Koulumme henkilökunta, pääasiassa opettajista koostuva joukkio, on muistaakseni jo viime vuosituhannen lopulta alkaen laittanut töpinäksi ja onnistunut periaatteessa parin vuoden välein kyhäämään lastenteatteriesityksen. Ensimmäinen koitos taisi olla parikymmentä vuotta sitten, mutta en ole siitä mitenkään absoluuttisen varma - olisikohan ollut Lumikki ja kääpiöt. Koko teatterihomma lähti liikkeelle varmaankin koulumme silloisen rehtorin, englannin open ja muutaman muun meillä töissä olleen teatterikärpäsen puremasta. Rehtorimme, Ilkka, oli ohjannut Vihdin teatterille paljon ja lähti mukaan myös tähän projektiin. Enkun ope, Tarja, oli myös varsin innokas tekemään erilaisia näytelmiin liittyviä tehtäviä. Jo silloin 20 vuotta sitten luokanopettajamme, Markku, oli visionääri, joka näki sielunsa silmillä näyttämön ja osasi vielä kaiken lisäksi toteuttaa sen teknisesti. Minä hoitelin aika usein näytelmän musiikit ja loput opettajista ja henkilökunnan jäsenistä löysivät sitten lopulta itsensä näyttämöltä tai uutterasti työskennellen lavastusten, lipunmyynnin, markkinoinnin, kahvion pitämisen ja vaikka minkä parista. Pitkän päälle kovaa, todella kovaa duunia, mutta mitä parhainta yhteistyötä ja hengen nostatusta. 

Ison näytelmän tekeminen kesken kouluvuoden kaiken muun työn yhteydessä ei ole mikään pikkuinen juttu. Kun näytelmä on alkusyksystä valittu, teemme roolijaot ja aloitamme lukuharjoitukset. Siinä kohtaa on jo mietittävä uutterasti lopullista kokonaistoteutusta huomioiden esityspaikan rajallisuus ja halukkaiden näyttelijöiden määrä jne. Nyt suurelle yleisölle tiedoksi, että kun jostain näytelmäliitosta tilataan näytelmän käsikirjoitus, niin sitä ei sellaisenaan juuri koskaan esitetä. Sieltä saatetaan jättää repliikkejä pois tai lyhentää niitä ja jos jokaiseen aiottuun rooliin ei saada esiintyjää, niin joitain vuorosanoja yhdistellään tarinan etenemisen takia. Lavastus perustuu paljon näyttämön kokoon ja siinä on erittäin paljon mietittävää.

Me aloitimme Heinähatun ja Vilttitossun totisen tekemisen jo ennen joulua, jolloin jo käsikirjoitus kädessä kuljetttiin oletetulla stagella ja mietittiin näytelmän etenemistä. Meidän näytelmässämme on tänä vuonna paljon musiikkia ja lupasinkin sen hoitaa. Kuten tätä blogia lukeneet olette huomanneet, olen silloin tällöin päivitellyt näitä sivuja kertomalla musiikkiprojektin etenemisestä. Meidän koulussa on musiikillista osaamista todella paljon ja saisimme erittäin helposti opettajistamme kootuksi hyvän bändin soittamaan näytelmän musaa ihan livenä, mutta johtuen monista eri syistä, emme pysty sitä tekemään. Minäkin esiinnyn lavalla ja varsinkin loppua kohden varsin paljon, joten en millään pysty koko aikaa olemaan soittamassa. Niinpä nauhoitin omalla kotistudiollani käytännössä suurimman osan näytelmän musiikista, joka sitten tulee esitysten aikana ulos ämyreistä. Sitäkin tehtävää varten meillä on ihan oma erillinen äänimiehemme, joka hoitelee samalla myös valot. Minä olen joinakin vuosina ollut pois näyttämöltä ja hoidellut nimenomaan näitä hommia. Tänä vuonna olen muutaman kerran, varsinkin alkuvaiheissa poissa näyttämöltä ja sopivasti pystyn sitten säestämään pianolla livenä muutaman laulun eli harrastamme aika poikkitaiteellista musisointia.

Musan äänittäminen oli erittäin vaativa projekti, koska sävellykset ovat hyvin vaikeita. Näytelmän laulut ja välimusat on säveltänyt Iiro Rantala, joka siis ei ole kuka tahansa pimputtelija. Oikeasti vaativa homma. Pari kuukautta minulla kesti kaikkien juttujen tekeminen - ei tietenkään päivittäistä taistelua, mutta ihan kunnon hommaa.

heinis.jpg

guitarman.jpg

*********

Lavalle siirryttiin heti tammikuun alusta ja silloin ryhdyttiin myös treenaamaan pari kertaa viikossa. Etenimme muutama kohtaus kerrallaan ja pikku hiljaa repliikit alkoivat mennä sisään pääkoppaan, joka muuten näin kuusikymppisellä tuntuu olevan huikeasti paksumpi kuin vaikkapa nelikymppisellä. Hiljalleen näitä kohtauksia päästiin yhdistelemään ja kun lavastusmestarikin alkoi saada esityslavaa lopulliseen kuntoon, niin ymmärrys näytelmän etenemisestä alkoi kehittyä. En ole lainkaan ollut tekemässä lavasteita, mutta eipä siinäkään hommassa ole tunteja tarkkaan laskettu, mutta se työmäärä on ollut huikea. Kaikkien lavalle raahattavien välineiden mittamiset ja kiinnitysmenetelmät ovat olleet ihan oma juttunsa.

hein%C3%A4viltti1.jpg

Tässä vaiheessa, kun ensi-iltaan on vielä pari viikkoa, alkavat sellaiset mitättömiltä tuntuvat seikat, kuten se missä kohtaa näyttämöä kulloinkin seisot ja mihin seuraavaksi katsot ja minne sitten menet, kehittyä. Eilisissä harjoituksissa minulle välähti monta kertaa eräänlainen deja vu, eli vielä repliikissä kiinni ollessani suunnittelin jo seuraavia askelia. Näin se juttu etenee. Jokainen harjoituskerta tuo uutta ja siinä näyttämöllä saattaa usein jopa sanoa kaverilleen hänen repliikkinsä, jos hän ei sitä sillä hetkellä muista.

Tällä viikolla meillä on kolme harjoitusta ja viimeisten kahden viikon aikana tahti kiivastuu oikein kunnolla eli treenaamme käytännössä joka päivä. Niinpä meillä sitten on ensi-illan koittaessa ihan valmis juttu ja Heinähattu ja Vilttitossu voidaan päästää vapaiksi.

heimn%C3%A4bilyyi.jpg