Kyllä - luit otsikon ihan oikein. Lausahdus oli äitini käyttämä ja kuten varmaan arvaatkin, kyseinen sana ~ lontu ~ on murresana, jota ei viljalti tunneta. En löytänyt sitä edes suomen kielen sanakirjasta, joten kyseessä voi olla ihan pelkästään murresana. Veljeni kysyi tätä hiljakkoin minulta, mutta en muistanut lainkaan koko lausahdusta enkä edes lauseyhteyttä, missä äiti sitä käytti, ennen kuin veli sen minulle paljasti.

Lontu liittyy suosikkijuomaani, kahviin. Äiti, kuten minäkin ennen, joi paljon kahvia, mutta asetti sille vakavan suuret ehdot. Koska Liisa-äiti oli hyvin aktiivinen erilaisissa tilaisuuksissa, hän myös joi ja keitti niissä paljon kahvia. Hänhän kuului marttoihin ja Kivijärvellä martat kahvittivat ainakin minun lapsuudessa ja nuoruudessa ja senkin jälkeen hyvin paljon synttärietä, hautajaisia ja häitä ja muita julkisia tilaisuuksia. Talkootoiminta oli aktiivista ja koska martat kuitenkin otiivat aina palveluistaan jonkinlaisen maksun, niin yhdistys sitten pystyi tekemään erityyppisiä retkiä keräämillään varoilla. Kyllä äitini toisenkin kerran kävi jollain reissulla, jonka martat joko konaan tai osittain kustansivat. Olivat ne martat kerran Italiassakin, mutta enpä tiedä, osallistuiko yhdistys kustannuksiin millään tavoin.

Palataanpa taas itse asiaan. "Se ei saa olla lontua", sanoi äitimuori, kun hän oli kahvinkeittovuorossa ja silloin se ei ollut. Ehkä, hyvä lukija, oletkin jo arvannut, mistä on kysymys. Äitini ei sietänyt laihaa kahvia. Aivan ehdoton mittari oli se, että pohja ei saanut näkyä. Nykyaikana, kun olemme oppineet Suomessakin juomaan esim. espressoa, tuo laiha lontu alkaa olla harvinaista, mutta kyllä sitä edelleen saa joskus. Jos ei nyt ihan pohja näy, niin vetisen makuista litkua kyllä kohtaa.

Kuten jokainen tätä blogia laajemmin lukenut on havainnut, minun rakas papukeittimeni särkyi pari viikkoa sitten. Tuo keitin murskasi pavut hienoksi, sekoittin kuumaan veteen ja teki sitten yhden kupillisen hyvin vahvaa ja herkullista kahvia toki papulajikkeen mukaisesti. En ole millään ehtinyt vielä hakea uutta, mutta tiedän paikan, mistä sellaisen saa ja uskoisin tällä viikolla ehtiväni, jos ei mitään ihmeellistä satu. Joka tapauksessa olen joutunut koko nämä viikot tyytymään suodatinkahviin, joka on omalla tavallaan hyvin vaativa toiminta. Normaalisti juon filtterikaffetta vain aamuisin, koska papukahvi on hieman liian tömäkkää heti pian heräämisen jälkeen. Nyt on kuitenkin tasapainon ylläpitämiseksi täytynyt saada toinen kupillinen/toiset kupilliset illan suussa tai myöhään illalla. Se on ollut haastavaa, koska se ei saa olla lontua.

Suomalaiset kahvinvalmistajat mainostavat ankarasti televisiossa, mutta olen tässä yli kuudenkymmenen ikävuoden ja lähes kuudenkymmenen kahvinjuontivuoden aikana oppinut sen, että enimmäkseen nuo mainostetut kahvit eivät ole hyviä. Esimerkiksi Juhla-Mokka ja Presidentti ovat minun  mielestäni huonoja kahvilaatuja. Niistä ei useimmiten saa muuta kuin lontua tai sitten kitkerää sumppia, jos ne keittää liian vahvaksi. Kamalinta on tietenkin se, että kahvi seisoo keittimen kuumalla liedellä yli viisi minuuttia. Tässä on myös syy siihen, että en koskaan juo töissä kahvia. Opettajainhuoneeseen tullessa haistaa jo sen tiukan, palaneen sumpin hajun ja se saa jopa olon tuntumaan vastenmieliseltä. Kyllästyin opettajainhuoneruosteenestoöljyyn jo parikymmentä vuotta sitten, enkä yleensä missään olosuhteissa kaipaa sitä. Normaalisti valutan itselleni heti töistä tultuani kupillisen herkkupapukahviani  ja nautin siitä rauhan ja herkullisen kahvielämyksen tunteesta. Papulaatujakin on erilaisia, mutta olemme löytäneet hyviä ja täyteläisiä makuja ja käytämme toki pääasiassa yhtä, mutta ajoittain vaihtelemme ihan uusien elämysten löytämiseksi.

Koska me nyt kuitenkin juomme kotona tavallista suodatinkahvia, on sillekin oltava hyvät ja kunnolliset vaatimukset. Kuten kerroin Presidentti ja Juhla-Mokka eivät meille kelpaa ja siksi on pitänyt etsiä uusia makuja ja ennen kaikkea sellaisia, joista ei tule lontua eikä liian kitkerää. Onneksi nykyään on laajoja valikoimia. Meille maistuvat nämä Arvid Nordquistin kahvit, joita saamme ihan omasta päivittäiskaupastamme eli ei tarvitse mennä kilometriä kauemmaksi. Kokeilemalla olemme myös oppineet tekemään vesi-jauhosekoituksen sopivaksi ja toki sitten maistelemalla eri koostumuksin eli mustana, kermalla ja maidolla. Me emme kuitenkaan koskaan käytä kermaa - Irmeli juo mustana ja minä maidolla tai ilman. Sokeria emme tietenkään laita. 

Tiukka treenaus on opettanut meidät ainakin siihen, että lontua ei meillä tipu. Valitettavasti äiti ei enää elä ~ kuoli jo 13 vuotta sitten ~ mutta jos eläisi, voisi todellakin vakuuttaa: "Siellä ei lontua keitetä!"

kaffea.jpg