Kävimme viime viikonloppuna Kotkassa. Minä olin viimeksi käynyt siellä heinäkuun lopulla. Kotkahan on tavallaan ihan kaunis rannikkokaupunki, mutta kyllä niistä satama-alueista on pakko etsiä kauneutta jollain kauneusmagneetilla - olivat ne nyt sitten miten siistejä paikkoja hyvänsä.

Kun Irmelin isä kuoli vuonna 2009, aloimme käydä rouvan äitiä tapaamassa vähintään kerran kuukaudessa - joskus jopa tiheämmässä tahdissa. Ilona pystyi asumaan Vesivallin asunnossaan vielä jokusen vuoden, mutta kun ikää tuli lisää, niin jossain vaiheessa se kävi mahdottomaksi ja sitten hän lopulta muutti palvelutaloon ja yhdestä palvelutalosta vielä toiseen, missä hoitotoiminta oli jatkuvaa. Palvelutalovuosina kävimme häntä katsomassa aika tiuhaan ja niillä reissuilla sitten käytiin hoitamassa hänen kauppa-, apteekki- ja raha-asioitaan. Vuorottelimme näitä reissuja Irmelin siskon kanssa mahdollisimman paljon, mutta koska Helena oli jo eläkkeellä, niin hänellä oli kyllä paremmin aikaa ja varmaan hän siellä enemmän olikin. Hienosti nämä siskokset jakoivat äitiään hoitaa ja pitää hänelle seuraa ihan loppuun saakka, mikä ei nykypäivänä ole monessakaan tapauksessa itsestään selvää. Irmelin äiti sitten kuoli viime huhtikuussa 93-vuotiaana ja sen jälkeen käynnit luonnollisesti vähenivät.

Kaksi Irmelin ja Helenan tätiä on vielä elossa ja niinpä päätimme viikko sitten käydä porukalla heitä tapaamassa. Sinänsähän se ei ole mikään rasite, koska meiltä ajaa Kotkaan vajaan kaksi tuntia ja kun Helena pääsi sopivasti junalla matkan varrelle, niin saimme helposti napatuksi hänet kyytiin.

Mummon aikoina lähdimme aina hyvin varhain liikkeelle. Heti ylösnousun jälkeen, mutta nyt kun ei ollut kiirettä, niin tälläydyimme matkaan vasta lounasajan tienoilla ja niinpä suuntasimmekin Porvooseen. Porvoo ja tietty sen vanha kaupunki on ihan nähtävyys myös talvella ja kyllä siellä turisteja oli liikkeellä. Helena tiesi hyvän ruokapaikan ja sinnehän me suuntasimme. Kyseinen ravintola on nimeltään Zum Beispiel ja tässä nyt tulee ilmainen mainos kyseiselle ruokapaikalle. 

beisbiel1.jpg

Sapuska oli nimittäin ihan käsittämättömän hyvää. Siellä oli myös tarjolla vastaleivottua tuoretta leipää. Minä söin muistaakseni broileribastaa, joka oli aika vahvasti, mutta jopa minulle saakka sopivasti maustettu. Se, mitä siskokset söivät on minulle arvoitus. Ehkä he sen sanoivat, mutta olen unohtanut.

besipiel2.jpg

Talvinen Porvoo oli tosiaankin ihan nähtävyys. Kesällä se on aina niin täynnä, että siellä joutuu tavallaan tönityksi ja niinpä kauppojen näyteikkunoita ei ehdi katsella ja toinen juttu, mitä on kiva katsella, ovat ne vanhat talot. Valitettavasti minulla ei ollut oikeaa kameraa matkassa. Jotenkin hurjalta tuntui se, että ihmiset olivat siinä joella kävelyllä, mutta näkyi siinä jonkun moottorikulkuneuvonkin jäkiä - ilmeisesti moottorikelkan. Hurjaa, anyway. Porvoossahan voi mennä melkein minne vaan ja aina siihen tuomiokirkkonäkymään jotenkin törmää ja mikäpä ettei - vaikuttavahan se on.

porvp.jpg

********

Kotkassa sitten käytiin kyläilemässä sekä Ella että Ulla ja toki marssimme hangen läpi ja käväisimme haudalla. Illan jo hiljalleen pimetessä ajoimme sitten kotia kohti ja näin tuo reissu mennä hupsahti.

haata.jpg