisoissa, mutta erityyppiset lumilautajutut ovat äärimmäisen suosittuja kaikkialla hiihtomaailmassa ja niinpä uskoisin pessimistisesti, että Suomi putoaa lumikourun pohjalle lähivuosina ja niidenkin lajien edustusurheilijat vähenevät.

Naisten lätkäjoukkue sai pronssia, kuten usein ennenkin, mutta siinäkin alkaa olla jonkinlainen taite edessä, sillä maailmalla on alettu satsata naisten jääkiekkoon entistä enemmän ja niinpä suomalaiset joutuvat piakkoin kilpailemaan tosissaan arvokisojen mitaleista.

Miesten jääkiekko koki pahan kolauksen näissä kisoissa. Muka ennakkosuosikkina kisoihin lähteneen joukkueen kohtaloksi tuli pudota jo puolivälierissä ja vaikka jääkiekkoliitto kuinka painavasti vakuuttaa, että valmennus on kohdallaan ja homma toimii, niin eihän se toimi. Marjamäen joukkueet eivät ole hänen valmennusaikanaan voittaneet ns. huippumaita kuin yhdessä totisessa pelissä eikä sillä hitaalla viivytyspelillä ja tehottomuudella yksinkertaisesti voiteta pelejä. Eivät pelimiehet mitenkään ole heikentyneet, mutta he pelaavat valmentajansa ohjeiden mukaan ja tulo on nyt ollut nähtävissä. Hengetöntä, alistunutta, mielikuvituksetonta, arkaa, vastuun ottamisen pelkoa ja vaikka mitä näitä peliä heikentäviä tekijöitä on ollut näkyvissä. Kun katselin tuossa aamulla Saksan peliä finaalissa, sai oikein ihastella sitä mielikuvituksen ja rohkean heittäytymisen toiomintaa. Saksalaiset laittoivat Venäjän olympiaurheilujoukkueen koville ja vaikka kirkkain paketti lähtikin Moskovan suuntaan, saivat saksalaiset nauttia melkoisesta herkusta.

Suomalaiset ovat toki silloin tällöin napanneet yllätysmitaleita erityyppisissä pilipalilajeissa, mutta niistä nyt en jaksa edes mainita. 

Laitetaan tähän nyt vielä kuva näiden kisojen menestyksekkäimmän urheilijan kukitustilaisuudesta tämän aamun hiihdon jälkeen. Krista Pärmäkoski on kunniansa ansainnut.

hiihto.jpg